Pääsiäislomaa

Päästäisloma ja aurinkoisempaa ei terassilla oloon paljon olisi voinut toivoa. Ainahan kotona olo on säätöä, mutta olen ehtinyt lukea rauhassa kirjaa totaalisti aurinkoa ottaen myös. Alan vähitellen arvostaa todella tätä mökkimäistä asumista metsän keskellä. Kaikki takavuosien kiukuttelu lumitöistä ja ruohon nyhtämisestä on sulanut pois. Kasvihuoneista ja hyötypuutarhoista stressaaminen samoin. Eihän niitä ole pakko ottaa niin tosissaan. Enää ei häiritse juuri sekään, että talo on täynnä sekalaista tavaraa. Pääasia, että toimii ja eläminen onnistuu. Organisoinnin, valvomisen ja arvioinnin määräkin on pikkuhiljaa omalta kohdaltani hellittämässä. Jos joku oikein kiusaa, niin riuhtasen veks, enkä enää selittele. Puidaan sitten, jos tulee kysymys. Eikä enää niin kiusaa edes.

Pienet kädet on säätäneet tällasia ja tuntuu vaan hyvältä. Nehän kuuluu ajankohtaan.


Ainakin tomaattia ja paprikaa meillä ilmeisesti kasvaa kesällä jossain.

Terassin tipukannusta on talven lyhtykoisot häipyneet ja tilalle on tullut keväisempää.

Nyt näkee siivota, että jos sitten vaikka sitä. Hyvää Pääsiäistä joka ikiselle!

ps. Sanottakoon, etten edelleenkään ymmärrä kuvien sijoittelusta nykyisin mitään. Olkoon noin.

Uskon vahvistusta

Pieni suvantovaihe ja kertasin Gary R. Renardin kirjan Maailmankaikkeus katoaa. On samoilla linjoilla IOK:n kanssa ja siteeraa sitä paljon. Kävin läpi hörhötyskirjoja kaapista ja latasin aika nipun kiertoon lähteviä. Tulin jotenkin vakuuttuneeksi, etten ehkä jatkossa halua käyttää aikaani energiajuttuihin ja vastaaviin. Voinhan tahkota varsinaista tiiliskiveä edestakasin, kun melko varmasti siinä on tarpeellisin.

Tässä nyt on vähän taas olo, että Me, Myself and I, mutta kelasin sitten samalla asenteita, arvoja ja harrasteita sekä töitä. Eihän tässä mitään kiirettä ole isompiin muutoksiin, mutta vinksaukset kuupassa heijastuu aina vääjäämättä myös kaikkeen ympärillä. Tärkeintä tietysti, että kaikkien kannalta mentäisi parempaa kohti. Toivossa on hyvä elää.

Rojua tulee ja menee. Kun kerran kaikki tärkein on mukana, niin taas kerran laittaa vähempi arvoa ympärillä olevalle. Huonoksi mennyttä pitää entistäkin turhempana roikottaa mukana. Jostain syystä myös paljon hajoaa juuri nyt. Anti mennä vaan - ei tuu ikävä. Jotain parempaa tulee varmaan tilalle ja arvostan kyllä pelkkää tilaakin. Sellastakin harrastin, että otin vaan jonkun tavaran ja mietin, miksi se ylipäätään on vielä nurkissa. Taustalla oli mitä älyttömämpiä selityksiä. Useimmissa ei asian tynkää edes. Aika hyvät naurut sai ennen kuin lensi, mikä sekin oli keventävää.

Joitakin asioita olisi hyvä saada parina tulevana viikkona kokoon ja nyt on sillä tavalla hyvä fiilis, ettei kuvittele niitten olevan vain oman puurtamisen varassa. Oikeastaan voi tapahtua mitä vaan ja kevät nyt ainakin on tulossa. Mistä sitä tietää, vaikka olisi tämän elämän parasta aikaa =).

Esissä

Se on taasen yksi messuilu kokemuspankissa. Messuilla olo on kokonaisuutena kuntoa ja valppautta vaativa paketti. Pelkästään kulkemiset, organisoinnit ja jaloillaan olo kolme päivää putkeen vieraammassa ympäristössä ja hälyssä on tuntuvaa vaihtelua. Kaikissa vaiheissa nopeasta reagointikyvystä ja tarkkaavaisuudesta on hyötyä. Silti on hyvä tietysti pyrkiä liikehtimään rauhallisesti ja luontevasti myötäillen, jottei sentään säikyttele ketään. Ulkona oli kauniita aurinkoisia päiviä, mutta sisätiloissa ilmastointi kuivasi ihoa sekä hengitysteitä kiusaksi saakka, vaikka kosteuttavat voiteet ja vesipullo olivat ahkerassa käytössä. Olosuhteet ovat hitusen kuin jonkin sortin poikkeustilassa, mutta hyvä valmistautuminen, aikasempi kokemus, messuamisen aihe ja hyvä seura pelastaa paljon.

