Sadehetken meditointi

Tänään on mennyt niin kääntämiseksi ja pohdinnaksi, että kotona ei olekaan syntyny enää mitään. No tottakai pyykkiä olen pessy ja sillai, muttei mitään raflaavaa mainitsemisen arvosta. Sataa ripautti vettä ja kuuntelin sitä lämpösellä terassilla. Kerrassaan meditatiivista. Vintillä heiluin ja ulos vein juttuja ja pakko oli kuvata mun aitan seinällä olevat pörheänä kukoistavat kukkalaatikot.

Kuvaan ei ole nyt haettu pätkääkään kaunista visuaalisuutta, mutta tällä kertaa tärkeintä on sanoma. En ole viitsinyt laittaa mitään kesäkukkia, kun toiset on todenneet eteläsuunnan ja lämpösen vanhan mullan aivan ehdottomaksi oleskelupaikaksi; yötä päivää. Tätä oli jo vähän kokeilussa viime kesänä kukkien joukossa. Katto kaipaa tervausta ja huomatkaa aito käsityönä koverrettu puukouru. Ei kastu katit edes sateella! Voi 'turhat oliot', mutta tuolla saavat mun puolesta vetää luitaan - ja kyllä ne vetävätkin!

On ne silti hyödyllisiä otuksia. Valvovat pihapiiriä omalla systeemillään. Eikä kaksi ilmeisesti ihan kattanut tätä 'temppelialuetta', kun yhden piti tulla vielä mettästä vahvistukseksi. Nyt on hyvä tiimi. Ne kannustaa toisiaan aina vaan hienompiin saavutuksiin, antavat miellyttävää palautetta, inspiroivat koko ympäristönsä välillä kunnon säpinään, unohtavat kömmähdykset aika rivakasti, leikkivät ja kilpailevat piristykseksi ja todellakin tietävät, mitä lepo ja kunnon meditaatio saa aikaan. Ne on aina valmiina toimintaan, kun oleellinen yllyke ilmaantuu näyttämölle, eikä taidoissa näy merkkiäkään rappeutumisesta. Tästä olisi ilmeisesti jotain opittavissa =)

Juhannustunnelmaa

Muutama päivä sitten nämä jo vuosittain hyvinkin etuajassa kukkivat ruusut ilmestyivät.
Aika siisti peilikiiltokuva tulisi tästä vinkkelistä. Vaikka mikä peili se olisi, josta kuvastuisi ihmisen sijaan kasvi. Kas kun ei vihannes =).

Juhannustunnelmat tuli mieleen tänään myös saaristokeikalla. Pääkaupunkimme on melko miellyttävä kesäauringossa ja hyvässä seurassa liki täydellinen. Täysin ventovieraat ihmiset ja eläimet oli ehkä parasta tälläkin reissulla. Myös asiat, joita ei ennen ole kokenut tai nähnyt. Kuten tämä ilmestys.

Elämä on tulemista ja menemistä. Teleporttaus olisi niin tarpeen, ettei joutavia viiveitä tarvisi lusia läpi. Taas siirtyi möhkäle, kun kaivuri meni toiseen kotiinsa hommiin. Se on ehtinyt palvella jo muutamissa jutuissa lumien mentyä. Eilen viimeksi se nyppi kantoja ja vahvisti salaperäisen raunion arvelemakseni maitotonkkien jäähdytysaltaaksi. Tai ei se oikein mikään muu voi olla, kun oli korkeintaan pari metriä syvä ja tasainen valupohja. Siitä tehdään jotain erityistä, kun on energioistaan niin viihtyisässä katveessa. Salainen puutarha ympärille ja vaikka sadevesialtaaksi.

Pihasaunalla Vinolassa päästään kohta kylpemään. Siellä jäi piipun nuohous vähän vaiheeseen, kun kuula irtosi ja jäi jonkun sortin tukkeeseen kiinni piipun alapäähän. Jäi kiuashormiin, mutta kiuas on liitetty niin ylhäältä, ettei paljon haittaa. Sopivan vaijerin käteen osuttua se hivastaan irti. Kaivon vesi tuntuu olevan puhdasta ja sitten vaan vähän hiirien juhlien jälkiä vähemmälle. Savu tulee jo kutsuvasti piipusta, että mahdollisesti tänään jo päästään kokeilemaan juhannustunnelmaa siltäkin osin.

