30.10.2010

Lepopäivää miten kuten

Hengissä ollaan. Piti nyt sitten rapaviikon päätteeksi tulla vielä näin synkkä, sumuinen ja märkä päivä. Sen verran voin todeta, että ilman kahviakin kykenee menemään kuin päätön kana. Ei oikein voi olla enää vierotusoireita, mutta henkeä pitää välillä haukkoa ja sellasta tykytyksen tapasta kumminkin. Mahtaa olla jotain piilostressiä ja ainakin huonoa kuntoa. Kaippa kokonaisuutena olen rauhallisempi, mutta tilanteen tullen kihahtaa yhtä puhtaasti kuin aina muutoinkin. Joskus pieni raivo on ihan paikallaankin. Tulee hetkessä selvää jälkeä.

Tänään en sitten enää yritä mitään. Kävin peltilehmää lääppimässä saunan kaivolla pienipaineisen letkuveden ja heikko-otteisen harjan heilutuksen säestyksellä. Just paksuimmat kerrokset helmoista ja siinä se. Samaa on kuitenkin tiedossa, jos tälleen jatkuu. Pesä ei ollut eilen illalla syttynyt, että sen tuikkasin huolellisemmin tuleen. Onneksi nyt on lämmintä, ettei mikään pakko ole hulluna korventaa. Piti siivota, järjestää ja pyyhkiä pölyä, mutta alakerran vasta huuveroin. Ruokaakin piti tehdä, mutta ei syntyny; pistin kaikkea mahdollista suikaleiksi ja syötiin sormin kylmää. Hienomman näkönen ja yhtä täyttävä ateria tuli sillaikin.

Kissat on jotenki pölhönä. Niillä on matokuuri taas vaiheessa, mutta jotain muutakin omituista on meneillään. Karvasin nousi taas ikkunan myykilautoja myöten aamuvarhaisella terassin katolle ja huusi siellä tasan niin kauan, että tempasin ikkunan auki. Ehkä ei olis pitäny. Se oppi uuden reitin sisään ja oli litimärkä. Pakko se oli lähteä kuivaamaan ja syöttämään, kun huusi edelleen hinaajana. Imppaaja on kerran menny sekasin kloriitista, kun pesin vessaa ja toisen kerran teepuuöljystä, kun sellanen pumpuli jäi joksikin aikaa veteen höyrystymään. Se on menny karvat pörrössä pitkin taloa ja pelannu kaikki irti lähtevät tavarat alas tasoilta. Ääni käheenä on saanu komentaa ja heittää sitä vähän väliä pihalle. Se vaan kattoo silmät lautasina, keikistelee ja venkoilee lisää. Oih. Musta mörkö on sentään rauhallinen, mutta se ei lopeta kehräystä ollenkaan. Ei voi jatkuvasti olla noin hyvä olo.

Loppuillan aattelin selata sisustuslehtiä ja kattoa raaskinko heittää yhtään meneen. Kynttilöitä palamaan ja teetä kuppiin.

22.10.2010

Luovuudella pärjää

Aamusta ajoissa hereillä. Oikeastaan yökin meni osin kuunnellessa, miten sokkeliheikki tutki välillä sängyn ympärystä. Katin aikoinaan hampailla säätämä digitaalinen mittari oli näyttävinään -6 astetta pakkasta. Lähdettiin sitten yöpaidat ulkovaatteitten alla huvipuistolle tiipparin kanssa sulkemaan vesiä. Hana tuntui olevan jäässä, mutta ei mitään katastrofia näkyvissä. Sulkukaivon kansi jäässä, mutta naputtelu auttoi. Lukkopihdit toimintaan ja johonkin suuntaan vääntäessä tuli viimein tiukkaa vastaan. Sieltä ei sitten enää juomavesiä haeta =).

Kotiin valmistautumaan uuteen lähtöön. Oli oikeen lista tehty edellisenä iltana, mitä kaikkea hoidetaan. Olipa muuten hyvä, että listalla oli jätelajitteluun vientiä, kun auton perästä löytyi vielä edellisenkin aijotun keikan tavarat =). Hieno rinki saatiin aikaseksi ja sen tuhatta asiaa kuntoon, mutta kyllä oli sitten päiväkin puolessa.

