Parin viikon huvittelut

En oikein ole viihtynyt koneella reiluun viikkoon, mutta tapahtumia olisi ollut kommentoida. Jospa jonkun kuvapalan tähän 'liimaan' ja palaan muistelemaan. Kaivoin päiväkirjan tueksi, mutta näinhän saan todeta, että sekin on jäänyt täydentämättä. Oikeastaan pitää vielä palata pidemmällekin, kun haluan jakaa aikaisemmin mainitun kuolaukseni. Kaikki valmiina kuolaamaan.......nyt.

Serkkulikka kävi <3

Tässä on ollut monenlaista sosiaalista yhteydenpitoa ja maailmanparannusta riitti tälläkin kertaa illaksi ja vielä aamuksikin. Tämä oli sellaista hyperterapeuttista, kun saimme olla rauhassa kahden (pikkurinsessaa haettiin mökkiviikolta kotiin; maskilla volttia ees sun taas, ja siinä sai isänsäkin nauttia järviolemisesta hetken).

Antamiani kasveja olen käynyt ihailemassa jo kahdessa puutarhassa ja hyvässä seurassa jälleen viipynyt vilvoittavien vetten äärellä. Kyllä ne toisetkin jaksaa helteistä huolimatta luoda varsinaisia taideteoksia kukkapenkeistään. Ensi kesänä menen kameran kera, kun tuuhettuminen on jo taattua. Tosin juuri perustettukin kukkapenkki on kaunis. Itse tapaan ottaa kuvan lähtötilanteesta ja varsinaisesta loistosta myöhemmin. Monesti lähtötilanne on selkeämpi ja sehän tällaista neitsytluonnetta hivelee.

Viime viikonloppuna oli 70-luvun bileiden jatkot 'pienen' oman suvun porukan kanssa. Yökylässä viihdyttiin ja ohjelmaa riitti. Pelattiin joukkuepelinä tämmöstä

ja välillä kaveri saatto heittää melko haasteellisiinkin paikkoihin. Jokaisella korilla jaettiin teräviä palkintoja voittajajoukkueelle ja kisan loppua kohden tarkkuus selvästi kärsi =). Mölkky oli suosittu joukkuepelinä ja jälleen kerran oli myös tarkkuusammuntaa, jossa isäntä oli tehnyt pientä vilppiä maalien kanssa. Sehän sitten mukavasti puhutti loppuajan. Uintia, saunomista, seurustelua ja mahtavaa herkuttelua yömyöhään, eikä aamullakaan kauan aikailtu, kun pelit oli taas täydessä käynnissä ja hyvin tuli syötyä edelleen.

'Huvipuistossa' homma on edennyt järkyttävästä kuumuudesta huolimatta aika huomattavin harppauksin ja apukäsiä on ilmaantunut aina pyydettäessä. Toimistopuolikin on pysynyt jotenkin mukana, vaikka koneella olo ei nyt niin ole kiehtonutkaan. Pientä päivitystä vaatii tässä viikonlopun tienoilla. Ehkä tästäkin nyt viimein joku kuva tännekin.

Jottei elämä kuitenkaan menisi vain yksipuoliseksi huvipuistoksi, niin sitä yritetään kaikin keinoin tasapainottaa vierailemalla kilpailevissa kohteissa.

En manipuloinut kuvaa kuin takana olevan kaverin kasvojen osalta. Näin se on tullut räpsästyä. Voimakaksikko hoiti tämän "uinti, humputtelu, uinti"-päivän aamu aikasesta myöhäiseen iltaan suvereenisti ja parhaillaan ovat taas kalassa. Siinä on pari, joka osaa ottaa lomasta ilon irti! Huvittelukeikkaan oli pakko mahduttaa ajelut myös metrolla, sporalla ja dösällä, joten reitti oli harkittava tarkkaan lähtökohtasesti. Töitten päälle käytiin tänään kirpputorilta hakemassa ehjät sählymailat ja pari palloa. Siitä urkenee varmaan myöhäisen illan pelit vielä.