Viikonloppuun kulminoitui melko laajalta haravoinnilta lähtenyt työrupeama, johon olikin sitten saatu toimiva ja hyvä keko kokoon. Graafinen ilme värityksineen kaikkineen toimi yhteen yhteistyötahon kanssa ja heidän vuosikymmenten saatossa kertynyt rento messukokemus loi kotoisuutta. Lehdistö noteerasi kiitettävästi kyseessä olleen hankkeen jälleen kerran, että kannustusta sai tuntea saaneensa. Asia on hyvä, mutta ajat haasteelliset ja koska kyse taasen on asumisesta, niin sijainnilla on kaikki merkitys. Senpä vaatimukset ovat onneksi jokaiselle hyvin yksilölliset ja varmasti tässä maassa on muitakin itseni kaltaisia, jotka pitävät juuri tätä seutua hyvänä sijaintina. Tämä oli julkistamistilaisuus, että varsinainen markkinointi vasta alkaa.

Kummempia hötkyilemättä tehtiin kodinkoneiden nippuhankinta rakenteilla olevaan taloon eilen ennen työrupeamaa. Nyt on taas yksi asia lisää hoidettujen listalla.

Tänään vietän lepopäivää eli siivoan mettäkotona =). Aurinko paistoi aamusta, mutta nyt jo sitten pilvistä. Pakkasta tuntuu riittävän tähän maaliskuuhun. Minä odottelen lämpöä ja katselen rauhassa lasin läpi pakkasviimaan. Mahtaisi olla aika kylvää rairuoho. Pikkunarsissit pääsivät tänään koriin.

Parantava aurinko

Moon parantolassa. Aurinko lämmittää täysillä päältä ja sähköhuopa alta =). Kattokaa vaikka.

No olen sisätiloissa sentään, että tossa välissä on kärpästen juhlima klasi. Terassikausi on avattu!!! Fluntsa iski ja mitään ei jaksa, mutta tätä nyt ei mitenkään voi ohittaa. Vesi tippuu silmistä, vaan ei tahtia haittaa. Auringonsäteet talteen vaikka lasaretissa maaten. Aina vaan olen sitä mieltä, että lasiterassi on parasta, mitä vanhaan taloon on tullut tehtyä. Eilen kertasin jälleen Tollen Läsnäolon voiman samoissa merkeissä ja nythän voin sitten jatkaa oppien harjottelua antaumuksella.

Kamerasta loppu tietty patteri,  mutta koneella sohasin yhen puhkipalaneen meditointiaiheen tosta yläviistosta. Tuosta ei saa mitään kuvaa, miten hienosti kirkas aurinko peilaantuu puikoista ja tippuvista vesipisaroista. Pleksikatto soittaa omia napinoitaan lämmön vaihtelusta ja tietysti kärpäsiä pörrää. Ei ole valittamista olosuhteissa!

Näin niitä tulee aikoja levätä ja mahdollisuuksia saada uusia inspiraatioita. Elämä on aika jänskää. Eilen istuin myös eteistoimintoihin aina liian pieneltä tuntuneessa ulkoeteisessä lukemassa. Vähän vaatekoria siirtämällä sain täydellisen tuolin kohtisuoraan aurinkoon ja kaikki tilpehöörit käsistä lapsen hattuhyllylle. Yksiö toimi täydellisesti. Olin vielä oven takana piilossa, ettei kukaan häiriintynyt tai huomannut ihmetellä. Täytyy sen eteisen siis olla riittävä rytkysulkeisiin, jos sinne mahtuu joukkoon asumaankin =).

Swroooom

Kiirusta pitää. Vaan minäpä muistin viimein hakea hilavitkuttimen ja olen nyt muutamia päiviä iltasin tehnyt oikeen tehopyörityksellä vihermössöt syödäkseni. Mikähän musta vielä tulee, jos näin hyvin jatkuu. En siis edelleenkään ole totaalisti hypännyt raakaravintoon, eikä se ihan taida olla haaveissakaan, mutta aika suuri osa viime aikoina on tullut hurautettua kokoon ja naamaan. On meinaan niin helppoa. Ei keittämistä, ei paistamista, suurempaa pilkkomista tai yhtään mitään. Palat voi melkein käsin riipiä kippoon ja swroooooom - kippaus ja juonti tai lusikointi. Olen kyllä muistanut kiittää ruoasta ja hartaudella pureskella sekä käyttää aikaa pyhään toimitukseen lopulta, mutta käsittämättömän helppoa kaikki on yhtäkkiä silti. Tulee syötyä paljon olleellisempia aineita, kun määrää kertyy niin helposti kasviksista ja vihanneksista. Aamusin vedän lajitelman kokonaisina pakastettuja marjoja. Vielä meni yhtenä iltana kokonainen meren pizza tosta vaan ja vastaavaa, mutta silti suurin osa on terveellisempää ja energisoivampaa.