Jossain vaiheessa alkoi pönttö liruttaa, kun sitä epähuomiossa kuitenkin vedetään välillä, vaikka kaatovesiä on vieressä. Pumppu kävi koko ajan ja kaivossahan ei tunnetusti ole paljon haaskauksen varaa. Ei auttanut kuin purkaa pönttö atomeiksi - no ei siinä montaa liikkuvaa osaa ole. Meillä oli säiliössä veden säästämiseksi asennettuna leka, josta jo aiemmin kuulemma irtosi etiketti ja aiheutti vastaavan ilmiön. En ollut tilannetta seuraamassa, miten sen kanssa toimittiin, mutta äkkiähän tuo selväksi kävi ja tasan toinen etiketti kanitti uimurin (vai mikä lienee) välissä. Laitoin samalla vielä toisen puhtoisen neliöpullon, että vettä kertyisi vielä hitusen vähemmän. Viritin jopa topparin vetonupille, että enää sitä ei vedetä ajatuksissaan.

Jollain tavalla energian virtaus kanittaa eri johtimissa. Yläkerrasta paloi aamupäivällä lamppu vaatehuoneesta ja kun lähdin sitä vaihtamaan, kulminoitui tilanne siihen, että käytin kaikki jäljellä olevat kuusi lamppua sinne sekä viereiseen huoneeseen ja sulakekin oli lauennut päältä. Aikojen kuluessa lamput ja tilat on vissiin himmentyneet, mutta nämä vaan porskuttaa. Kyllä nyt näkisi käydä läpi jopa ne vaatteensa, mutta mutta....saa nähdä.

Kotitaiteilija on viihdyttänyt päivittäin lukemattomilla teoksillaan ja tuotanto senkun jatkuu. Eilen leikkasin pieneksi käyneistä samettihousuista lahkeet poikki, kun reidessä oli reikä, enkä saanut aikaseksi siihen paikaa. Tuli shortsit ja taiteilija hoiti lopuista kahdelle pehmokissalle tämmöset kulkusella. K niin ku kissa.




Se on tonttulakki

Taiteilija noituu parhaillaan iltapalaa ja saa olla varma, että jotain ihmeteltävää on tarjolla. Keittiö on aina niin siisti ja puhdas, että huomion voi todella kiinnittää kattaukseen. Ei ole perinyt tässä mielessä vanhempiaan. Ehkä se tulee jostain kauempaa =). Nyt nautiskelemaan loppuillasta! Koskaan ei tiedä, mitä muuta kivaa tapahtuu vielä.

21.10.2010

Ratas hidastaa

Loma on mennyt hienosti tähän pisteeseen. Vettä ei paljon ole lotrattu, mutta tässäkin asiassa olen tullut päätelmään, että jonkin sortin valmentamista on tämäkin. Melko pitkään olen pienenä ollut olosuhteissa, joissa vesi kannettiin sisään ja samoin ulos. Juomavesi juotiin ämpäristä, tarkemmin naposta. Juu, siitäs saitte taas murresanan ja terveellisiä bakteeriajatuksia. Mainittakoon nyt tässä yhteydessä vielä, että vesi on kylmempää teräskiposta juotaessa. Ettei tässä sinänsä mitään ihmeellistä ole, kun työmaaparakissa temppuilen ämpäriveden varassa ja nyt jo kotonakin. Kertaan jotain toimintakuvioita. Loppuviimein olen aika nero veden säästämisessä ja tiedän kaikki konstit jo ennestään, miten esim. tiskit saadaan mahdollisimman puhtaaksi ennen pesuun laittoa ilman vettä. Vatitiskit on tuttuja jo lapsuudenkodista. Tiedän tarkkaan, missä järjestyksessä astiat tiskataan, miten kuumaa veden on hyvä olla ja miten kuivaamiset hoituu. Osaan käyttää pesuvesiä useampaan kohteeseen puhtausasteen mukaan ja miellän, milloin on huuhtelun tai kuivauksen tarvetta. Perinteinen suomalainen sauna on opettanut vatipesut. Tässä tilanteessa kaipaan ehkä eniten kompostoivaa vessanpönttöä, joka nyt seisoo toimettomana pajan vintillä. Se olisi toiminut paljon vähemmällä vaivalla ja tuottanut lisäksi hyödyllistä multaa. Se tulee aikanaan uudestaan käyttöön yläkerran vessaan, kunhan putka valmistuu. Eihän nyt mitään hätää vielä ollut, kun ulko-oven lähettyvillä on räystäsvesiä kesän kerännyt saavi ja sopivasti sen verran lämmintä, ettei edes pinta jäässä. Kaikkineen on terveellistä välillä huomata, miten vähällä tulee toimeen ja kaikki asiat kuitenkin hoituu. Nyt sataa jo toista vuorokautta hiljakseen mutta tauotta, että jollakin aikavälillä vettä taas on paremmin kaivossakin. Sattuneesta syystä olen kuitenkin pari viikkoa vielä todella säästeliäs.