Eikä se juhannus ole vielä edes käsillä! Tämä kesän alku on ollut antoisan lämmin ja viipyilevä jo pitkään. Viime yönä vasta täällä tuli sen verran kunnolla vettä, että maa siitä jotain hyötyikin. Viilentyneeseen iltaan nautiskelemaan!

Piti jo talvella

Menetin juuri sivun verran tekstiä kuvaa liittäessä ja nyt mietin, mistä vinkkinä. Noh, unohdetaan ne ja otetaan katkelma tätä hetkeä.

Sunnuntai. Rauhallista ja lämmintä. Mietin juuri, että viime päivinä on lähtenyt energiat liikkelle. Vähän isommatkin möhkäleet materiaa liikahtelee ja tavallaan elämä lähtee uusille urille monellakin. Olen itsekin tehnyt paljon pois sellasta, mikä oli suunnitteilla jo tosiaan talvella. Lähti mm. tällanen visuaalisesti miellyttävä materiakiteytymä kiertoon.

Kooltaa laajempi, mutta tuskin painavampi, leikkimökki on vielä tähteellä, joka viimeistellään lähtökuntoon. Kesällä näkee, jaksaa sekä ylipäätään huomaa järjestellä ja organisoida elämäänsä uuteen malliin. Talvella on vaan paljon puhetta ja vähän villoja - aivan kuin meidän välikatolla, mutta se on kokonaan toinen juttu.

Kotiseutuun tutustumisesta huomasin sellasta, että autosta kannattaa nousta vaikka miten omituisissa paikoissa, jos todella haluaa yllättyä. Tässäkin kuvassa paikka, jossa koskaan en ole käynyt, mutta tuhat kertaa hurahtanut ohi. Kannatti pysähtyä. Hienot vibat oli.

Kotipihassa näytän pistolapiota kukkapenkkien reunoille. Hiekkaraidat toimii unelmasti, vaikka olisi melkein umpeen ehtineet ruohottua. Hiekka rapisee juurista takasin paikkaansa ja hetkessä tulee siistiä jälkeä. Jaloakileijat on pitkästä aikaa tuottaneet pari uutta sävyä.

Jatkan selkeytystä ja ilmakin on täydellinen.

Utua ja aurinkoa

Nyt on niin erityistä aikaa jotenkin, että en oikein osaa sanoa mitään. Niinpä meinaan höpistä kaikenlaista triviaalia sekasin, kun ei koskaan tiedä, mikä kullekin on se tärkeä siemen oman ajattelun viemiseksi eteenpäin. Itse menen nyt aiheesta kuudenteen ja ihmeellisiä polkuja, mutta lopulta kaikesta kehkeytyy jokin kokonaisuus ja syvällistä oivallusta kaiken kakuksi.

Hankin ihania mangapiirustuksia ja pitkästä aikaa otin vesivärit esiin, kun netistä bongasin idean, että vanhan kirjan tekstisivulle voi maalailla ja sitten rajoittaa tai väritellä muillakin väreillä. Tein sellasia hyvin yksinkertasia juttuja, mutta joku pieni avaus väreihin ja sen sortin luovuuden käyttöön. Origamit, askartelut sun muut on myös nyt tärkeitä ja siitä heti kohta mennään geometriaan, numerologiaan ja kvanttifysiikkaan. Ei sillä, ettäkö mitään näistä mistään ymmärtäisin, mutta ne nyt jostain kumman syystä puhuttelee. Näitä oli Vihkimyksen ylipapin puheissa ja erityisesti tietysti pyramidin suhteet. Sitten se tuli esille parissa muussa kirjassa ja lopulta lukemattomissa entistäkin yllättävämmissä yhteyksissä.

