Jatkoin ikuisuusneulettani ja sen helman kuvioneuleesta sain idean, että eikö se sopisi myös sukan varteen. Meidän koululainen huolehti, että sain aikaisemmin ystävällä ihailemaani lankaa, mitä piti olla jopa täällä lähikaupassa. Viimeksi ei nähty kuin yksivärisiä, mutta nyt huolellisemman tutkimuksen seurauksena oli löytynyt yksi kerä erikoisempaa hyllyn pohjalta. Tyttö virkkasi iskälleen jo uuden rannekorun. Miehestä tulee tällä menolla joulukuusi, kun niin tunnollisesti pitää aarteita käytössä. Sain periä kerän uutuudenviehätyksen mentyä. Vähän pientä lankaa, mutta siitä tulee hyvät vaellussukat. Kokeilen ekaa kertaa elämässäni valmiiksi raidotettua lankaa.
******
Puhutaan nyt vaan neulomisesta; sitä kun voi tehdä monen muun jutun ohella. Muistin, kun sisko kertoi jonkun osaavan oikeaa neuletta molemmilla käsillä ja miten se sitten on kätevää, kun ei tarvii niitä nurjia vääntää, eikä kääntää työtä. Opettelin konstin kantapäitä tehdessä ja heitin tapani mukaan yhden puikon siinä vaiheessa sivuun. Täytyy myöntää, että se tosiaan on toimiva systeemi. Muuten voin todeta tästä langasta, ettei se sovellu neurootikoille, eikä paljon esteetikoillekaan. Luulin olevani jo niin löyhäpäinen, ettei pienet haittaa, mutta erehdyin. Tämän päivän teksti on ihan siedettävä tuolla yhdellä kuvalla, mutta jos laitan todistusaineiston katastrofista, siitä kärsii moni muukin kuin neurootikko itse. Laitan sittenkin.
Väri on oikeesti tämä alemman kuvan mukainen, mikä sekään ei niin ilahduta nyt jostain syystä. Onko nyt hienoa, että kantapäät on kuin eri paria. No myönnetään, että tilanne olis kai toinen, jos olisin tehny sukat peräkkäin ja alkanu samasta värikohdasta. Varretkin on jo tosi rasittavan näköset noin pitkänä kappaleena. Kyllä tämä on laitimmainen kerta, kun käytän valmiiksi raidotettua lankaa sukkiin. Joku kaulaliina saattaisi mennä, mutta ei sekään ihan näin levottomasta värisotkusta. Tulipa kokeiltua ja äkkiähän nuo sutasee loppuun vaikka silmät kiinni. Ei sentään, kun siinä menee tuota kuviota päällipuolella.
Mulla on pari kaveria, jotka taas nauraa mulle päin naamaa tämmösestä turhanpäiväsestä niuhottamisesta. Hyvät sukat ja olisin tyytyväinen, että osaan semmosia vääntää. Kyllä kyllä. Totta sekin. Takaraivossa on vaan tiukassa, että tekisi sen kerran siistiä, kun kerran ryhtyy.
Minäkin olen neulonut tuosta valmiiksi raidoitetusta langasta, helppoa värikkyyttä, mutta jotenkin siihen kyllästyy.Taiteellinen, ahkera neulojaystäväni, joka yhdistää jopa pellavalankaa efektiksi villalankaan, manasi tuon valmiiksi raidoitetun langan sanonko minne, sanoen, että sillä tapetaan viimeinenkin luovuuden mahdollisuus. Että sehän se neulomisessa ja kaikessa tekemisessä on parasta, kun keksii ja saa ihan ITE yhistellä noita värejä ja materiaaleja. Sehän on vähän sama kuin pienten lasten malliaskarteleminen, kerhotätit tekee suurimman osan koko hommasta.Ja sitten näemme rivissä kymmenen samanlaista lumiukkoa erottamatta mikä on kenenkin.
VastaaPoistaJessuskunolentaasikäväihminen, sorgen.
Ja silti piti aukoo päätänsä..
Kaunis malli sulla on ja tuohon, jos johonkin, tuo lanka sopii.On minullakin vielä noita monivärilankoja, mut minä oon miettinyt, että mikähän siinä on etten saa nykyään tehtyä käsitöitä? Just yhet sukat kesken tuosta kirjolangasta ja toiset kirjoneuleiset hiihtosukat, mut ei edisty, ei.Odottaneet vuoden puikkojen heilumista...mikä mua vaivaa??
Sulla on muuten aikas komia se joulukuusi...:))
Uskon, että valmiiseen väritykseen kyllästyy; meinaan alkaa jo nyt olla niitä oireita. Alunpitäen oli aikamoinen tyylirikko jo yhdistää kuvioneule ja värisotku, mutta mulla on rima nykysin alempana kaiken kanssa ja näin ekakerran kokeilulle kelpaa. Ainut, mitä juhlin, oli se, ettei tarvi päätellä paljon lankoja. Tekis mieli tehdä se aina työn vielä edistyessä, kun lopuksi se on karmeeta. Mähän en voi tehdä sukkiakaan yhtä kerrallaan, kun en kestä sitä, että toinen on vielä kokonaan tekemättä. Se jääkin alottamatta, jos en tee samalla molempia. Poltan kerää molemmista päistä.
VastaaPoistaMulla on kaikki kausittaista. En ole tehny käsitöitä aikoihin ja tämäkin on tämmöstä tapailua nyt vaan.
=) joulukuusi onnistuu joskus kuvissa, mutta kotioloissa näyttää aika usein lähinnä viemärirotalta; leuka kuin rosvopäälliköllä, pahimmat repaleiset työjarrut päällä ja kynnenaluset mustana ropaamisesta. Ei sillä. Haalarimiehet on parhaita!
Vaimo neuloo kuin höyrypää. Sillä on tätänykyä myös alan kirjasto, pari hyllymetriä alan oppaita. Ja netissä omat yhteisöt. Homma ei ole lähtenyt varsinaisesti tumpusta, mutta epäilen, ettei se myöskään aio ihan helpolla lyödä sormikkaita naulaan.
VastaaPoistaIhan mielenkiintoista seurata, miten taito voi kehittyä asiassa kuin asiassa. Pitäisi keksiä muka ihan viattomasti joku oikein vaikea tehtävä ja katsoa, saako se pähkäiltyä moisen valmiiksi.
No jaa, itse rakennan pienoismalleja yhtäläisellä innolla, aikuinen mies. Varsinainen introverttien perhe. Viikonloput kuluvat kummankin näpertäessä omassa nurkassaan. Hamsteriperhe.
Piristävää, kun poikkesit!
VastaaPoistaNäpertäminen on kivaa ja peukaloiden heiluttaminen kuulemma pitää aivot virkeinä, että kannattaa jatkaa samaan tahtiin. Mulla on semmonen vakaumus, että näpertäjät selviää melko mahdottomistakin tilanteista. Taitoja kehittyy käsittämättömän monille elämänalueille pitkin matkaa. Suorastaan pelottavan fiksua porukka, että pidä mielessä, kun mietit sitä pähkinää puikkoja varten =).
... sitä paitsi näperrellessä ajatus pääsee harhailemaan vapaasti ja ohimennen löytyy ihan uusia näkökulmia. Tuulettaa ajukoppaa.
VastaaPoistaItse en tosiaan osaa neuloa. Jonkun napin ommellut joskus. Siinä se.
Naulan kantaan. Parasta on uudet linjat ja väläykset. Joskus menee melkein meditoinniksi.
VastaaPoista