Ihailin vanhaa arkkitehtuuria, luonnon ikiaikaista voimaa, ruoka- ja juomakulttuurin ylläpitoa sekä nautin levollisuudesta, parhaasta seurasta ja tuhansista pienistä hetkistä ja väläyksistä, mitä vain ihmiselämä voi tuottaa. Pieniä hippuja ja äärettömiä ulottuvuuksia samoissakin tilanteissa. Ihmeellistä ja hienoa.
Tässä on jo liki viikko kulunut välissä, mutta en vieläkään halua rikkoa kokonaisuutta sanomalla siitä jotain arkipäiväistä. Otan pienen sivujuonteen ja kerron siitä.
Lankakaupassa käynti oli hetken tapaus, mutta tartuin pieneen kerään puuvillalankaa, jonka väri kiehtoi sillä hetkellä. Myöhemmin illanvieton lomassa tuli mieliteko kokeilla uutta virkkausmallia ja siellä alkanut viritelmä valmistui eilen illalla rennossa seurassa. Tänään kiinnitin löytämäni mitkä tahansa napit, jotta sain kokeiltua toimiiko kiinnitys ja ympärysmitta. Melko pätevä. Nyt mietin vielä lisäänkö rannekkeen kuvioinnin aukkoihin helmiä... Saa nähdä.
Jollain tavalla elämä lähti tuon 'värähteisille' urille. Muutamilla muillakin on pieni osa energiaa lähtenyt rakentamaan ihan omaa pientä uutta designia. Se kehkeyttää uutta jollain laajemmalla tasolla myös, mutta vaikutukset tulee näkyviin hippusen myöhemmin. Mielenkiinnolla odotetaan rauhassa ja katsotaan.
Taidan keittää suuriryynisen puuron =).
