Padon reunalta

Kävin hakeen taas koskelta energiaa

Saku ja sadonkorjuu

Ne on sitten kuivan kesän valkosipulit nostettu. Aika tavalla naurattaa sadon määrä. Jos näistä laitetaan uusi sato kasvamaan, niin syötävää jää hintsusti. Kasvihuoneesta päätin napata patterin kiinni, kun yöt jo kylmenee eli loput tomaatit vihreinä sisälle. Ei siinäkään määrässä ole kehumista. Omenia olisi joitakin vieläkin laittaa hilloksi, piirakkaan ja vaikka tehdä ihan piruuttaan omenariisipuuroa, mutta saapas näkee, mitä kenkä tekee. Todella kannattaisi ensi keväänä harkita parikin kertaa ennen kuin ryhtyy taas intoilemaan kylvämisten kanssa. Koko kesän saa kantaa vettä ja huolehtia tuuletuksista sun muusta, mutta hyöty on melko marginaalista. Ehkä kaikessa onkin joku muu idea. Tapoja, fiilistelyitä ja jonkin siivellä elävän ötökkäarmeijan hyysäys. Tuhansia kirvoja on juhlinu mun kustannuksella tänäkin kesänä ja viimeset salaatinlehdet päätinkin jättää niitten eväiksi. Saku hyppeli koko kesän kasvihuoneessa ja verotti omalta osaltaan mättäitä. Paprika raukka kukkii vieläkin, vaikka villakirvat on likipitäen selvittäny sen. Edes mikään määrä 'turvallisia' kemiallisia suihkeita ei tehonnu niihin, joten luovutin aikaa sitten. Yks saku muuten löyty valkosipuleita nostettaessa syvältä mullan joukosta. Se oli menny jo talviteloille. Peiteltiin se uusiksi. Rikkaruohoa ja lintujen nokkimia omenoita tuli kerättyä pois silmistä.

Noin yleisesti on jotenkin jäytävää aikaa. Asiat ei oikein luista. On kaikenlaista kremplaa ja unohtelua. Välillä ihmettelee, miten niin monet asiat voi olla hukassa tai vaiheessa. Mitä oikeen pitäs tehdä, että kotoperänen viisaus: "Muista aina kaikki asiat!" toimis edes hippariikkisen. Olen sitäki pohtinu, että asioilla ei enää tunnu olevan mitään tärkeysjärjestystä. Ei se sinällään mitään, koska hetkessä eläminen on ainut, mikä enää toimii, ettei siinä mitään järjestystä kai enää mietitäkään. Silti juuri pienen asian unohtaminen kirpasee yleensä järjenvastasesti eniten. Mitähän tässä koitan söpöttää? Kaippa kaikki tärkeä ja suurilinjainen sujuu, mutta on epämiellyttävä olo pienten töppöjen ja hidasteitten takia.

Viikonloppuna oli huvipuistoa, keppihevoskisaa ja synttäreitä. Aika meni siivillä. Nyt on vähän omatoimista opiskeluntapaista ilmassa. Kaikissa tapauksissa suuriakin muutoksia ja sopeutumista odotettavissa. Ihmiset reissaa tai vähintään suunnittelee tulevaa matkaa. Normaalia syksyä varmaankin, kun haalitaan aktiviteettia. Silti tuo sakun mullan joukkoon kaivautuminen jotenkin kiehtoo =). Se ei ollut huolissaan ulkonäöstään - sen voin kertoa tässä yhteydessä.

Ostin jonkun zenluovuus-kirjan eilen ja sitä tavailen nukkumaan mennessäni. Veri vetäisi meditointien maailmaan ja aina vaan sätkyttelen mahdottoman keskellä. Parasta kai olisi osata heittää meditaatiolle oli sitten missä hyvänsä. Joskus se toki tuntuu onnistuvankin, mutta viimeaikoina ei ole tullut edes mieleen kokeilla. Iltateelle ilman suurempia seremonioita ja sitä rataa. Eilen oli muuten hienoja ruskamaisemia ja tajuton kuuilluusio.

