Luin mielenkiintosta kirjaa lukijasta ja neuloin neljää eri sukkaa vuorotellen eteenpäin =). Löysin parit irtileikatut varret muuten puhkikulutetuista sukista ja pujottelin puikot paikalleen. Varsinainen purku puikkoihin asti kestää aikansa, mutta ei ihan niin kauan kuin varren neulominen alusta asti. Sitten jämälangoista muutamat kaksiin samankokoisiin keriin. Nyt ne on jo kahdet sukat kärkiä vaille valmiit. Ei kauniit, mutta äkkiä ne on pliisuttu puhki nekin.
Valokuvia ei nyt synny. Yrityksetkin on surkeita, joten tässä malliksi kynttilä. Käsin tehty, oliko Suomen Turuus.
Maadotuksen olen jo puhunu kaikille. Myöhässä tulevat joulukirjeet on aina vaan postittamatta. Mutta tulee ne joskus. Kumminkin hiippailen yhä joka päivä kylmällä nurmikolla paljain jaloin ja maadoituslakana on tulossa postissa. Otan siitä kunnon puhdistuksen, kun ukonilma osuu kohdille =D.
Eilen ja tänään katoin todella pitkästä aikaa telkkarista jotain saksalaista sarjaa/elokuvaa, joka tänään päättyi aika masentavasti; päähenkilöt kuoli tai vanheni. No ei kai se niin yllättävää ole elämässä, mutta ei siinä siis tosiaankaan ollut normi sankaritarinan rakenne. Päädyin pohtimaan, että onko sitä omassa tarinassa vielä kohokohtia vai perinkö sitä on valmis seuraavalle kierrokselle. Kaiken järjen mukaan nyt tarvii sinnitellä, kun kaikki hieno on niin lähellä, mutta synkkää - usvaista tuppaa olemaan.
Onneksi on vielä hyviä kirjoja kahlaamatta. Sellasen pariin nytkin mielin. Onhan sisäinen rakkaus, ruusu ja valo!