Uni on maistunut. Olen vetänyt päiväunia ja eilen heräsin vasta puoli 10 aamulla! Käsittämätöntä. Viime yönä sitten valvoin aika paljon, mutta ehkä lepoa on nyt pitkästä aikaa tullut tarpeeksi. Kahvi on pysynyt pois ja juon muutamaa erilaista vihreää teetä. Kummankaan alkuperästä ei ole tietoa, kun toinen on tungettu vanhaan pilleripurkkiin ja toinen metalliseen teerasiaan. Nämä on näitä perinteitä - aromit säilyy. Pilleripurkissa oleva on jäänyt reissulaiselta, että siinä on korkeintaan viikon tarpeiksi =).

Huvipuistolla on tullut siivottua ja toimistopuoli on pikkuhiljaa hoitunut myös ajantasalle. Tämän kuukauden kuvat on vielä päivittämättä, mutta se on pieni rupeama. Ohessa olen rutannut paperia polttoa varten toisenkin vuoren. Asiat hoituu nykyisin jo paperitta, mutta vanhaa sälää löytyy vielä nurkista. Ihan aavistuksen verran saattaisi huvittaa kohta vaatteiden läpikäynti. Saattaisi. Ei ole vielä varmaa. On tullut mielitekoja kehittää jokin oma tyyli, kun pitkät narrisaappaat ja hiihtarit on taas käyttökelposia. Kaivoin vanhat varastot esiin ja selviän niillä vielä pitkään. Taas tekee mieli koristella vanhoja rytkyjä kaikenlaisella. Hyvä, etten pitsejä ala kiinnittää pyyhkeisiin. Sen verran tein, että tilasin lähes mustia käsipyyhkeitä....kyllästyttää, kun saarnat käsipesun ihmeistä kaikuu kuuroille korville...kulissin täytyy kuitenkin pitää =). Loogistahan se on muutenkin, että kun ei enää käytetä vettä, niin pyyhkeitten on hyvä olla mustia.

Mun marraskuunkaktus alottaa taas jo kukkimisen. Meditatiivista pölyjen pyyhkimistä olen harrastanu huonekasvien lehdiltä ja sitä laatua olis vielä moneksi kerraksi. Aloin myös vuosikausiin liinavaatteitten silittämisen, kun sekin käy totaalisesta rauhottumisesta. Pyörin oikein tarkotuksella ympärillä olevissa yksityiskohdissa kiinni. Kaikki suuret linjat saa hetken odottaa. Ehkä saan tämän pyörimisen lopulta keskittymään vieläkin tiukemmin navan ympärille ja sitten ei luulisi olevan enää pitkää matkaa oikein sisällepäin. Mistähän se nyt taas puhuu?

Huvipuistolla kastuu tällasia. Tein ne alkukeväästä maan tasolla ja onhan ne maan tasolla vieläkin, mutta läheiset tasot on muuttuneet ja nyt ne on tuolla syvällä.




Aina jotain jää hoitamatta. Näillä näkymin ei ehkä tule mitään tulipesää talveksi, että siinä mielessä ei niin paljon harmita. Vaikka kyllä niitten paloarvo hupenee niin, että melkein ääni kuuluu. Taitaa harmittaa sittenkin muutama vaivanen risu. Oikeesti ne oli rankoja silloin tehdessä, nyt ne näyttää enää risuilta. Pidän juhlat, kun huomaan joskus lopettaneeni turhasta murehtimisen. 

17.10.2010

Loppui se vanha voide

Peltikatto tuli monen ihanan ihmisen avustuksella! Jotain pientä jää vielä viimeisteltäväksi, mutta se valtava urakka ja suuret linjat on tehty. Eikä edes tullut lunta niskaan tai tuullut liikaa. Itsekin selvisin omasta osuudestani. Nukuin pitkiin aikoihin oikein kunnolla ja pitkään. Muistan jopa pitkiä unitarinoita. Kahvia en ole nyt juonut ja onneksi otin päivällä vielä hermojen vakauttamiseksi oikein konjakin. Nimittäin - kesken ensimmäisen pyykkikoneellisen - kaivosta loppui taas vesi. Oikeastaan osasin tätä aavistella, mutten pakottanut tarkistamaan tilannetta ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Enkä oikeen viiti lisätä, että puhtaan paidan kanssa. Paidat on nyt lingottuina vatimatkalla kylään, missä voivat hoitaa puhdistautumisensa loppuun. Voi kettu kumminkin!