   

Vetää synkäksi

En tiä. Joltisenki väittäsin, että tää pimenevä syksy vetää väkisin kärryä alamäkeen. Eilen kävin huvipuistossa hämärän rajamailla tuijottelemassa sateessa kastuvia juhlinnan jälkiä. Pariin viikkoon ei rakennussiivooja ole käyny paikanpäällä ja tilanne on päässy lohduttomaksi. Seisoin siellä tumput suorana, enkä osannu tarttua kuin muutamaan kyytiin nostettavaan jämälautaan. Pakenin mökkeröön lakasemaan lattiaa ja siistimään onnetonta kyökkiä. Kahvinkeitin teki mieli heittää kaikkineen roskiin, mutta sitten kuitenkin vedin syvään henkeä ja edes huuhtelin sekä luutusin sen. Joskus, oi joskus, mulla on vielä kehityskohde, jossa perusasioiden huolto on liki huippuluokkaa. Ilmeisesti mun luomiskyvyt on vielä tosi heikot, kun en tämän kummempaa ole osannut vaatia tällä kertaa. Leukojen läykytys viemäriin liitettävästä lavuaarista vesineen samoin kuin vessakuvio on mennyt kuin vesi hanhen selästä toistaiseksi. Tänään sitten vatitiskinä hoidin pahimpia vähän perusteellisemmin, mutta aikaa meni tuhottomasti ihan kiville. En luultavasti näe taaskaan metsää puilta, mutta ah-dis-taa.

Töissä tulee sählättyä, kun asioita on liikaa. Onneksi väärille henkilöille menneet kyselyt on tähän mennessä piristäneet vastaanottajien päivää, mutta jos sama jatkuu, niin ehkä siinä yhden jos toisenkin hymy hyytyy pikkuhiljaa. Iästä ja näppäryydestä riippumatta vähän jokainen on saanut todeta, että asiat ei vaan onnistu tällä viikolla. Vähintään järjestelmät kaatuilee.

Tankkaan syömisiä, kirjoja kirjastosta ja pakollisen optikkokäynnin yhteydessä hankin uudet rillit, vaikka vahvuudet ei muuttuneet. Edellisistä tosin on jo maalit kuluneet, että kohtuullinen hetki toimia. Kaikki liikkumiset ja kaalikuurit on olleet vähäisiä villoja. Juustonaksia poskeen. Ymmärrän luolan perälle käpertyvää otusta, joka kokoaa kaiken omaisuutensa siihen hollille ja jää odottamaan parempia aikoja.

Ei tässä sitten paljon muuta. Kattien häätö synkkään yöhön ja itekin unia katteleen.      

Elämyksiä siisteihin lokeroihin

Hieno viikonloppu takana. Päässä menee taas pitkän aikaa monta raitaa ja niistä kehkeytyy jotain näkemystä ja kokonaiskuvaa ajan kanssa. Aina oppii uutta, näkee ennennäkemätöntä, kuulee ihmeellisiä ja toivottavasti muuttuu fiksummaksi kokemansa myötä. Ainakin oli kaikki seura mieleistä ja omalla aaltopituudella. Ei vienyt energiaa, vaan latasi akkuja. Elämään jää monta vitsiä ja sanontaa =D. Aivan samoin kuin muutamia viikkoja sitten. Mua on nimittäin vaivannu 'fasettilukko' kiitettävästi ja huvipuistossa valmistu hölpät. Terveisiä vaan niille, kun vielä pysyy mukana jutussa =). Tän kertasia pitää vielä toistella riittävästi, että jää pysyvä jälki eloon.

Ikea on nyt koettu. Mieluinen opas oli mukana ja kaikin puolin tarpeen, että sain perässä ajaa paikanpäälle ja kaikki krumeluurit tuli sisäistettyä. Aikaakin sai kulumaan kiitettävästi. Ensiskannauksella oli paineita hankkia tiettyä laatua ja jonkinlaisen otoksen raahasimme mukaan. Mulla oli auton perässä jo kaivurin kauha pohjilla, mutta hyvin saatiin pakattua lisää painoa. Samalla reissulla olin jo vaatesateessakin ja yksi jalkajakkara myös siellä kyyhötti kauhan vieressä. Myönnettävä on, että muutamat kynnetkin siinä katkeili, mutta eipä hätää. Sain lahjaksi elämäni parhaan kynsiviilan ja nyt toisen lahjan loimotuksessa viilailen asiat kuntoon. Tietysti hamstrasin 'siskon pajasta' lajitelman koruja, kun oli taas uusia innovaatioita syntynyt. Päällisin puolin tuntuu hyvinkin materiaaliselta, mutta väittäisin, että kaikessa on 150% henkistä sisältöä. Materia on sivuilmiönä hyvinkin merkittävissä ihmissuhteissa ja palvee käytännön toimintaa juuri tämänkertaisessa elämässäni. Aivan parhautta!