Sitten nyt aamulla katse osui seinällä oleviin P. Antero Rapon akvarelleihin ja tulin kuukeloineeksi vuosien tauon jälkeen. Nyt vähän löytyikin hänen teoksiaan ja pieniä rippuja tietoa taiteilijasta itsestään. Olen aikoinaan hankkinut taulut kirpputorilta ja niissä kiehtoi utu, tietynlainen aavemaisuus, vivahdus ahdingosta ja sitten kuitenkin taivaan pelastava valo, joka siivilöityy jostain kulmalta. Muutama yö sitten oli vähän saman tyylinen fiilinki pihassa. Siinä on tota häiritsevää tolppaa ja puhelin- sekä sähkölankaa, mutta en viitsi shopata pois, kun kuuluvat asiaan.

Tällä hetkellä luen niin käsittämätöntä tekstiä, että en vielä viitsi edes mainita kirjan nimeä, mutta luen vaan. Annan ikään kuin mahdollisuuden, että asiat voivat aueta yllättäen jollain ihan uudella tavalla. Perinteiseen tapaan ymmärrän korkeintaan jollain yleisellä tasolla asioiden idean. Tämäkin jotenkin liippaa siveltimen vetoja, ehkä muinaisten kielten kirjainmerkkejä, tunnelmia, ääniä ja jotain melko eteeristä lopulta. Toisaalta terävää järkeä, jyrkkiäkin kohdistettuja totuuksia ja vastaavuutta täysin konkreettisella tasolla. 

Luultavasti yritän epätoivoisesti todistella itselleni, että vaikka menisin päistikkaa valoväriäänitunnemereen, se ei millään tavalla pois sulje järkeä, maakiinnitystä ja normielämää. Ne on ja voi olla lomittain silloinkin, kun ovat molemmat hyvin vahvoja. Yritän todistella sitäkin, että voin saada vielä takaisin 'eteerisen' puoleni ja entistä elävämpänä. 

Viimepäivien todellisuudessa ei ole rippuakaan ahdistusta, utua tai hämärää. Aurinko on paistanut kuumasti ja olen ottanut siitä kaiken irti. Tämä olemisen kautta asioitten hakeminen sopii nyt oikein hyvin olosuhteisiin. Ihmettelen kyllä, miten voin olla näin levollinen, vaikka en suorita mitään suurta näkyvää. Olen kyllä huomannut, että kaikki tukevat suurta näkymätöntä prosessiani =). Eihän ole mitään epäilystä, etteikö se muuttuisi myös jollain tavalla näkyväksi - aikanaan. 

Eilen illalla mainitsin, että olen ihan pienesti alkanut voimistelunomaisia liikkeitä varovasti kokeilemaan. Kannustava kommentti tuli heti, että seuraavaksi sitten heinäkuun lopulla =). Näinhän siinä voi tietysti käydä ja puhe ei sitten ollut edes yhdestäkään punnerruksesta tai mistään kymmenen sarjoista yhtään mitään. Suurin osa on treenannut koko talven ja ovat nyt jo hyvässä kuosissa, mutta onhan tämäkin alku. On se! Tähän liittyy myös kerroksia ja kerroksia ääniä, tuntemuksia, mielikuvia, värejä, kuvioita, geometriaa, numerologiaa, toistoja ja vaikka mitä. 

Sitten on lisääntynyt tietysti myös meditatiivinen tila ja nuo kaikki kerrokset jälleen kerran sekä muutama muu nyanssi. En tiedä, miten kiitollinen olen rauhasta, kauneudesta, luonnosta, kissoistakin ja kaikesta, minkä tavalla tai toisella on porukkansa kanssa osannut järjestää tätä jaksoa varten. Jonkunlaista väsymystä myönnän olevan paljonkin. Yöt nukun hyvin auringonnousun meditointiin saakka ja päivällä nukahdan heti, jos annan siihen mahdollisuuden. Ennen en osannut nukkua päivällä ollenkaan. Jonkun sortin latausta tuntuisi olevan menossa. Utumiestäkin ikävä =)