Loma

Se on nyt lomaa! Lämmintä riittää ja ukkostakin on jossain, kun kotitoimistopäivät kysyy hermoja. Yhteyttä ulkomaailmaan tarvitsee melkein asiassa kuin asiassa. Laitteetkin alkaa olla aikansa eläneitä. Alotin eilen jo viideltä aamuhämärissä ja kahdeksan tunnin kuluttua olin vasta saanut koneet päivitettyä ja ylipäätään toimimaan, kun otin aikansa eläneen pöytäkoneen sijaan läppärit remmiin. Uuden koneen hankinta on tapahduttava PIAN! Olen pitänyt lomaa koneella notkumiselta kotona aika pitkään ja se näköjään kostautuu. Ne ei tykkää, kun niitä ei räplää =) No, odotellessa voi lukea kirjaa, pestä pyykkiä, käydä puutahahommissa ja aina eri koneella tehdä yhtä juttua kerrallaan. En edes kehtaa kertoa, miten monta masiinaa mulla eilenkin oli ja kuinka monta juttua meneillään. Nyt alkaa kaikki olla ajantasalla toimistossa, mutta luultavasti jatkan tietojen siivousta ja siirtoa, että uuden koneen kanssa ei sitten mene ikä ja terveys.

Tänään jatkoin yhtä hullunhommaa. Raastoin Kutvosen taideteoksesta haisevaa purua ulos. Ei tarvii googlettaa, se on chippendale-sohvakalusto, jossa on käsittämättömästä tavarasta istuintyynyjen superlonpalat. Aikasemmin purin jo tuoleista, mutta nyt aamusta vielä sohvan. Pakko oli käydä suihkussa sen jälkeen ja pestä nenäkin sisäpuolelta. Oranssia haisevaa purua oli elämä täyteen. Purin tyynyistä myös pehmikkeet erillisistä kangastaskuista, kun kaikki oli siinä purussa. Mietin, että pitääkö ne kankaat viedä pesulaan, mutta sitten aikani ravisteltuani tuuppasin ne koneeseen ja myrkyt perään. Terenauha tai sen ommellanka kiristy eniten, mutta katellaan. Harjasin sametin nukat ja venyttelin terenauhoja. Ne on ulkoterassilla auringossa nyt kuivumassa. Mulla olis ehkä pitäny olla uudet sisätyynyt hankittuna muotoonpingotuksen takia, mutta en mä malttanu. Meinaan nyt harjata, venyttää ja käännellä niitä. Laitoin ne pehmikkeet myös pesupusseissa villapesuun. En tiedä, miten käy, mutta hankin sitten jotain tilalle, jos ei onnistu. Koko hökötinsysteemi ja hässäkkä on jotain sellasta, mitä en ikinä ole kuvitellu omistavani/käsitteleväni, mutta jos kokonaisuus ei haisis ja olis ehjä, niin näin ollen voisin värin ja muodon puolesta helposti kuluttaa sen vaan loppuun. Nyt ei enää haise ja jos mitään itteäni tunnen, niin ainakin yritän saada sen myös kuosiin. Onhan siinä paljon painavaa puuta ... ja vähän, osin risaa, rottinkia. Opettelen tekemään korjauksen, jos jostain löytyy materiaali, mutta saatan kehittää myös jotain omaa. Tää juttu ei innosta tai kiehdo mua ollenkaan ja siksi teen satunnaisia kokeiluja piittaamatta alalle vihkiytyneitten koukeroista. Nää palaa hienosti roviossa, jos ei surutta loppuunkulutettavaa synny =)

Rovio pitäs muutenki virittää ihan vaan puhdistavassa mielessä. Ei näin helteellä kuitenkaan.
Huvipuistollakin on siivousta meneillään ja aina jotain pientä uuttakin syntyy viikonlopulla. Kohta puhdistaa ukkonen.

Tulossa on ilahduttavia jälleennäkemisiä ja kaikenlaista rentoutumista sekä uudistumista; kiitollisuuden huippuaikaa. Jotkut hyppii korkeuksista, toiset kulkee surutta ristiin rastiin ja muutamat paneutuu erakkoelämään oikein antaumuksella.

Viherpiipertämisestä sen verran, että hiljasta on ollut. Aitan seinässä laatikoissa roikkuu viimevuotiset neilikat ja harva niistä kukki. Sekaan olen ahtanut jotain kesäkukkia, mitä kasvatin kasvihuoneessa. Ei kummosia, mutta niihin tuli kukat koulimisen jälkeen. Mulla ei ikinä ole ollu talvisaippoa ja sitä laitoin paljon. Joihinkin paikkoihin siirsin ulos ja kasvihuoneessa on vielä mättäitä, jotka viimeistään pitäs laittaa ulos johonki. En jaksa tutkia haarottuisivatko leikkauksesta. Kukkapenkeistä löytyy leijonankidan pieniä alkuja ja vaikka kesä on jo pitkällä, olen siirtänyt niitä parempiin multiin ja latvonutkin. Tulkoon sitten lopuiksi, jos mikäli. Kaikki on tänä kesänä vähän tällasta juosten ***tua, mutta tarvii tämmöstäkin elää =)

Kateista sen verta, että mettäkissalla oli ääni käheenä yli kuukauden. Aattelin, että viimeinkö sen karmee ääni on historiaa, mutta kyllä se vaan vetreenty. Toissailtana kuulu taas mahdoton häätömonku takapihalta ja sitten tuli viimein hiljasta kuin seinään. Aamulla tultiin kotiin taas käheenä =). Tämä kerta vetreenty nopeemmin. Tänään on juteltu jo liukkaasti aamusta. Pitkässä karvassa on tätä aikaa jonku kasvin pyöreitä marjoja tai siemenkotia ja niitä nypin ajankulukseni heräillessäni, kun toinen kerjäs hyytelökuorrutettua syötävää.

Ukkonen jo jyrisee ja mä uhmaan taas laitteitani. Parhaimmillaan menee kaikki vaihtoon. Lueskelen hyvän ystäväni lomalukemisiksi tuomaa Anna Gavaldan Lohduttajaa; pidän lukemastani. Rentoa kesää kaikkille!