Kotona vapautin työmiehen toimintaansa ja kokosin pelastavan kalusteen lisävarusteineen. Edelleen uupuvasta sähköruuvarista olin pakotettu pitämään esitelmän myöhemmin illalla, kun moni paikka kolotti pienellä kuusiokulmavimpulalla vääntämisestä, mutta suoriuduin kaikesta aika hyvin. Saan vaikutelman, että teen muutaman lisähankinnan tulevaisuudessa ja elämä helpottuu jälleen kerran tuntuvasti. Monikin idea sisustusmielessä jäi muhimaan ja saatan harkita keittiöratkasuita samasta kohteesta tulevassa.

Vettä on tullut taivaalta, mutta kaivotilannetta säästellen kävimme pihasaunalla  edellen peseytymässä. Tänään kuutamo valaisi niin hyvin, ettei tarvinnut lyhtyjä ripustella valaisemaan ollenkaan. Toissailtana olikin erityisen idyllinen saunareissu, kun meni vähän myöhäiseksi ja neljä lyhtyä oli viritettynä valoa antamaan. Puusaunan löyly oli lempeä ja leveillä lauteilla melko hyvin rauhallisessa ja hiljaisessa tunnelmassa sai oleskella pitempäänkin. Tämäkin kaivohaaste on pakon edessä tuonut sivuunjäänyttä käytäntökulttuuria tyrkylle ja oleminen on heti hienompaa. Ei voi valittaa!

Tämän otuksen pitäisi taas jo olla nukkumassa, mutta ehkä hetken vielä kirjaan perinteistä päiväkirjaa.






 

Suoraviivasesti...selväksi

Aika hieno päivä vielä töistä tultua ja avasin auringon lämmittämälle terassille oven. Hetken päästä siellä oli rontit ottaneet parhaat paikat. Houkutteleva asento molemmilla, mutta ei auttanu heittäytyä ihan tohon malliin.

Siinä postia selvitellessä ja sapuskaa alotellessa sain heti kärkeen pakkomielteen tilata postimyynnistä sormuksen (ihminen voi vajota aika alas =)), mutta koot oli täysin omituisia. Kiukkusin ku pieni kakara pöperöä laittaessa, kun perinteiset suureet ei toiminu, eikä firman sivut tai googletus tuottanut vastauksia pikavauhtia. Toinen tuli kotiin ja otti mitään epäröimättä puhelun suoraan kyseiseen firmaan. Tyttöset palvelee miehiä aina niin auliisti, että sai tietysti vielä hyvän kohtelunkin. Siinä ohella pyöritti sapuskan loppuun ja kävi hakemassa pajasta mauserin (jota en uskonut edes löytäväni - ainakaan toimivaa) ja mittasi entiset sormukset, että sain haluamani tiedon. Kuinka voi ihmisten energiatasot olla niin kaukana toisistaan? Minäpä vastaan. Sen täytyy johtua elämänasenteesta. Yks söi, selvensi, mitä on ohjelmassa ja lähti toteuttamaan. Upeeta! 

Viimein olen saanu hävitysvimman päälle ja kytkettyä käytännön toimiin. Uusia ideoita kodinhoitoon tulee nuoremmalta sukupolvelta kiitettävästi ja nautin fiksuista ratkasuista. Mulla on selvästi ollu joku vanha vinouma, että roskat piiloon. Olen tokunnu ikiaikasten muovikassien, liian pienten allaskaappien ja kaiken maailman pärekorien varassa. Auta armias, kun menen heti viikonloppuna eka kerran elämässäni Ikeaan. Mullekin tulee jätepaperit, lasitökit, metallijäte, puolipitoset vaatteet, Uffiin menevät rytkyt jne. yhteen 'kirjahyllykköön' tosi näkyvälle paikalle, mutta laatikoihin pois silmistä ja helposti ilman pusseja siirrettäviksi loppusijotukseen. Monta kuolettavan tyhmää ratkasua lähtee kämpästä iäksi, eikä tu ikävä! 

