23.2.2011

Hemmottelupäivä

Olen aivan ihmeissäni, kun en ole stressannu yhtään; en muistellu töitä, enkä mistään muustakaan. Pinna on välillä 'kireellä', mutta se on vissiin luontaista =). Vaatehankinnat meni kivuitta ja samalla tuli huvipuistolle kateltua köökkipuoli kuntoon. Netin ilmaset suunnitteluohjelmat on kokeiltu ja pienin se vasta hienon väkersi tosta vaan. Varsinaiset keittiökalusteet jäi lapsipuolen asemaan, mutta hieno pöytäryhmä, vaaleanpunaset seinät, viherkasveja ja vaikka mitä. Kadehdittavaa, miten pienet osaa kaiken luonnostaan noitten ohjelmien kanssa. Virtuaaliseen työmaamappiin tarvii siirtää kuvatukset vielä.




Tänään sain mieluista seuraa ja nauttia graafisten ohjelmien demoista. Kaikki tuikitärkeät kuulumiset tuli vaihdettua ja aina jää itämään siemeniä yhdestä jos toisestakin. Oranssit ja keltaiset tulppaanit jäivät juhlistamaan mielikuvien lisäksi tätäkin nautinnollista tapahtumaa. Loppuviikosta on suunnitteilla lisää hyvää seuraa, mutta silloin polkasen vaihtelumaisemiin.

Meidän vauhtikaksikko lähti pidemmille laduille kokeilemaan eilen ja hurahtivat sen verran jo silloin, että perässä olisi ollut pysymistä. Tänään tuli sitten viestiä naapurikylästä, että hiihtivät sinne ja saavat kyydin takaisin autolle....huh. En puhu perässä hiihtämisestä enää mitään. Voiko se olla noin kivaa, kun "latu on auki ja ystävä hällon myötä"... vähän kuumaa kaakaota ja evästä repussa ... aurinko paistaa ... sekä voitelu kunnossa =) Tottakai se on hienoa! Pitäskö kohta harkita jo omien suksien ja monojen hankintaa?

Mun tarttee nyt ladata sitä ja tätä koneelle. Opin tänään kaikenlaista ja olen jo harjotellut muutamien työkalujen kanssa. Saa nähdä, onnistuuko koko tämän sepustuksen tallennus, kun bloggerissa näkyy olevan aika paljon häiriöitä. Liitän jonkun kuvan ostosreissureitiltä myöhemmin, jos ei nyt onnistu.  

20.2.2011

...sano muija hohtimia

Pakko tääkin nyt jakaa. Eilen oli maasturi sen verran huollossa, että siihen vaihdettiin pari polttimoa ja sitte oli tarkotus hakea lapsi kotiin kylästä. Ei inahdustakaan. Sitten onkin riittänyt ajanvietettä. Yks menee öljyläiskäset haalarit niskassa edes takasin ja väliin saatoin aina heittää tyhmiä kysymyksiä. Mitä, jos jotain irtos lamppuja vaihtaessa? Mitä, jos sulake palo jostain? Pitäskö laittaa lämmitykseen? Onhan akku koitettu lataa täyteen? Taas mennään edes takasin ja aurataan välillä jo melkein katolle asti ulottuvaa lumikinosta ladon nurkilta, että saatais vara-auto esiin. Siinäki kävi kiva kämmi, kun ajatusvirheen takia pääsi polttoaine loppumaan. Ilmaukset ja kaikki ja taas jätkä meni iltaan asti ja tulihan bilikan sielunelämä tutuksi. Kaikenlaista on tullu purettua atomeiksi ja mitattua sitä sun tätä. Kylmän illan tullen nykäsi traksalla auton toistepäin ja valutti talliin sekä veti vinssillä sisälle.