No ja itsellä viikon työt pulkassa. Olin peräti torstaihin saakka juomatta kahvia, mutta sitten retkahdin. Koko viikon aivot toimivat mielestäni hämmästyttävän hyvin, vaikka E-EPA kalaöljykapselitkin ovat jääneet viimeaikoina aika useesti ottamatta. Kyllä loma sittenkin palauttaa ja myönnettävähän sekin on, että asiakkaitten puolesta oli hiljasempaa. Sai rauhassa järkeillä ja purkaa sumat hiljaisuuden vallitessa. Välillä muistin tehdä jopa tasapainottavia siivous- ja organisointihommiakin. Nyt olisi vielä puolitoista viikkoa lomaa. Se on osin aikataulutettua, mutta silti LOMAA.

Toisin paikoin myrskyt, ukkoset ja sateet piinaa, mutta perinteisesti juuri tähän meidän mäelle ei osu. Eilen aloin poimia toista kierrosta mustia viinimarjoja samoista puskista, joista isoimmat jo otin aikaisemmin ja ukkospilvet lähestyivät. Jälleen saldona oli kolme pisaraa, pilvet kiersivät ohi ja vain kaukaista kumua kuului ukkosesta. Sain kerättyä kaiken talteen kuivana! Eihän siinä sitten auttanut kuin taas kerran kastella kukkapenkit illan päätteeksi. On ainakin kastelukaivossa vesi vaihtunut hyvin tänä kesänä.

Nyt lähden kiertelemään pihaa. Otan lasin Cato Blancoa ja palan kuminanäkkäriä mukaan =) . "Se on perjantai-ilta kato".

Lomafiilis

Nyt alkaa jo lomarentous olla kohdillaan. Ei haittaa, vaikka olenkin tämän viikon töissä. Illat olen osannut olla jo täysin turha. Kykenen selailemaan ja jopa lukemaan lehtiä! Tuntitolkulla! Kirjastosta hain eilen täydennystä ja lukasin Franzénin Tumman veden päällä. Hieno kirja. Pidin tyylistä, murteesta, kaikesta. Kestin jopa rankat kohdat aidonoloisen näkökulman takia. Takoitan kai kerrontatapaa. Takakannen tekstin luin lopuksi ja siinä vasta tuli surku. Sitten kuitenkin piristyin heti. Eipä noin kirjoittaisi, jos ei olisi asioita prosessoinut ja kykenisi siihen jatkossakin. Olen tyyppiä aina ihaillut ja tämä kokemus teki sillä tavalla vaikutuksen, että luotan entistä enemmän siihen, mitä ihmisen silmistä näkee. Hänen lapsuudessaan oli hyvin monia itselleni tuttuja asioita. Onpa nyt nöyrä ja kiitollinen olo, että tuollaisen kirjoitti ja minäkin sain lukea. 

Tuli herättyä vähän turhan aikaseen. Nyt alkais taas jo nukuttaan. Menen myöhempään töihin ja ei tässä auta kuin kammeta suihkuun. Näyttäisi olevan lämmin päivä tulossa =) .

Hyvää alkua

Josko viimeinkin ilma vähän viilenisi, kun pilviä kertyy ja tuulikin yltyy. Iltaisin on jollain kokoonpanolla oltu ihmettelemässä tätä ilmiötä, joka tietysti kuuluukin hellepäiviin.

Maskilla kuperkeikkoja kaks peräkkäin; eteen tai taakse.

Tarvis pelastaa joitakin huonekasveja mullan ja ruukun vaihdolla. Ei pieni lannotuskaan olisi pahitteeksi. Terassilla sitruskasvi (en muista minkä sitrushedelmän siemenestä) on tuuhettunut julmasti, kun juurella oleva taimi on vaatinut pintamullan pitämistä kosteana. Joka päivä kaadan puoli litraa vettä ruukkuun, kun en ole saanut aikaseksi siirtää taimea omaan purkkiinsa. Se on luultavasti mimosa ja siinä tapauksessa epäkiitollisen roskaava kasvi suuremmaksi tultuaan, että vähän turha projekti. Se on kuitenkin ainut henkiin jäänyt ulkomaan siemenistä itänyt tulokas, että täytyyhän sitä tekohengittää. Ilmeisesti liian kuuma ilmasto sopii tälle porukalle.