Töissäkin on lentäny isän kädellä. Pikkasen hirvittää, että jotain voidaan vielä kysellä perään, mutta suurinta osaa ei kuitenkaan. Se on pikkuhiljaa pakko myöntää, että paperittomuus on aika pitkälle jo toteutunu. Pöytätilaa tarvii paljon vähemmän, kun kaikki on jo käytännössä koneella ja ainakin aina sinne vietävissä. Suurin osa töistä on myös etänä hoidettavissa. Olen ikionnellinen, että työpareina on jo useamman vuoden ollut itseäni nuorempia, näppäriä ja innovatiivisia naisia. Taas uusi kehissä ja nautin jo etukäteen, miten monikin asia kokee läpivalasun ja parit kirurgiset operaatiot. Kaavoihin jämähtäneet asiat pistetään uuteen formaattiin ja taas toimii entistä järkevämmin.

Haasteena ylipäätään tulevassa on kai kuvien osuus. Se, että osaisi tuhota tarpeeksi surutta turhia otoksia. Kuvat vie paljon tilaa ja suurien määrien sorttausta jotuu jo muutenkin tekemään ennen kuvankäsittelyä, että tuntuu melkein kohtuuttomalta ajatella, että joskus jälkeenpäin joutuisi vielä tehdä poistoja. Tarvii anoa viisautta jo lähteissä. Kansiointi on myös taitolaji sinänsä ja varsinkin niiden siivous. Huomaan, että olen samalla aallonpituudella nuorempien kanssa nimeämisessä, mutta päällekkäisyyttä on vielä sukupolvesta huolimatta kansioketjuissa. Ehkä säilytys on kollektiivisesti lapsipuolen asemassa samoin kuin jätepaperikorit. Ihailen edellen ihmistä, joka jo asiaa käsitellessään muistaa toimittaa loppuun käsitellyn loppusijotukseen saman tien. Missä on sitte se luukku kotona, johon nakataan roskapostiksi käyny sormuskuvasto, ettei siitä kuulla enää sen perään =). Joo joo. Mun piti lopettaa mainospostin vastaanotto. Tänäänkin jäi vaiheeseen juuri kyseisen firman mainospostin kielto. Teen sen kyllä, mutta eivät tee sitä tietenkään helpoksi. Enkä ole muistanut kysyä perheen mielipidettä muusta mainonnasta. Ehkä tänä iltana....

Mun selän takaa kuuluu töminä tasasin välein....tänään jo kolmatta kertaa. Kultakutri innostu kerranki ehdotuksesta, että juoksee talon ympäri. Ny meni 14. kierros. Aamulla sen oli vaikee heräillä ja lopulta sanoin, että mee seisoon nurmikolle hetkeksi paljain jaloin. Innostu heti, kävi ja kuivaili jalkojaan pyyhkeeseen. Oli jo täysin virkee, kun toisteli, ettei suosittele kelleen samaa hommaa ainakaan pitkäksi aikaa. Taisi aamukaste olla aika kirptsakkaa. Selostin vaan, miten jotkut karasee itteään pikasilla aamukastekävelyillä flunssaa sun muuta vastaan, mutta ei saa olla kauan. Koko aamu meni aika helposti sen perään. Sanokaa mun sanoneen: Vaihtelu virkistää =).  

Rontteja vaihtelu ei näyttäny virkistävän. Ihan uudet unimestat oli löytäneet. Loppuviimein itekin olen ollu jo aika poikki tänään aamusta lähtien. Jotain omituista kropassa on edelleen ja aamut on hankalia. Ritsasta en periaatteessa viiti enää tilittää, mutta entisellään on tilanne. En anna pikkujuttujen masentaa. Menee tää näinki ja viikonloppuna otan kaiken irti luvassa olevista kohokohdista.

Nukkukaahan hyvin!

Käänteitä luonnossa

Olipa taas vaiherikas työpäivä. Hädin tuskin olen toipunut oudosta taudistani; vieläkin pää on ontto ja heikottaa. Kävin sitten päivän päätteeksi koskella räpsimässä. Kuva on melkein kuin jostain hienommastakin paikasta. Luonnossa olo kyllä heti tasottaa. 