Säädin jotain läppärin irronnutta s-kirjainta paikalleen tunti sitte, kun se tuolla keittiön pöydän ääressä sai jonku väläyksen ja kyseli nappiparistoa. Sitte onki naurettu taas ittemme tärviölle. Siitä rutinoffista oli loppunu avaimen patteri. Eihän täällä mettän keskellä mitään ovia ollu eilen illalla kokeillu lukita. Ajon esto se vaan kummitteli ja kalibroinnin jälkeen kaikki kunnossa. Pikkasen huvittavaa, että tää kahden päivän raataminen tuolla pakkasessa on hoidettu viiden minuutin hienosäädöllä keittiön pöydän ääressä. Mistä tommosia hermoja vaan sais hankittua? Yks ei ole millänsäkään. Mä olisin kironnu ja tuskitellu joka käänteessä. Luultavasti potkinu koko kotteron lommoille moneen kertaan ja asian selvittyä noin älyttömällä tavalla olisin varmaan vetäny jotain loiventavaa omaan koneistoon. Ja mitä tästä opimme? Olipa kyse mistä hyvänsä, niin tästä lähtien tarkistetaan ensin paristopuoli.

Mun aikaansaannokset on hyvin paljo mitättömämpiä; pienimmän vaatteet sortattu ja molempina päivinä pyörälenkki terdellä. Ulos ulos en ole edes haaveillu. Ny saunaan.

19.2.2011

Hiihtää terassille

Alko hiihtoloma, mutta en ole suunnitellut hiihtää. Hieno ilma olisi kyllä siihen touhuun.

Mun aamu on mennyt tapellessa heikon nettiyhteyden ja tietoturvahaasteen kanssa. En melkeen viiti taas kertoa, mutta käytin jonku bonusedun ilmasta tietoturvaa puoli vuotta..... en kuitenkaan tehny mitään voimassa olevalle kolmen koneen jatkuvalle turvalle....blondi, blondi, blondi. Koko homma oli sillai jääny vielä vaiheeseen, että olin vaihtanu kampanjakoodin 'pääkoneelleni' (vrt. päästä vedettävä sänky) ja tarkotus oli tietty laittaa muihinkin sekä ehkä sitten älytä keskeyttää maksullinen turva, mutta jotain tähdellisempää oli tapahtunu siinä välissä. Eniveis, tuli nyt sitte aika palauttaa alkuperänen lisenssiavain ja sehän ei onnistunu millään ilveellä. Kone vilautteli fataalista sinistä ruutua niin monesti prosessin kuluessa, että hengästytti ja asennusta on riittäny. Manasin koko huoneen nurkan niin puhki useana päivänä, että henkilökohtanen atk-tuki otti homman saattamisen loppuun ja ulkoinen tuki sääti sitten oman osansa, että tänä aamuna viimein sain onnistumiskokemuksen.

Ensimmäisen tukiyhteydenoton aikoihin mulle myytiin myös lisää kaistaa, mikä ei ole pitänyt tänne korpeen onnistua, mutta nyt taas kuulemma hyvinkin onnistuu. Se olis ollu 8 megaa, mutta ei tänne tule kahtakaan....edelleenkään. Tää on nyt tästä päivästä lähtien jossain seurannassa ja yhteys sekä turva pätkii koko aika.....which is nice. Iski pari päivää sitten taas himo uusiin graafisen alan ohjelmiin ja kävi mielessä se unohtunut koneen uusinta. Joskus tulevassa on toivoa paremmista kaistoistakin, mutta tässä odotellessa vois leikkiä uusilla leluilla. Valokuvaus puskee myös joka tuutista, että siihen varmaan pitäis keskittyä enemmän. Eikä sillä ole ristiriitaa edes noihin graafisiin systeemeihin - päin vastoin.

Lasiterassilla on lämpöasteita ja aurinko paistaa kirkkaasti. Siellä on kuntopyörä. Ei tarvitse mennä ulos pakkaseen pakosti. Elämähän on melkein juhlaa. Millä vaan sais nämä yövaatteet niskastaan ja silmät auki. Mähän voin vetää jotain tähän päälle ja polkea silmät kiinni. Heitän sitten märät retut pyykkiin ja avaan silmät liikunnan jälkeen. Ei paha.