Rauhassa katselen ympärilleni ja olen tyytyväinen luomuksiini... Eihän se mitään, jos ei olisi mitään meneillään. Vetäisi vaan peittoa korviin ja pitäisi lomaa. Mihin sitä vettä nyt niin tarvisi? Aina kaupasta saa lähdevesipullon, josta hörpätä tirsojen välissä. Juupa. Tarttee vähä fundeerata, ehkä hiukan unelmoida paremmista oloista ja sitte vaan ottaa lusikka kauniisti käteen ja keksiä muutamat toimivat ratkasut tuleville viikoille. Nyt menen kyllä tähän väliin päiväunille!    

15.10.2010

Mökkielämä karusellissa

En sitten ryhtynyt. Tuli muuta karusellia päällekkäin. Yritän nyt edes kuvin osallistua ja olla avuksi jossakin alustavassa.

Viikossa on ollut kohokohtia. Töissä ensin terapeuttista yksin selviämistä ja muutama hyvältä tuntuva yhteistyökuvio alullaan. Koskaan ei tiedä, mihin elämä vie, mutta aina tunnistaa matkan varrelta tahot, joihin haluaa lopun ikäänsä olla yhteydessä. Huippukohta oli tietysti uuteen elämään liittyvä kokonaisuus, joka kulminoitui 'kotikäyntiin' =). Jotain siinä vaan on, kun kaikki on kohdillaan ja jopa näin vaativaan silmään myös visuaalisesti. Ei luonnolleen voi mitään. Täydelliseen kuosiin sopi vielä inhimillisyys, tuttuus, sopiva vaatimattomuus, maalaisjärki ja kaikkea vastaavaa - ihanaa! Ehdotinkin, että jäisin sinne saunaan asumaan...kuin talviunille. Ehkä vähän itsekästä, että talon kenties paras paikka, mutta kerrankos sitä... Työssäkin viihdyn, kun aina on omalla aaltopituudella olevaa seuraa. Jo-ka-puo-lel-la! Sovittaako ne taajuutensa mun tasolle, vai toimiiko jokin magneetin tyyppinen, että vedän puoleeni omalle tasolleni sopivaa populaa. Pääasia, että sujuu ja viihtyy. Toivottavasti ne muutkin =).

Olen käyny vetkutettavana, kokenu taas kerran jonku ihmeparantumisen keskellä viikkoa ja sitten pisteltävänä. Väriraitaa tuli kuontaloon myös. Silti on jotenkin alavireistäkin ollut. Ei melkeen viitsisi puhua lumesta tai öisestä tuulesta, mutta totuus on, että hirvitti molemmat. Isoja viisauksia on kuultu kotisykolookeilta, mutta mun härkäset senku isonnnneeee. Kuinka laitetaan peltikattoa, jos oikeen tuulee ja tulee lunta? Kuinka pysyy vesijohdot jäätymättä taivasalla, jos on tuulta ja pakkasta öisin? Olen kuullu juttua hevosten isoista päistä ja hyvinkin tajunnut oman mielenvikasen tilanteeni, mutta joku nyt pistää hermoilemaan perin järjettömästi. Kannattaa oikeen kolmen aikaan herätä ja teppuroida nurkasta toiseen leluihin kompastellen, sisälle vahingossa jääneitä kissoja ja rauhassa nukkuvaa lasta säikytellen ja sitten peittelyn, jupinan ja rauhottelun jälkeen miettiä pari tuntia syntyjä syviä. Valkotakkiset hoi!

Liikaa kaikkea ja onneksi samaa on tiedossa jatkossakin, niin ei kerkii turhia miettimään. Pari yövierasta tiedossa ja neljä huvipuistoapuria huomiseen, mikäli säät sallii. Jaan kakkua nyt omankokosiini siivuihin. Mulle ihan pieniä; ne yövieraat. En puutu huvipuistoon etukäteishermoiluitten jälkeen tipan vertaa. Ens viikkoa tai mitään en edes ajattele etukäteen. Sovittu! Oikeesti mulla on syyslomaviikko edessä ja siitä tulee....., mitä asenteellani muovaan. Nyt viimeistään meditaatiotila edes hetkeksi ja sassiin =). Ja, jos ei, niin ei sitte.