Olen nimittäin huomannut, että meditatiivinen tila tulee päälle täysin spontaanisti jo työtäkin tehdessä - saati sitten iltasin. Kaikki asiat tulee tehtyä, eikä mikään rasita entiseen malliin. Muistan pyytää apuja kevyemmältä puolelta paljon herkemmin tilanteen sitä vaatiessa ja sehän vauhdittaa toimintaa sekä tuo täysin eri tason laatua tekemiseen. Nyt on vähän liian paljon kaikkea, että aina ei huomaa toista tasoa, mutta jos mitään tästä energian lisääntymisestä aistin, niin sen, että se voimistaa erityisen vahvasti henkistä puolta. Vedän nyt tätä kuviota kiireisimmän ajan ohella, mutta hyvä pohja tulee ehkä luotua huomaamatta ja sitten jonakin kauniina kevätpäivänä voin nauttia oikein tietosesti rentoutuneena täydestä vaikutuksesta.

Liikunta on jäänyt tällä viikolla ja perheessä riehuva flunssapöpö koittaa kepillä kurkkua, mutta ei ainakaan vielä ole saanut pintaa särölle. Ensi viikonloppu pitäisi vielä läpeensä pysyä työkunnossa, mutta sitten ei ole niin väliä. Kylmäkin on ollut ja tuulinen sää. Ei aitan kuistilla kököttävä ruosteinen kuntopyöräkään vedä niin puoleensa. Taannoin poljin jo säännöllisesti tunnin illassa ja sain ainakin happea, jos en viitsinyt lisätä vastusta kirjaa lukiessa, mutta nyt on nollasaldo tältä viikolta. En ole silti yhtään lohduton. Minkään sortin pakkomielteitä ei onneksi ole liikkumisesta päässyt syntymään =).

Kirjallisuuspiirissä oli Runeberg-voittaja, Tennilän Yksinkeltainen on kaksinkeltaista, mutta en ole muistanut sitä haalia edes käsiini. Kurkistelin vähän kirjaa sitä ruodittaessa ja melkein innostuin. Mehiläisten hoitoa ja lapsen näkökulmaa kuulemma taustalla. Molemmat ihan parhautta. Muutamat vilasemani kohdat suoraastaan väänsivät suun hymyyn. Äidistä ja lapsuuden kuulemisista tuttuja sanojen ja lauseitten vääntelyitä ja kääntelyitä. Eri merkityksiä. Hauskoja näkökulmia. Lauseen tai pari luettuani avautui monia mielen maisemia, uusia kytköksiä ja suhteita. Huomasin, että niitä voi soveltaa meneillään olevaan tilanteeseen tai isompaankin ratkaisemattomaan työhaasteeseen. Taidan lainata kirjan ja katsoa sen rauhassa läpi.

Tähän viikkoon liittyy tärkeitten ihmisten hoitamista, suklaasydämiä, toimivaa tiimityötä, sopivasti haasteita niin kotona kuin työssäkin, puhdistamista monella saralla ja vahvaa enemmänkin henkistä yhteyttä niihin, jotka tavalla tai toisella haluavat kulkea rinnalla. Suorastaan rakastunut ja rakastettu olo.

Nyt saa luvan olla rento viikonloppu!

Yliannos olennaista

Oppia ikään kuin kaikki. Aivot käy ylikierroksilla vieläkin, kun eilen pääsin taas näkemään ja kokemaan jotain erilaista. Tämä nyt liittyy taas kerran asumiseen ja rakentamiseen, mutta minkäs tekee. Tuli tavallaan niin ylivuotava pläjäys totutusta poikkeavia ratkasuja, materiaaleja, väri- ja muotokokonaisuuksia, teknisiä virityksiä sekä ihan kehotuntemuksia, ettei niitä hetkessä saa lokeroitua aivoissaan tai muodostettua oikein minkäänlaista kokonaiskuvaa. Tietysti yrittää poimia tiedojyväset ja hyvät vinkit talteen, mutta miten tämän kaiken nyt taas suhteuttaa pienessä päässään. Sitä vaan, että jotkut on käsittämättömän viitseliäitä, kokeiluhalusia, pitkäjännitteisiä, vahvoja, peräänantamattomia, visuaalisesti lahjakkaita, ystävällisiä, vaatimattomia, terveellä itsetunnolla varustettuja ja monitaitosia - kaikkea samassa paketissa. Sen sitten voi vaan kuvitella, mitä tapahtuu, kun tollaset ryhtyy rakentamaan itselleen ja ohessa vähän toisillekin omaa kotia.