Meiltä loppui eilen kaivosta vesi. Eipä ole tapahtunutkaan ennen. Onneksi on kaivoja ja pihasauna. Elämä on nyt tietysti taas hiukan haasteellista joiltain osin, mutta kerrankos sitä sätkitään yllättävässä olosuhteessa. On niin paljon muuta, että odotellaan rauhassa. 

Kaivurikin on kotiutunut ja sisäänajettu. Ei mikään kukkanen ulkoisesti, mutta hoitaa hommansa. Saa kyllä hoitaakin, kun mahdollisesti jo tänä iltana siirtyy tositoimiin.

Taidan mennä nyppimään rikkaruohoja ja laittamaan purkkiin talveksi sisään tuotavia kasveja. Ihanaa, kun on lämmin ilma. Tekee mieli kehitellä loppusyksyn retkipesiä vaikka minne ja kokeilla yöpyä vaikka minkälaisissa nurkissa. Eilenkin pihasaunalla meinasin kammeta keskeneräiselle pukuhuoneen parvelle ja jäädä sinne yöksi. 

    

Huiputtaa

Nyt mulla on meneillään taas jonkun sortin päänvippaus. Näitä on hauska seurata, mutta ei toisaalta kuitenkaan kiva käydä läpi. En kykene kirjottamaan sähköpostia. En sitten minkäänlaista lyhyttäkään kommenttia. Ei paha katastrofi, mutta aika monet varmaan ihmettelee, kun ei mitään inahdustakaan kuulu. Töissä on tietty ollu pakko naputtaa jotain, mutta kaikki vähänkin privaatti on täysin tiltissä. Luultavasti tällasta ei ole koskaan ennen käyny näin totaalisti, kun oikein kiinnitän ilmiöön erityistä huomiota. Mistähän nyt on kyse. Ehkä osuu vaan yksiin yllättäen tulleen raihnasuuden kanssa. Mitään varsinaista vikaa ei ole, mutta jos kuulisin saaneeni myrkkyä neljä päivää sitten, en hämmästyisi yhtään. Olo on tasan kuin myrkytyksen saaneella. Ihan niin ku tietäsin, mitä sellanen on, mutta voisin kuvitella sujuvasti. On sellanen olo kuin miltä pahasti krapulainen näyttää - jos oloa ja ulkomuotoa voi tällai käsitellä. No, ehkä jopa näytän hippasen krapulaiselta =). Myrkyn syöneenä olen sitten ollut pitkää päivää ja iltasäätämistä. Nyt on jo harvinainen päänsärkykin. Ei melkein huvita kysyä, että mitähän hyvää tästäkin syntyy.

Kaikenlaista mukavaa on tarjolla joka puolella, mutta ei kertakaikkiaan ole edes järkeä liian moneen lähteä mukaan. Varsinaiset kurssit ja harrastusryhmät päätin jo etukäteen jättää tällä kaudella väliin, mutta nyt saan olla tarkkana, etten lupaile paljon muutakaan. Ettei vaan iskisi perin vanhuus saman tien, kun tuntuu, että perusasioiden pyöritykseen ei kohta resurssit riitä. Taitaa olla vaan sopeutumisvaikeuksia normaaliin syksyn isoon pyörään.

Tarvii jättää nyt tämäkin selitys tähän, ettei tule liika paha olo =). Menen vaikka huilimaan, kun niin huippaa.

Näkymät uusiksi

Heivasin huonekalut taas kerran muutamilla kierteillä. Nyt meillä on pieni tv-huone leivinuunin ahtaamassa tilassa aulan tuntumassa. Olohuoneessa on enää työhuonetta, makuukammaria ja sitä seurustelutilaa, että yksi toiminto vähemmän =). Hilasin jo välillä yhden pöytäryhmän siihen, mutta sain kohteliaan neuvon ja se lensi seuraavassa kieteessä terassille. Rapsin kaikki taulut seiniltä ja jopa ruuvit ja naulat. Kuvittelin laittavani vain muutamia. Taas kohtelias ehdotus, että mitä jos olohuoneeseen viimeinkin laittaisi kaiken mahdollisen seinille.....huuuuuu. No, katsotaan, kokeillaan, muttei ehkä sittenkään kaikkea. Taas lähti monta huonekalua 'ulkokartanolle' ja vaihtelu sinällään jo virkistää. Sain imuroitua kaikki nurkat, kun lähes jokainen mööpeli liikkui paikaltaan.