Pipa putos lattialle ja meni säpäleiks. Vessaan kannattaa aina laittaa niin iso ikkuna, että pöntöltä näkyy vyötäröstä alaspäin ja näinpä sammuttaa valot suurimman osan vuotta, ettei akvaariovalo tee tehtäväänsä. Karvaotukset pesee toistansa (kielellä) monta kertaa päivässä samassa tuolissa, mutta varsinaisista unista ei koskaan tuu mitään....järjetöntä pesemistä. Sokkeliheikit on saapunu. Yks muumioitunu löyty keväisiä myös ihan loukusta, enkä viiti kertoa tästä enempää. Meillä on kuitenki passi pelannu kiitettävästi ainakin keittiössä ja aivan turhaan, kun sokkelit on keksitty. Kiva aamulla kattoa passipoliisin korvista, missä liikettä vieläkin ilmenee.... Kumman ottasit: puu-uunit (ja sokkeliheikit) vai nykyaikasen lukaalin? "En ny oikeen tierä poijalle sanua."

Tässä nyt mennään ikuisuusasiaa läpi. Jos ei eletä poikkeusaikoja, eikä olla poikkeusoloissa muutenkaan, niin valitsenko asumismuodon, joka on kaikin puolin viimesenpäälle vai ....tyydynkö vähempään ja otan kaikenlaista epämäärästä... jopa poikkeusoloissa toimivaa. Toistaiseksi... otan kaikenlaista, vaikka en varaudukaan mihinkään. Otan jo pelkästään omaa rauhaa ja vapautta tehdä, mitä haluan. Otan etäisyyttä. Otan nipun luonnonhenkiä ja vastaavaa pörhellystä. Otan tilaa ja olosuhdemahdollisuutta vaikka minkälaisille otuksille itseni lisäksi. Otan! Ottasinko jonku koirulin kohtapuoleen? Sitä myöten jonku sille soveltuvan kulkuneuvon. Otanko? Ei kai. En juuri vielä, mutta saas näkee. Otan nyt ensin kolme riiviötä ja yön, joka on hyvää treeniä tulevaan. Otuksia on montaa laatua ja aina saan parasta!

Pihalla kattelee pieni lumiukko =).

13.10.2010

Mitä jos ryhtyisin...

Tämä on elänyt taas jonkin asteisessa utopistisessa fiiliksessä pari päivää. Selviytyimistä liiasta kaikesta ja jos ei muuten ole kivaa, niin tulee 9 sähkökatkoa rupeamaan. Sanoisin, että riittävästi. Mahdoinko liiotella yhden, mutta 7 on muistaakseen valehtelijan luku...että jotta, pistetään pari yli. Luultavasti niitä oli siis tasan 7. Hermoja on kysytty ja niitä ei perinteisesti paljon tarvii venytellä ilman kohtausta, että kivaa on piisannu. Ei voi kun kiittää kaikista ympärillä olevista ihmisistä, jotka aina vaan kestää mua ja jaksaa vielä nauraa lieveilmiöille. Eilen olis pitäny yhtäkkiä muuttua mm. sen verran sherlokiksi, että kissajahtiin muutamiksi öiksi ja loukkukin olis pitäny jostain repästä omasta takaa. Hoidin asian mielestäni kotiin ja sain asiantuntijan palaamaan kiukuttelijalle, mutta niin vaan tänään taas tuli palautetta, etten juuri omassa persoonassani ollut palannut asiaan. Oih. Tiedän, että toimenkuva on hyvinkin venyvä käsite, mutta on kerta kaikkiaan asioita, jotka eivät edes sivua....ja silti. Sitä on jo niin tottunut, että pitäisi olla yhtäkkiä hoitsu, jos ei peräti lääkäri, mutta onneksi näihin rooleihin on saatu aika pätevät kaverit.

Toimenkuvasta vielä, että viimeaikona on ajan patinan tietämys lisääntynyt ja mitä ihmeellisempiä metodeita tullut tietämysviidakon laitamille. Joissakin asioissa on jopa peräti voinut ehkä olla hitusen avuksi...vahingossa. Messuaminen alkaa myös tavoitella olemusavaruutta. Huu. Ei silti. Jollain tasolla alan lämmetä, kun yhteistyötahot ovat todella lähellä omaa värähtelyä. Jos vaan nostan toisen jalan ja lättäänkin sen yllättäen uudelle maalle. Jotain vaihtelua tosiaan kaipaisi. Vaadin kyllä itseltäni myös kapallisen yritystä ja jotain uutta, jos lähden mukaan. Onko resurssia? Todella?