Molen nyt nähnyt ja kosketellut massiiviset määrät erilaisia siistejä kivilaatuja. Nähnyt metalleista hitsattuja tai muuten vaan muotoiltuja toimivia turva- ja käyttörakenteita. Puun työstämistä monella tapaa. Kulmia, nurkkia, poteroita ja kuiluja. Uskomattomia sähköviritelmiä. Tästä voisi saada kuvan hyvinkin sokkeloisesta, rojumaisesta ja pölyttyvästä härpäkkeestä. Mutta lopputulos oli ennen muuta avara, selkeä, monin paikoin pelkän yksinkertanen ja suurin osa oli juuri piilotettua, että näkyvillä oli enemmänkin rauhallista pintaa ja toimivuutta. Materiaalit oli niin hyvin mietiettyjä, että mattoja, verhoja, tyynyjä, raakkuja huonekasveja sun muuta totuttua krääsää ei kaivannut mihinkään 'sisustamaan' tiloja. Nämä elementit oli jotenkin taiottu väreillä ja itse loihdituilla ornamentiikoilla.

Jotainhan tästä nyt pitäisi oppia ihan syvemmälläkin tasolla, mutta antaa nyt koneiston rauhassa selvittää. Aavistelen, että se voisi olla jotain sellasta, missä huolella suunniteltu ja loppuun asti linjassa toteutettu jättää lopulta aikaa keskittyä olennaiseen. Kerralla kunnolla harkittu, hankittu ja toteutettu kestää vuosikausia toimivana, eikä aika mene uudelleen järjestelyyn ja säätöön. Kun turha tilpehööri ja tekstiili puuttuu alunperin, sen jatkuvaan vatkomiseen ei mene hetkeäkään. Näin voi suunnitella työtilat, joissa aivan omia luomuksia, erityisiä kiinnostuksen kohteita, voi sitten rakennella. Ruokahuolto, pyykki, pesusysteemit ja kaikki vastaava toimivat jotenkin niin, ettei missään näkynyt roska- tai pyykkivuorta saati näitten huoltoon liittyviä työvälineitä tai aineita pitkin ja poikin. Jos ei nyt itselläkään ihan tolkuton kaaos ole, niin kyllä se vaan perusrakenteista ja tilan määrästä lähtee, miten tällaset on ylipäätään mahdollista hoitaa kunnialla.

Sitten on tietysti ne tuntemukset. Miltä sileä kivi tuntuu. Mikä materiaali on lämmin ja viileä. Miten sohva upottaa tai tuoli keinuu. Minkälainen on tuki istuessa. Miten löyly sihahtaa tai leviää kosteuspilvenä. Miten erilaiset valoefektit, tunnelmavaihtoehdot, tarkkuutta antavat tehot ja variaatiomahdollisuudet muuttavat kokemusta. Miltä itse kaiverretut ja muotoillut yksityiskohdat tuntuvat ja viihdyttävät. Miten ikkunoitten ja lasitiilien sijoittelu vaikuttaa luonnonvalon pääsyyn tunnelman tuojaksi. Miltä tuntuu, kun voi keskittyä nauttimiseen ja seurusteluun, kun kaikki toimii vaivattomasti.

On tässä vielä pitkäksi aikaa pureskelemista, mutta miten paljon olisin menettänyt, jos en tätä olisi käynyt näkemässä ja kokemassa. Ennen muuta on tyypit, jotka tulee ilmeisen varmasti toimimaan tämän tyyppisellä metodilla jatkossakin. Ei pitäisi olla valittamista meikäläisellä =).

Sitten laskeudun aluksellani taas takasin tähän mettäkotoon. Pöyhin kuohkeat peitot ja tyynyt. Asettelen verhot suoraan. Kerään illalla myöhään pyrystä tultua jääneitä tavaroita ihan heti tästä sängyn vierestä lattialta ja tietysti kaikilta tasoilta. Alan katsella voiko tälle ympäristölle tehdä jotain ratkasevaa opitun myötä ennen kuin tämän päiväset vieraat astuvat sisään.