Aika hyvin olen pysynyt lomalla pienissä asioissa ja jättänyt kaikki isommat suunnitelmat. Vähän kiinnostaisi jo jatkaa kukkapenkkiprojektia, mutta näin kuumalla se on yksinkertaisesti hulluutta. Olkoon nyt vielä. Vielä sitä ehtii alkanutta kehitystä parannella.

Asukkaat ahertaa

Koska kaikki kukat ja marjat on kohta nähty ennen aikojaan täyteen loistoonsa putkahtaneina, niin menin ja keräsin eilen ensimmäisen punaviinimarjapensaan sadon talteen. Kuvassa linnuille jätettyä. Meillä nyt sattuu olemaan mäen päällä räystäsveden huollossa oleva puska, joka aina valmistuu viikkoja ennen muita, mutta tuntui se silti oudolta nyt jo alkaa. Minulle oli lupailtu apua marjojen poimintaan, mutta niin tuli sekin apu yllättävällä tavalla. Helleaurinko pysyi pilvien takana. Sopiva viilentävä tuuli piti paarmat pois. Marjat olivat sattuneesta syystä kuivia ja juuri sopivassa vaiheessa, että irtosivat yksittäin poimien helposti, mutta eivät silti liiskaantuneet yhtään. Molemmat kädet toimivat käsittämättömän näppärästi ja vaikka mistä suunnasta heitin kourallisen astiaan, niin aina osui. Roskat ja huonot marjat kierähtivät aina kuin ihmeen kautta sormien lomasta jo valmiiksi maahan ja kaikki tapahtui kuin jossain unelmassa. Pikku apuri keksi tuoda nahkaisen jalkatyynyn vielä penkiksi silloin, kun sitä teki mieli hyödyntää, eikä sekään olisi voinut olla nerokkaampi korkeudeltaan tai ritsamielessä. Sadepilvet kerääntyivät, mutta vain kolme pisaraa putosi kohdalle, eikä tarvinnut naruilla olevia pyykkejäkään lähteä kesken hakemaan pois. Sade vain kiersi meidän mäen. En tiedä, olenko koskaan poiminut näin hyvin avustettuna. Puska ei ole suuren suuri ja jätin tietysti muutamat litrat oksille, mutta melkein 10 litran ämpärillinen kuitenkin tuli saalista. Puhtaana poimitut kauhoin hetkessä litran pusseihin ja pakastimeen. Onkohan mahdollista, mutta mielestäni koko jutussa meni korkeintaan puolitoista tuntia.

Muutenkin eilinen näyttää näin jälkeenpäin katsoen varsinaiselta suoritusten päivältä. Poltin aika määrän roskaa ja tyhjensin tuhkaa keskuspannulta ja pihasaunalta. Saunalle vaihdoin kaikki vedet. Kerkesin olla parturia ja pyykkäriä, mutta se mikään ei vedä vertoja sille, mitä työmaalla huhkittiin. Kolme tyyppiä pyöri siellä ja ilman apukäsiä ei kaikki olisikaan tullut tehdyksi tätä päivää varten. Nyt on hyvä luovia vielä aikataulutettu päivä läpi, mutta sitten tulee rauhallisempaa vaihteeksi. 

Meillä on tämmönen arkkitehtuurin taidonnäyte terassin räystäällä.

Ollaan eletty onnistuneesti symbioosissa porukan kanssa. Eilenkin marjoja kerätessä kaverit kävi tuulettamassa säännöllisesti mun niskavilloja. Se sitten kutittaa, mutta ei auta ruveta huitomaan. Terassilla on nukuttu jatkuvasti ikkunat auki ihan vieressä ja nämäkin menevät säännöllisiin aikoihin nukkumaan. Välillä olen miettinyt, että jonkin yllättävän katastrofin sattuessa voi käydä hullusti, mutta toisaalta kaikenlaiset pölyttäjät on hyväksi luonnolle ja onhan näiden elämää mielenkiintosta seurata. Meillä ei kukaan näitä pelkää tai ole allerginen pistoksille. Eikä oikein näy syytä, miksi joutuisivat pistämäänkään. Pesä ehti syntyä aika isoksi ennen kuin huomattiin, eikä siinä vaiheessa enää tehnyt mieli tuhota sitä. Ei ole minkään toiminnon tiellä, eikä sen lähelle ole pakko mennä.