Nimittäin, pari päivää on mennyt myös ahdistuillessa ja alamaissa illat. Kaiken maailman peikot kömpii luolistaan. Lumisateet, kylmä, pitkä ruoho, riittääkö kaivovesi, pudoneet lehdet, selviytyiminen yksin, ritsa, hermot, huvipuisto, asumismuoto, katit, talvirenkaat ja mitä nyt ikinä mieleen putkahtaa. Välillä vaan heittäytyy käppyrään sängyn pohjalle ja tuijottaa yhteen pisteeseen jäykkänä. He hee. Sytyttää kynttilän ja tirauttaa. Heh. Oikeen totuures ei ole tiettykään mitään hätää. Veikkaan, että ystäväni kahvi vaan tekee omat tepposensa. Aika pitkälle tänään sinnittelin, mutta sitte join kumminki....niin on ihminen heikko =).

Ei kuitenkaan hätää. Kulissi pitää ja järki leikkaa. Liekö hyvä vai huono, mutta näillä on totuttu meneen. Se tulee oleen ihmeellinen päivä, kun antaa periksi ja antaa tunteen viedä.

Musta katti kurahti ja hyppäs keskelle lattiaa kyttäämään rauhassa tuolissa nukkuvaa tappelukaveriaan. Kävi sitä oikeen tunnustelemassa ja toinen puski tyytyväisenä vastaan. Voi ihmettä. Mietin jo eilen, kun kaikki mahtu yhdelle sängylle, että mistäs nyt tuulee. Jaksaisko lataa kuvan tähän...





Oho, tää oliki 8-vuotiaan itselleen valmistelema iltapala ja paljon tasokkaampi juttu. No, tässä vielä nää hämärän petille roiskastut oliot.





Tää otus menee mättään TAAS jotain kylmän talven varalle varastoon.

9.10.2010

Helistintä

Kauheesti paljon oli synttäreitä 1.10. ja tässä kuussa just nyt ropisee uusia pienokaisia joka tuutista. Merkillistä ja huippu upeetakin - varsinkin, kun osuu lähipiiriin. Pääsee tunteilemaan, ihmettelemään ja hypistelemään kaikkea hellyyttävää. Näissä omissa höyryissäni melkein ekaa kertaa unohdan ajatella, että onneks ei ole tilanne omalla kohdalla =). Niin paljon minäkin voin ihmetyksekseni olla toisten puolesta innoissani. Mistä sen tietää, vaikka loppuviimein mummukkana perustan jo orpokotia tai muuta vastaavaa. Ihminen voi kai kehittyä....ehkä....tai jos ei sentään niin paljoa.

Lähin perjantaina yllättäen suoraan töistä lietsuun. Ajoin normaalisti kotiinpäin, kunnes yhtäkkiä kurvasin huvipuistolle, laitoin arvelevan viestin ja hetken päästä jo tankkasin pitempää reissua varten. Laskin, että hammasharjan saan kaupasta ja hyvässä yöpaikassa kaikki muu järjestyy. Näin kävikin. Laatuaikaa heittämällä! Ikäväkseni sattui 'polje pappa sitä mopoas' turhan monta kertaa pahoissa paikoin eteen, mutta leuat suhteellisen vähän purtuina selvisin perille.

Heti aluksi testasin jämäkkää parivuoteen patjaa...no ihan viattomasti todellakin, mutta sen verran, että selkänikamat vetäyty takas viikon lyttäyksen jälkeen ja kuulumiset tuli vaihdettua rennosti. Sitten oli vuorossa perinteinen shoppailurentoutus. Pakolliset jutut ja ohessa tuli hoidettua yksi pitkään hautunut projekti uusilla elementeillä. Illalla katottiin yks versio Madame Bovary -tarinaa ja vaikka melko aivokuolleena pidettiin tämän version päähenkilöä sekä ehkä kokonaisuuttakin viittä vaille ajanhukkana (karskimpi sukupuoli katosi jo hyvissä ajoin takavasemmalle ruudun läheisyydestä), niin yön nukuttuamme löysimme moniakin sulattelun seurauksena syntyneitä kokonaisuuksia tarinasta, jotka piti oikein keskustelemalla purkaa kahvipöydässä =). Pitkä aamulenkki tuli käveltyä kostean raikkaassa ilmassa ja osin tutuissa maisemissa. Aina tietysti etsitään uusia syrjä- tai oikopolkuja ja tälläkin kertaa niitä löytyi. Näin aivan ihanan vanhan schäferin metsäpolulla, jolla musta osuus karvasta oli pitänyt hyvin värinsä (josko porkkanoiden syönnillä). Otus oli tyypillisesti siten terve lajinsa edustaja, ettei kiinnittänyt näennäisesti mitään huomiota vieraisiin ihmisiin. Ottasin! Vaikka en tässä tilanteessa sittenkään.   