Maanantaiksi pitäs kattoa kaikki vaatekätköt läpi ja heivata turhaksi käyneet sivuun. Uuden hankinta on sovittu siihen. Ei mun mielipuuhaa, mutta pakko se vaan on ajoittain tehdä. Pienin on kuskattu kaverisynttäreille, atk-tuki nypyttää jotain työjuttua kahmien multa rajallista kaistaa ja mä hiippailen nyt sinne terassille. Paljonkohan jaksaa polkea..... viitisen minuuttia arvelisin =)

12.2.2011

Hallitusti sormenpäillä

Hengissä ollaan, eikä sitten niin mitään asiaa. Töissä on massiivista uudelleen kalibrointia pohjilla ja jotain tietoista säätöä myös, mutta pakolliset hoidettuna jotenkin ja suuret linjat asettuu aikanaan. Hyvin menee, kun pysyy asioissa ja pitää ihmiset rakkaina ihmisinä loppuun asti. Tarkkailija on aina kovilla, mutta ehkä sitä jotain oppii pikkuhiljaa - ainakin kohdistamaan sitä tarkkailupistettä jatkuvasti mieluisempaan suuntaan.

Vapaa-aikana on sitten ollut hiljasta. Jälleen pakolliset hoidettuna jotenkin ja nippu kirjoja luettuna, mutta mitään mainitsemisen arvoista ei juurikaan. Nauroin Työpaikan ikuisille myyteille antaumuksella, kertasin kyllästymisenkin päälle Koirakuiskaajan perusasiat (arvostan osaamista ja  henkilöä), Salaisuuden ja Pyydä niin saat pistin vahvistamaan toisiaan ja Taideterapian käsikirja menee rinnalla, kun kertaan muutamia pariin kertaan luettuja ikuisuusjuttuja. Viikonloppuna en paljon yritä; järjestelen, liikun vähän ja luen.

Pakurinkääpää kokeilen keitellä teeksi ja katotaan, mitä sillä on virkaa. Toissailtana join kolme kupillista ja eilen aamuna olin aika väsyneen olonen. Suoraan sanoen koko päivän. Ei se nyt siitä teestä välttämättä tullut - olen satunnaisen kupin viikolla juonut jopa kahvia, mikä riittää jo vaikka mihin olotiloihin. Aika moni väittää nukkuneensa raskaasti ja olevansa väsynyt. Pakkasta tuli ja meillä ainakin kynnys nousi melkein metrin korkeemmalle; siitä ei helposti mennä yli. Haaveilen hiekka-aavikoista ja tankkaan kaihtimen välistä siivilöityvää auringon sädettä. Mielelläni lekottelisin oikein kuumassa. Kävin tänään kuitenkin termopakkaukseen pynttäytyneenä ja lumitöitä pohjille lämmikkeeksi tehneenä pienen lenkin timantteina kimaltavien hiutaleitten joukossa. Siellä on uskomattoman kaunista nyt.

Pakko mainita, että sain ylellisen toimituksen kynsien vahvistusainetta ja onkin todella pätevää tavaraa. Pienestä on ihmisen fiilikset kiinni, mutta tällä menee taas pitkät matkat vihellellen. Hallitut eleet sormenpäitä myöten antaa tekemiselle vaihtelun vivahdetta. Innostuin jopa vähän siivoamaan ja nythän näkee pölyn vaivatta.

Tälle viikonlopulle on Disney On Ice, mutta kiitollisena nautin, kun saan valita ihmisvilinän sijasta mökin rauhan. Hyvää mieltä kaikille tasapuolisesti!

4.2.2011

Miten se nyt taas olikaan?