Varsinainen murheen kryyni - omituiset pinot tasoilla - voi sanoa jopa lisääntyneen. Ei se mitään. Koko operaatio oli oikeastaan sijaistoimintaa, kun en saa tartuttua omaan vaatetilanteeseeni. Pinot odottavat rauhassa omaa vuoroaan niin vaatehuoneessa kuin muuallakin. Ompelukoneen vierestä sain korjaukseen tuodut tehtyä ja vain ehkä siksi, että kone on valmiina pöydällä. Monia rumia sanoja kuultiin ja tyylilleni naurettiin, mutta omaksikin yllätyksekseni osasin vanhojen kuulopuheiden perusteella ommella verkkareitten sisävuorin nurjalta (vyötärönauhan pidennyksen jälkeen) nätisti pienen sisäsivuun tehdyn aukon kautta. Ei päivää, ettei vähä luonnaa!

Illan mittaan olen paperiveitsellä (tä, mitä? mattopuukolla!) viillellyt tapettiin siistejä kolmioita, että uudet tauluruuvien paikat saa myöhemmin maisemoitua takaisin. Koko tapetointi on tehty jämärullilla niin, että seinät on raidalliset. Ei maksa vaivaa tehdä mitään kallista, kun tietää oman muutostahtinsa =). Ei muuten taaskaan yhtään toimivaa sähköruuvaria missään! Vanha kunnon keittiöruuvari oli taas kunniassa. Mulla on aina ollut lusikkalaatikon vieressä ruuvari, johon saa vaihtopäitä ja kaikki tietää, että syntyy totaalisen suhteeton meteli, jos sitä ei ole palautettu paikalleen.

Ympäröivillä pelloilla tehdään oikeen massiivisella kaivurilla ojien perkausta. Tasanen jurnutus on kuulunu useemman päivän jo. Pienimuotosempaa vastaavaa odotellessa.... Hankinta on nyt vähän jäähdytystauolla, jos vaikka löytyisi vielä vähän kohtuullisempaa hinnaltaan. Nyt olisi kyllä ihanteelliset kelit kaivella =).

Pudonneita omenoita keräsin kompostiin, mutta onneksi tänä vuonna ei ole suuria määriä. Lämmitystä on aloteltu puulla ja pattereita ilmattu. Kaikki ulkona olleet kylmää kestämättömät kasvit olen jo pelastanu, mutta kasvihuoneessa on vielä muutama purkitettava ja sisälle tuotava. Itikkaverkot ja -lameet on viety talviteloille. Kaikkea pientä viemistä ja tuomista on koko ajan. Aika on korostuneen konkreettista ja maadottavaa. Nyt ei auttaisi kovin pelkästään haaveilla, vaikkei varsinaista perinteistä talven varalle hamstraamista tai varustamista tarvitsekaan tehdä. Helpottaa kuitenkin, jos vähän on kesähepenettä heittänyt sivummalle ja kaivanut paksumpaa esiin. Henkisesti täytyy vielä terästäytyä, mutta ehkä se tästä.

Onnea on kuitenkin päästä puhtaana lämpöisiin peittoihin omassa rauhassa ja melko hyvin valmistautuneena tulevan viikon haasteisiin. Tällaista yltäkylläisyyden ja rauhan aikaa eläessä toivoisi muistavansa olla tyytyväinen ja kiitollinen. Välillähän tämä uhkaa olla vähän tasapaksua, mutta parempi sentään moneen muuhun verraten. Näin muuten viime yön niin levottomia ja älyttömiä unia, ettei paljon viitsi toistaa. Mistähän taas tuuli?! Menenkin saman tien katsomaan, mitä nyt on 'laitettu nauhalle' ensi yötä varten =).

***

Nyt illalla... omituista ulkona...

...perin omituista...

No tämä oli pari iltaa sitten.... ehkä kaikki alkoi silloin...