Nähtäväksi jää, miten rakennusten ja asukkaitten tarinat etenee. Ei kai siinä mitään heikkoa, kun vähän joka tasolla ollaan toistensa tukena. Hieno päivä taas tulossa joka tapauksessa.   



    

Virtaa juurille

Lämpöä ja paistetta on riittänyt. Olen saanut paistatella myös erityisten ystävien seurassa. Kuumuus on pitänyt sillä tavalla aisoissa, ettei mitään ylilyöntejä ole tullut mieleen yrittää, mutta rattaat pyörivät selvästi vääjäämätöntä muutosta kohti monella suunnalla. Asiat rakentuvat ja etenevät kuin omalla painollaan.

Sellasen ilmiön totesin, että mikään ei tunnu olevan oman organisoinnin tai valvonnan alla. Ei ole edes mitään tarvetta pitää lankoja käsissä minkään suhteen. Olisinko viimeinkin luovuttanut siinä mielessä, että teen vaan parhaani ja jätän hermoilut välivaiheista sekä lopputuloksesta tyystin? Voihan tämä olla vain loman aiheuttama väliaikainen ihmekin, mutta tuntuu aika vapauttavalta. Kaikki kuitenkin rullaa, eikä ota yhtään koville.

Tänään leikkasin ritarinkannukset alas ja uusin kukkapenkkiä, kun siihenkin oli syntynyt luovutusmonttuja. Jaoin vanhoja puskia, poistin nokkosta ja lisäsin uutta multaa lopulta siirtojen jälkeen. Kaiken valmistuttua tuli viimeinkin sade ja se taitaa jatkua vieläkin.

Yhdessä vaiheessa sain päähäni haravoida männynkäpyjä pois pyykkinarujen alta. On sekin ollut joskus idea laittaa narut juuri mäntyjen ympäri, mutta paikka on jotenkin sopivasti pois silmistä 'takavasemmalla'. Lopulta oli suuret keot havunneulasta ja kaikenlaista kariketta. Kävi väläys, että sehän saattaisi sopia ns. ulkohuusin seosaineeksi. Meillä on semmonenkin, mutta ei aivan perinteinen. Jääköön nyt tarkentamatta. Kolme saavillista tuli koekäytettävää elikkäs pitkäksi aikaa.

Sitten pääsin kävelylenkille ja taas päähänpisto; menin koko matkan vaihtelevia hiekkateitä paljain jaloin. Välillä oli haastavampaa sepeliä tai ilkeen pyöreetä kovaa kiveä, mutta kyllä se luontu silti. (Jälkikommentti: olikohan ne muut kivet sitte pehmeitä, noin niin ku jalkapohjamielessä.) Nyt jälkeenpäin on jalkapohjat paljon aremmat kuin itse kävellessä. Tuli takuulla akupisteet käsiteltyä. Paarmat hoiti sitten muita pisteitä. Sain muuten viimein oman piikkimatonkin, kun jo puoli vuotta sitten oli tarkoitukseni sellanen vaan hakea jostain. Saa nähdä, mitä masokisti sillä keksii tehdä. Joku sitä vaan mainosti, että seisoo hetken aamuisin sen päällä ja siitä lähtien on vatsa toiminut heti. Itselläni ei ole tuota ongelmaa, mutta luultavasti tekee terää yleisesti, kun mitä tahansa aluetta vähän stimuloi. Pysyy energioitten virtaus jouheempana ehkä. Tottakai näytin sitä ritsalle heti, mutta voin kertoa, että löysän selluliitin upotus piikkeihin on tushkallistah.