Kahlasin taas kerran helmikorut läpi ja hamstrasin vaadittuja yksilöitä. Yksilöllisissä luomuksissa on oma hohtonsa. Ihan hilkulla oli tänään myöhemmin kotona, etten harkinnut moisten väsäämiseen ryhtymistä. Henkilökohtasesti on aikasemmin kiinnostanut kultasepän työt ja korumuotoilu aivan piirtämisestä lähtien, mutta valamalla ja sitä rataa. Mistä sen koskaan tietää, mutta en kai nyt vieläkään todella harkitse palikoista kokoamista....en kai.

Tulin huvipuiston kautta ja toteutan iki-ihanaa kodinhoitoa sekä kotitoimistoa jälleen uusia ajatuksia saaneena. Säntään paistinpannun luo. Kuulumisiin!  

5.10.2010

Viritettynä

Olisin nyt saanut jättää taas tuon profiilikuvan räpläämättä, mutta vähäpukeisen oloinen ei oikein tuntunu hyvältä enää syksyn viileydessä. Tästä ei näe mitään ja leikin jollain kuvapursottimella, minkä löysin muutenkin huonoa kuvaa rusikoidessani, että lopputulos on pelkkä sottapilkku. Siinä kuitenkin olis mun uudet prillit ja lempirinkulat kaulassa, jos jotain erottuis.

Tänään oli taas niin vauhdikas aamu, että toivottavasti ei tule montaa samanlaista perään. Juoksin ku vähä-älynen ylös ja alas, väsäsin evästä, potkin katteja pois jaloista, kasasin vaihtovaatetta, käänsin latvaa, tulitin toimintaohjetta ja jollain ihmeellä sinkastiin ajoissa jättöpaikoille. Vauhti ei paljon hidastunu koko päivänä, vaikka näennäisesti ehkä istuin jopa ruutuni edessä hetkittäin. Mä olisin varmaan hyvä jossain ammatissa, mutta ei nyt heti tule mieleen, mikä se vois olla. Heti aamusta oli diskobailausta ja kakkukahvia. Hetken päästä mulle päästiin sanoon, että sä kuvaat oikeen työkses ja siinä olis ollu kakkukahvia. Myöhemmin olis ollu taas kakkukahvia, mutta kiersin tilanteen. Vähän myöhemmin kuorolauluun yhtyessäni päästiin naljailemaan, että hyvin sä vedät ton. Kostyymia ja puheääntä vaihtaessa melkein lennossa mulle naurettiin hyväntahtosesti. Postikeikalla kaahasin ihan sumeilematta, kun aika oli tosi täpärällä. Hermoja repivintä oli sortata ja käsitellä kuvia yks liuta, kun kone oli liian hitaalla.

Töistä lähdettyä pysähdyin ku seinään siihen pihalle ja otin toisen tahdin. Vetelehdin kaupassa ja ostin oikeen vaaleenpunasia neilikoita kaiken lopuiksi. Ajoin hitaasti kotiin oven eteen, enkä edes yrittäny viedä kaikkea kerralla sisään. Hermot oli aika hyvässä jamassa jo sapuskan valmistuttua, mutta selässä oli joku lihas kireellä (joo, joo fasettilukko =)). Pyörin repertuaarini lattialla ja kyllä se jotain autto. Pakko olis näemmä kaivaa kunnon kiropraktikko tai vastaava viimein esiin. Voiku niitä vois nostaa korvista vaikka kalsareista niin ku atomiinus, mutta on se vähä toisenlainen prosessi ja siks tasan tekemättäkin.

Nyt on jotain kivaa ja levotonta mun ikiomassa ilmapiirissä. Voisin melkeen rakastua, mutta mutta...kehen tai mihin... Se nyt sitten jakaantuu sekavuus tasasesti joka suuntaan, eikä luultavasti ole ylenpalttisen pitkäikänen fiilinki. En vaan justiin muista, koska viimeksi tällasta olis ollu. Siitä on aikaa. Sopivasti vielä aurinkoista ja luvassakin koko viikoksi. Pitäskö laittaa oikeen risaseksi ja pestä lakanapyykkiä tän kunniaksi - joo!

