Muutunko nörtiksi

Heräsin kuudelta ja enempiä miettimättä hipsin koneelle. Testasin nelisen tuntia kahta juttua ristiin ja siivosin tiedostoja. Mun jutut ei todellakaan ole mitään oikeita atk-juttuja, mutta semmosia blondin pähkäilyjä (täytyyki käydä tyvet taas blondaan). Haluaisin tuoda tänne joitakin aikasempia blogikirjotuksia, enkä voi läntätä niitä yhteen artikkeliin pötköön, vaan neitsyen pedanttisuudella ne olis saatava aikajärjestykseen. Bloggerista toiseen siirto onnistuu, mutta siihen koodiin en osaa upottaa muita tekstejä. Siis olen kokeillut aika monta kertaa ja pieleen menee. Vielä mä tän jutun joskus selvitän.

Niin kauhee siivousvimma on tiedostojen kanssa, että taas lähtee puolet oleellisestakin. Haluaisin jostain nykyaikasen tiedon, mitkä palvelut voi surutta sulkea koneelta ja mitä prosesseja ei ainakaan tarvita automaattisesti. Mulla on Soneran virusturva, että eihän siinä ihminen paljon muuta tarvii, kun kaikki hyrrää koko aika, mutta sittenkin varmaan jotain olis itse tehtävissä. Eheytykset sun muut olen juur tehny, mutta putsauksen jälkeen vois järkätä vielä uusiksi. Mihin muuten Vistassa mahtaa mennä ne mikrosoftin päivitystiedostot, joita putsaamalla ainaki ennen koneen vauhti kiihty heti....enkö ole ettiny edes.....mahdollista. Pinna on niin lyhyt, että kaikki mahdollinen pitäs pystyä tekeen hitauden minimoimiseksi. Joskus kokeilin kirjan lukua samalla, kun olen koneella, mutta nyt tässä ei näy mitään opusta?!? En ole vielä alottanutkaan mitään varmistuksien ottoa ja putsaus on vasta alkumetreillä joka puolella.

Kävin äsken ulkona kokeileen, miten saisin ulkoterassilta sisäterassin katolta tiputetut lumet lapioitua vähemmälle. Suurimman osan sain, vaikka oli osin räystäsveden kovettamaa jo ja sitä oli paljon. Musta pyramidintekijä kinkkasi taiteilla mun niskassa, että homma ei aina sujunut kovin helposti. Sitten alkoi sataa kunnolla vettä ja tuli niin jano, että mitään harkitsematta sieppasin viimesen saunaoluttölkin ja vetäsin huiviin. Ei ollu enää hyvää, eikä tullut varsinkaan mitenkään hyvä olo jälkeenpäin. Olen siis melko hyvin jo vierottunut. Tämän viikonlopun liikunta on omalta osaltani niin miinuksella, että hävetys sentään.

Yövieraat on jo matkalla kotiin ja siellä ollaan kattomassa jääspeedwaytä. En suostunu lähteen mukaan; niin paljon ei kiinnostanu, vaikken koskaan ole nähnyt sen sortin pärinää. Siivosin mieluummin pommin tytön huoneesta ja menin itekseni ulos.

Luin illalla Tollen Läsnäolon voimaa kertauksena, kun se eilinen oli niin kerta kaikkiaan turhan kanssa kiukuttelua. Vielä on kokematta varsinainen väläys, että oppisi irtautumaan turhuuksista sopivassa vaiheessa.