Muutamia pakkomiellepaholaisia on pesinyt ajatuksissa viimepäivinä. Olen hakenut tiettyä termiä vanhoista kirjoista puoli urakalla välillä ja sitten taas hetkellisesti luovuttanut....kunnes uusi kierros on alkanut. Tuloksetonta puuhaa ollut tähän mennessä, mutta mielenkiintosta. Olen varmaan vahingossa oppinutkin jotain. Kansanperinnettä monelta kantilta ja pinosin tuohon juuri löytämäni teoksen lääkekasveista, kun sitäkin voisi olla pitkästä aikaa mielenkiintosta lehteillä. Hiukan vastaavaa oli myös havahtua muistelemaan, miten "kympit" meni superpallolla joskus kansakouluaikoina. Nyt olis jo melkein pakko löytää hyvä 'suppari' ja lähteä asfaltille kokeileen. Maakympit vois testata melkeen missä vaan, mutta kenen autotallin oveen menis paukuttaan 'seinät' =). Käsittämätöntä, että niin tuhansia kertoja toistetuista liikkeistä voi jotkut muka unohtaa. Luultavasti kroppa muistais, että mitenhän tän pakkomielteen kanssa vielä käy.

Aika pimeetä ulkona tähän aikaan! Niin se vaan valosa aika taas hupenee kovaa vauhtia. Jospa sit menis taas samon päin ku hirretki.

Kaunista hermoille

Käväsin eilen töissä hoitamassa pakollisen, mutta onneksi poikkesin mennessä 7 aikaan kosken alajuoksulla. Oikeastaan mikään ei toiminut (pääni lisäksi) pitemmän käyttötauon jälkeen työpaikalla, joten käytin rutiinien lomassa aamutunnit ennen varsinaisen materiaalin saapumista kuvapankin täydennykseen. Visuaalisen pläjäyksen olisi luullut kantavan koko karikkoisen päivän läpi, mutta tosiasioille ei vaan mahda mitään. Kyse on aina vaan 'työtä helpottavista ohjelmista'. Joka asiaan olisi 'helpottavan ohjelman' tueksi laadittava mutkikas aputaulu Exceliin, että pärjäisi edes jollain tavalla. Turha mainitakaan, että ilmastointi ei riittänyt näillä keleillä ja viimeinenkin järjen hiven piti vähän väliä raapia lattian tasolta uudelleen ja uudelleen kasaan. Tänään olen jo kehitellyt mielessäni toimivan aputaulun, mutta ei ole materiaalia, jolla sen rakentaisin kotona. Enkä sitä paitsi rakenna! Olen lomalla.

Hehkuvien värien kaipuu laittoi piirtelemään ja aitan kuistilla olen joinakin päivinä jo suhrannut värejä paperille. Ote on kateissa vielä joka mielessä, mutta vähitellen tulee kokeiltua erilaisia juttuja ja löytyy miellyttävimmät tavat tehdä. Kasvatuksesta tai kitsaasta luonteesta on jäänyt kumma tapa keräillä hienoja papereita ja kyniä nurkat täyteen, mutta harvoin niillä tulee tehtyä mitään. Nyt päätin, että mikään materiaali ei ole liian pyhää. Johan tässä muijasta aika jättää ennen kuin tulee ensimmäistäkään tuherrusta tehtyä. Sotken ja sotken nyt kaikki täyteen, niin eiköhän joku parempikin sattuma synny vahingossa. 

Monena päivänä olen pähkäillyt myös akryyli- tai geelikynsikamojen hankintaa, että vahvistaisin heikot kynteni. Nuorempana meditoin ja nautiskelin kynsien hoitamisella, mutta nyt moinen toiminta on tyystin jäänyt. Muutaman vuoden kynnet on rapisseet katki ennen kuin on jäänyt mitään hoitamista. Nyt lomalla olen oikein keskittynyt, että vaalin näitä paperin ohuita liuskottuneita repaleita mättämällä kovetuslakkaa ja toisaalta myös kynsiainesta sitovaa ölyä. Olisi helpompaa luututa ja kaivaa kukkapenkkiä, kun olisi kunnon lasikuidut vahvikkeena. Tänä aamuna kuitenkin luin aiheesta netistä ja yksi vaivainen kommentti pisti miettimään uudelleen. Joku toi tyrkylle toisen näkökulman eli sen, miten kemikaaleista liukenee elimistöön mm. mahdollisesti syöpää aiheuttavia myrkkyjä ja sopivasti mausti vielä, että se kertyy perimäämme. Alkoi omat repaleet taas kelvata, vaikkei tässä iässä nyt suurempia vahinkoja enää kerkee tapahtua. Kokonaisuutena olen sitä mieltä, että myrkkyä tulee joka tuutista ja paljon kaikissa tapauksissa nykypäivänä. Pelottelulla ei muhun vaikuteta, mutta maalaisjärki on tässä koko ajan jurputtanut taustalla: "Eikös sitä pitänyt mahdollisimman luonnonmukaisesti selvitä?" Ja niin selviänkin....ainakin toistaiseksi.