Voinhan sen suttupallon laittaa tähän vähä isompana. Luutuletti menee kyllä kampaajalle ens viikolla, ettei kannata huolestua =)







2.10.2010

Itämaista vähän joukkoon

Viikonloppu. Mahtavaa. Viikolla tuli ympäröivät pellot täyteen taas sitä itteensä ja pakko myöntää, että hampaisiin ottaa. Kaikki tuuletusaukot on tiukasti ummessa ja paras pysytellä sisällä. Kattiparat haisee ku kadotus pihalta tullessaan; turkkiin näköjään tarttuu urakalla. Onneksi päivät on oltu muualla ja osin illatkin. Samalla vauhdilla ku sitä sontaa lappas reviirin reunalle, on menny koko viikko muutenkin ja eihän siinä pysyny lopulta mukana ilman piristettä. Olen taas kerran kahvikoukussa - shit. Nytki join heti aamusta ja karmee olo =).

No vastapainoksi sain tavattua loppuun John Daido Loorin Zen ja luovuus -kirjan. Ehkä vähän kokeilin meditointiakin pitkästä aikaa ja pääsin vakiotasoilleni melko helposti. Positiivista todeta, vaikka on ollut ihan toista laitaa jo pitkään. Sopiva sattuma, että kirjoittaja oli juuri valokuvaajakin. Sai uusia ideoita ja näkökulmia siihenkin puoleen. Vielä en pidä itseäni edes harrastelijana, mutta voihan räpsijäkin joskus erehtyä jotain tekniikkaa kokeilemaan. Valokuvakerhoa painostetaan perustamaan entistä tiukemmin ja muutama uusi innokas osallistujakin olisi jo tiedossa. Kaippa sitä pitäisi vaan heittäytyä ja ottaa aika siihen jostain muusta.

Eilen oli jotenkin paikasta toiseen liehumisesta huolimatta tasapainottavia efektejä ympärillä. Kokouksessa katselin tällaista taideteosta.




Kuusiruutuisen ikkunan eteen vedetyn valoverhon läpi näkyivät kauniit villiviinin oksat (rajasin kuvasta ikkunan edessä istuvan pois =)). Taidetos oli eläväinen ja jotenkin itämainen väritykseltään. Aurinko paistoi todella kirkkaasti koko päivän ja ruskaväritys oli entistä mahtavampi kylmien öiden ansiosta. Oli juhlaa polkea paikasta toiseen mutkittelevia maalaisteitä, kun väritys oli välillä aivan ihmeellinen. Löysin yllättäen paljon uusia, kuin tyhjästä syntyneitä, taloja, joissa oli erikoisia rakenneratkasuita ja värejä. Pääsin myös elämäni ensimmäiseen todelliseen akupunktiohoitoon, joka perustui aidon kiinalaisen lääketieteen harjoittamiseen. Siinä kuumennettiin neuloja moksalla ja henkinen puoli otettiin huomioon kaikella tavalla. Oli yksi parhaita kokemuksiani tähän mennessä ja takuulla otan näitä hoitoja lisääkin. Mennen tullen kävelin auringossa ja ihailin maisemia sekä raikasta kuulakasta ilmaa. Vielä illalla pimeässä olin huvipuistolla ja pesin ilokseni parakin paraatipuolen lattian. Kuuntelin rääkysoittoa radiosta, tarkemmin määriteltynä diskopalloa, ja heilutin moppia vedenkeittimellä järjestämälläni tulikuumalla vedellä. Sitruunan tuoksu vaan jäi jälkeen. Ei hullumpi päivä ollenkaan. 

Tänään olisi taas huvipuistoa tiedossa. Rakennussiivoojan juhlaa toisten painettua hommia viikon täydeltä. Itse hulina siellä jatkuu myös. Yksi kaivaa, toinen kiskoo muottilautaa irti ja kiipeää viimeistelemään kuistin kattoa. Sitä rataa. Hienot olosuhteet näyttäisi nytkin olevan tulossa. Kotona olisi myös tehtävää, mutta jääkön nyt pommi ja löyhkä odottamaan. Myöhemmin, myöhemmin....loisteliaaksi lopuksi.   

Mietin tässä, että tekisinkö kuivakakun vai omenapiirakan mukaan. Teen kuivakakun, jonka taikinan sekaan heitän pieniä omenakuutioita...toimiikohan sellanen. No, jää nähtäväksi.