Mun piti tänään reissusta tullessa poiketa hakemaan kaupasta vain ketsuppi. Yksi ainut asia. Muistinko mä sen, muistinko? Kävin kyllä kaupassa. Melkein pahinta koko jutussa on se, että olen istunu päivän Muistiseminaarissa. Mistään muusta ei ole ollu puhetta kuin muistin toiminannasta ja muistitekniikoistakin. Tosin voin nyt vedota kaikenlaiseen tosi pätevän kuuloseen, kuten siihen, että liika informaatio ja huomion kiinnittyminen raidoitettuun seitsämän veljestä -lankaan kerta kaikkiaan blokkasi heikosti lyhytkestoiseen muistiin jääneen häiveen (ostin sen langan tietty). Sekin vähä jäi kenties jo saapumishetkellä vastaavaan häkkyrään. Ei tainnut jäädä edes häivettä. Enkö olisi voinut pari kertaa toistaa ääneen: ket-sup-pi, ketsuppi, nähdä järjettömän kokoisen ketsupullon silmissäni ja vielä paikantanu sen sijainnin tarkasti tutun kaupan sisällä. Olisin voinut visualisoida sen hetken, kun nostan valmiin ruoan uunista ja tarjoan sitä kahdelle hiihtämästä tulleelle, kaikkensa antaneelle nälkäiselle lapselle ja totean, että unohtui muuten ostaa ketsuppi. Pelkät lasten ilmeet mielikuvassa olis varmasti muistuttanu loppuillan! No, pikkuvikoja. Kohta se hetki on edessä....

Kerronko navigaattorista? Eikö? Kerronpa. Eilen illalla en jaksanut perehtyä reitin hakuun netistä, latasin navin kyllä ja vähän luotin myös matkalta napattavaan inhimilliseen naviinkin. Silti latasin kaiken lähteissä valmiuteen ja vaikka miten yritin sitä kiertotiesysteemiä deletoida, niin pelkästään siihen oli tyytyminen. Tuli melkein olo, että musta ei ole enää mihinkään. En saa vaivasta rojua toimimaan, enkä osaa muutenkaan enää mihkään. Mä olin muuten käyny kohteessa kerran ennen inhimillisten navien opastuksella, mutta siitä ei myöskään ollu jääny mitään muistijälkeä. Hämärästi muistin joitakin maamerkkejä lähellä kohdetta, mutta paremmin muistin kyllä vilkkaan keskustelun, mitä silloin käytiin. Takas tullessa laitoin vielä pelkästään testimielessä viidakkoveitsen toimintaan, mutta kolmen kiertoreittiehdotuksen jälkeen tumppasin sen tuppeen ja luovutin. Saattoi jopa hivenen tuntua, että olen muutenkin tutussa viidakossa.

Hukassa-teema oli kanssa viikolla, kun systeri mutsin asioita hoitaessaan ihmetteli, miten K-plussat paukkuu aika lukemissa viime vuodelta vakuutusasioissa, kun eihän sillä pitäny olla kuin kohtuullinen asuntovakuutus. Toinen ihmetteli, miten ison lukaalin se oikeen on hommannu vai viimeinkö prätkän? Mitä se muija oikeen puuhaa? Ei muuten, mutta meidän muistaakseen se on ollu pilven päällä jo suvereenisti koko viime vuoden. Vai onkohan meillä systerin kanssa molemmilla jotain outoa muistiasioissa =)

Tähän väliin voin kertoa, että jääkaapissa oli korkkaamaton ketsuppi ja lapset halus sen sijasta puolukkahilloa. En kommentoi. Tai ehkä sen verran, että mitä järkee ylipäätään on vaivata pientä pollaansa. Täytyy vaan toivoa, että turha hötkyily on tätä luokkaa pelkästään triviaaleissa asioissa.

Se on sitte prätkämessua, lasten yökylää ja tietysti viikonloppu. Mä hain eilen vuoren kirjoja ja alottelen Vesa Paavolan Työpaikan ikuiset myytit -teoksella. Nyt heti, jos kellään ei ole vastaansanomista.