Taidan mennä värikynineni....tai jos yhden pienen jutun vielä koneella.

***

Tuli tehtyä. Niin ja hei - mä ajoin eilen tavallisella pyörällä piiiiitkästä aikaa. Mun äiti oli pieni ja siltä jäi meille kevyt, pieni pyörä. Hyvin se kesti, kun viiletin nuttura hulmuten helteessä. En 10 km enempää takuulla ja perillä makasin huohottaen selällään ruohossa jonkun hetken =). Hienoa oli.

Nautiskelua helteestä huolimatta

Nyt ei paljon tarvi liikahtaa, että hiki tulee pintaan. Ei tarvi liikahtaa yhtään ja ihan sama, onko sisällä vai ulkona. Meiltä löytyy muutamia paikkoja, joihin heikkohermosempi olis jo paennu; niin ku maakellari tai pajan takahuone. Mä vaan nautiskelen. Nyt tekis mieli piirtää rajausviivaa silmäluomeen ja lakata pitkiä kynsiään, mutta ei ole materia kohdillaan.

Onneksi illan mittaan kuitenkin viilenee ja ilman saa jotenkin liikkumaan nerokkaalla tuuletustestauksella (tasan vaan painovoima ja oikeat ikkunat auki) niin, että yläkerrankin ilma muuttuu siedettävämmäksi. Eilenkin oli aivan erityisen hieno ilta, mutta en sitten itsekseni lähtenyt siitä nauttimaan. Meille on osunut sadetta aika vähän ja ukkosta tuskin lainkaan, joten kukkapenkkien kastelusta on tullut sitten jo rutiini iltatoimi.

Alan selvästi valmistautua ensi viikon alun muutamaan työpäivään, kun päivittäin teen jo vähän töitä kotoa. Ennakoin, ettei varsinaiset työpäivät mene kaiken epäoleellisen kanssa, vaan voin tehdä vain sen pakollisen, jonka takia sinne on mentävä. Innostuin lukemaan hakukoneoptimoinnista, vai mitä se nyt on, kun muutamaa juttua toivottiin kokeiltavaksi ja kokeillessa sitten tuli eteen kaikenlaista päivitettävää. Yllytyshullu talkoolainen. Sitä on meillä suvussa =). Sivuhuomautuksena voisin todeta, että en sielultani mielellään tekisi mitään myyntiin tai myynnin edistämiseen tähtäävää myyräntyötä. Varsinkaan heikosti valmistellun konseptin eteen. Uskon totuutta ja hyvyyttä sisältävän tuotteen tai asian myyvän itse itsensä. Se viedään käsistä ennen kuin sitä ehditään edes kunnolla tuoda yleisesti näytille.

Taidenäyttelyn avajaisissa tämän saman ilmiön totesi, kun hyvä meni kaupaksi jo ennen varsinaisia näyttelypäiviä. Itsekin tein elämäni toisen pienen tauluhankinnan edellisestä näyttelystä. Osin abstraktissa työssä oli tunteisiin vetoava väritys, pintamuoto ja tekniikka- sekä väriaineyhdistelmä. Väripilkku, jonka uskon piristävän ja ilahduttavan itseäni vielä vuosienkin jälkeen. Sen myötä olen kiinnittänyt huomiota tietyllä tavalla hehkuvien värien puutteeseen monessakin. Luonnossa ja varsinkin auringon valossa sellaista kokee kukkaloistossa, mutta sisätiloissa ei vastaavaa ole tämän uuden taulun lisäksi. Siinä on uskallusta hehkua. Kannustaa pyrkimään samaan. Liika on aina liikaa, mutta sopivana pilkkuna se on pikantti mauste.

