Reukale

Joskus toissaviikolla oli päivä, että kaikki vaatteet oli miten sattuu päällä. Sinnittelin koko päivän nykien ja kiskoen sieltä ja täältä, mutta viimein kotiovesta sisään päästyäni viskasin kaikki kaaressa sinne ja tänne. Rintsikoitten olkaimet oli molemmat pudonneet käsivarsille, polvisukat oli puolitangossa, farkut roikkui ja paita/slipariyhdistelmä jotenki nousi liian ylös, että siinä vaiheessa napa näky. Ulkotakista repsotti helma, kun nappi ei ollu kiinni, kaularätti oli sekin valunu miten sattuu ja suortuvat oli tasan silmillä. Koita siinä sitten taiteilla ostoskassin, olkalaukun, postien, avainten, kissojen, lapsen ja kaiken kanssa viimein sisälle. Kyllä suu kävi ja jokainen rätti kuuli kunniansa. Tyttö nauro kippurassa. Mun oli pakko pukea urheilurintsikat, semmoset ihan lätyksi puristavat ja takuulla paikallaan pysyvät ja vyötärölle tulevat hoikentavat aluskalsarit myös. Tukka kiinni niin tarkkaan päätä myöten, ettei hiuskarvakaan hiplannut missään. Aah, mikä helpotus. En ymmärrä, mitä oli tapahtunu, kun samat vaatteet oli siihen asti toiminu aina moitteettomasti. Nyt mua vähän kiusaa, kun oire ei ole häipyny. Alan ihan tosissani kaivata melkein kainaloihin yltävää housun vyötäröä ja mieluiten ihan kiristäviä hiihtarityylisiä jotain. Parhaat rintsikat ei enää vaan toimi - voi kettu. Saatan olla pyöristynyt tai toisaalta vaikka jumpan ansiosta jotenkin muotoutunut, mutta oli nyt mitä hyvänsä, niin jotain kummaa on käynyt ja ärsyttävää se on joka tapauksessa. Tätä menoa menee hermot.

No toinen asia sitten vaatteitten kanssa. Olen joitakin rytkyjä tilannu postimyynnistä (en voi sietää kaupoilla kiertelyä ja varsinkaan sovittamista), mutta totean kerta toisensa jälkeen, että hinnasta riippumatta nykyään saa vain todella ohutta kangasta ja sen olosta tavaraa, että se kestää max. viisi pesukertaa. Oma moka, kun ei lähde kaupoille hiplaamaan. Olen kirpputori ja huutonetti-ihmisiä myös, ettei tässä hätää. En nyt tiedä, mikä tässä on pointti, mutta alan ymmärtää äitini sanontaa: "Olispa ihmiselläkin turkki. Voi, miten helpolla pääsis." Niin varmaan, jos se pysyis kunnossa pahemmin hoitamatta ja olis sopivan 'kiree'. No joo.

Taas on mentävä hakeen ne urheiluliivit - ei kestä päre muuten. Päreitä pitäs muutenki polttaa aika tukku, kun on näin vetistä ja pimeetä.

Vapautuminen

Jotain tapahtui, koska nyt on täysin vapautunut olo. Annoin olla ja sanoinkin moneen suuntaan, että nyt ei vaan irtoa. Keskityin kuviin, kuvaamiseen, piirtelyyn vähän ja skannaukseen. Sillä suunnalla tapahtui oppimista ja tuli luotua muutama uusi ajatuskuvio. Kuva-aika oli otollinen muutamalle pienelle projektille, jotka vaativat sommittelua. Oma persoona näkyi korkeintaan kotona tai kotiväkeen verrattavalle kaveripiirille. Nyt yhtäkkiä olen vapautunut. Saattaa olla, että perheloma auringossa ja taustalla väijyminen on valmistellut tätä, mutta epäilen vahvasti, että asia tuli jollain tavalla terapiatyöskenneltyä viikonloppuna. Voi, kun kaikilla olisi yhtä arvokkaita ystäviä!

Olen taas mahdollisesti ottanut aika ison kakun vastapainoksi, mutta aika näyttää. Uusissa asioissa on myös innostumista ja muutoksen viehätystä. Sopivissa paloissa päivä kerrallaan on eteneminen.

Tutkin nyt vähän jälkikäteen kuvioita, joihin en ole perehtynyt. Halu ymmärtää sentään tallella. Se on terveen merkki =).