Omatekoinen lattialämmityssysteemi on taas täydellinen näillä totaalisilla hellekeleillä, kun laattojen alla kiertää viileä vesi. Aivan samoin talon alkuperäinen hirsiosuus pysyy viileänä. Vielä kun muistaa availla ikkunoita aina vain varjon puolelta, niin luonnollinen paine vie kuuman ilman uunejen kautta ulos ja aina tulee viileää tilalle. Nämä on näitä vanhan mökkerön iloja ilman viilennyskoneita tai hienoja tuuletussysteemeitä.

Eilen oli mukava nähdä pitkän matkan takaa tulleita sukulaisia ja yksi nuori nainen taas kutkutti moottoripyörineen. En ymmärrä, mikä siinä laitteessa kiehtoo, vaikka olen melko varma, etten tässä iässä enää suoraan sanoen uskalla alottaa ajamista. Muutama vuosi sitten olin aivan valmiina, mutta yksi reissu toisen kyydissä riitti pitkäksi aikaa. En osannut olla rentona ja kallistukset vasemmalle oli melkein ylivoimasia. Päättelin, että se siitä sitten. Eilen taas kuitenkin kuolasin huolella toisen pyörän ympärillä. Ajaisin nyt edes tavallisella pyörällä ensin.... Perimmiltäni pidän kaikkea ylimääräistä materiaa turhana ja siihen harrastukseen sitä sitten piisaa. Jos on välimatkojen takia pakko pitää autoa, niin sillä pitäisi selvitä. Järjissäni säätelisin näin omaa olemistani, mutta kukin ratkaiskoon asiat omalla kohdallaan ja itsellenikin varaan sekoamisen vapauden. Samassa taloudessa sallin toiselle JOSSAIN MÄÄRIN vapaammat kädet =). Jos en olisi ollut säännöllisesti pahana, luulen, että meillä olisi nyt jo kaikki katon alustat täyteen eri tasoisia keräilykappaleita juuri kyseistä laatua.  

Hipsin nyt kasvihuoneelle hakemaan paprikaa, salaatinlehtiä, basilikaa ja persiljaa. Sitten kaffetta leipää. Paino ei ole vielä lähtenyt nousemaan, vaikka leipä tuli takaisin ruokavalioon. Näin kuumalla ei vaan tule nälkä ja muut syömiset aamun jälkeen jääkin melko vähiin. Aurinkoista päivää! 

Joutavaa

Kokeilen muokata pari päivää sitten alotettua pätkää. Asettuuko ajallisesti oikeaan väliin vai läjähtääkö uusimmaksi. No mitä väliä - joutavaa sekin.

* * *

Ei ole niin yhtikäs mitään asiaa, mutta silti pitää näpyttää. Välillä on todella tyhjä olo. Olen mennyt paikasta toiseen verkkaisesti, tuonut ja vienyt jotain. Pestyjä mattoja kuivumasta aitan orrelle odottamaan käyttövuoroaan. Yhdestä matosta leikkasin pätkät päistä, kun joku oli nakertanu siihen reijät. Ei muuten, mutta oli melko uusi ja itse kudottu. Rauhottavaa oli solmia loimilankoja. Hukkapalatkin solmin talteen....en tiedä miksi. Puretut kudepätkätkin säästin pienillä kerillä....ei selitystä.

Tomaatit sai vähän kompostimultaa juurilleen, kun ovat olleet niin lapsipuolten asemassa koko kasvuaikansa. Ensin kylvettiin siemenet myöhään ja pidettiin liian viileitä öitä terassilla, että jäivät kitukasvuisiksi ja sitten lopulta uusimattomaan multaan kasvihuoneeseen. Siellä on toisinaan saanut jälleen olla optimaalista viileämmässä, kun ei ovea osata laittaa ajoissa kiinni illalla. Kovan onnen kasvatit sai nyt muka vähän lisäravinnetta.

Kukkapenkkejä oli pakko lopultakin kastella. Siirretyt kasvit oli monet jo aivan nääntyneen näköisiä. Onneksi on oma kaivo kastelua varten, mutta letkut ja liittämiset on aina niin monen mutkan takana, ettei moiseen tule ryhdyttyä kovin helposti. Viimeinen sadetusosalla varustettu kastelukannukin meni raksakäyttöön, että hampaatonta on välillä ihan perusasioiden hoitaminen.

Illat olis hienoja ja lomalla periaatteessa kaikki mahdollisuudet valvoa, mutta aikasen heräämisen takia tässä vaiheessa on jo silmät ristissä.

Fokustaa

Mahtavat helteet vaan jatkuu. Parasta kesää. Olen nyt osannut ottaa rauhassa ja etäännyttänyt itseni raatamisesta fyysisestikin välillä ja henkisesti ainakin.

Eilen illalla harjoteltiin tarkkuustähtäystä erilaisin välinein - jopa aidolla ritsalla. Enpä tiedä, missä moisia taitoja nykyaikana enää tarvitsee, mutta kaikkea pitää kokeilla. Koskaan ei tiedä. On meillä kerran oltu talvella väijyssä rotan takia, joka terrorisoi jo kaikkea elämistä lopulta ja siinä oli säilynyt tähtäystaito kullan arvoinen. Lelut on suurelta osin vierailevien tähtien, mutta välillä on tervettä mennä mukaan johonkin, mikä ei itselle ensin tule mieleen. Voimat ei kyllä moneen riitä tällä maatuskalla...

Enimmäkseen olen kuitenkin ihaillut perhosia. Niitä on aivan valtavasti, mutta niin on kyllä niittykukkiakin. Meidän pienet peltotilkut on taattua luomuniittyä jo niin monilta vuosilta, että kaikenlaista on kukassa. Mahtavan kokoinen haapaperhonen on ilahduttanut useilla vierailuillaan ja tänä vuonna on vuosikausiin monia ritariperhosiakin. Joskus pienenä keräsin naapurin pojalle perhosia ja toukkia, mutta nyt en muista edes kaikkien nimiä enää. Kasvihuoneen luona lentelee melko isoja valkeita perhosia, jotka on omituisen hentosia ja harsoliikkeisiäkin. Ne suorastaan pudottautuvat yläilmoista ja leijailevat kukalle. Lento on muutenkin hitaan vaappuvaa. Haapaperhonen tankkaa suolaa iholta hartaan pitkään ja pienet sinisiivet jaksaa kisailla ja pyöriä loputtomiin.  

Olen viihtynyt maskitta, helyittä ja välillä turhia itseäni pesemättäkin; paljain jaloin ja omituisissa paikoissa viihtyen. Välillä kyyhötän täyden pommin keskellä pajan vintillä lankkulattialla ja piirtelen sormella pölyyn. Olen todennut, että monet paikat vaatisi perusteellisen läpikäynnin, mutten haaveilekaan alkavani niitä nyt. Jonkun pienen kohteen olen selvittänyt ja ihmetellyt, miten paljon suoranaista roskaa on kertynyt nurkkiin. Jossain vaiheessa on poltettava perinteinen rovio. Odotellaan nyt ensin kunnon sateita. 

Lukeminen ei luonnistu, ei kyllä kirjoittaminenkaan, mutta ei oikein edes kuvien katselu. Nukkumaan mennessä nukahdan ja herättyäni olen vaan tai teen jotain käsillä olevaa. En askartele, en rakentele, en suunnittele tai organisoi. Herää melkein kysymys, miten oikein saan aikani kulumaan. Menen vaan hitaasti paikasta toiseen, tuon ja vien tai laitan paikalleen tavaraa ja välillä vaan istun ja ihmettelen. Yllätyksekseni osaan pitää lomaa ja olla yrittämättä mitään erityistä. En olekaan aivan toivoton tapaus =).