Sitten sorruin taas kahviin ja olen saanut uuden syyn nukkua köykäsesti. Liekö millään mitään merkitystä loppuviimein, mutta väsyttää, ei paljo viittis nousta aamulla ja peiliin ei kannata kattoa ollenkaan, jos haluaa vielä jotain kuvitella olevansa. Niin vaan tulee aina lähettyä ja hoidettua hommansa suht asiallisesti. Käsittämätöntä. Tai niin sitä ainaki ite luulee...
Kuuhulluus saa monenlaisia ilmenemismuotoja ja yhden kuvasin verekseltään noihin aikoihin. Ei toisaalta hullumpi juttu ollenkaan.
Nyt alkoi kuulkaa hiihtoloma! Kaikki elementit kohdillaan ja uutta lunta tulee vielä vähän lisää koko ajan. Jollain ilveellä on irtauduttava edes välillä tähän vuodenaikaan ihanteellisesta kirjojen lukemisesta, kun on luvattu hienoa keliä ensi viikolle, mutta katsotaan rauhallisesti tilanteen kehittymistä. Ei tehdä ainakaan mitään hätiköityjä lupauksia tai päätösiä etukäteen!
Viime päivinä lähellä on ollut titaniumdioksidihippusia; suotuisaa fotokatalyysiä odotellessa =). PSCS5 hiplauksessa on syntynyt painonappeja ja jokunen muukin räpellys. Hartaalla tarpomisella on siirtynyt valkosta vesikidettä paikasta toiseen melkoset vuoret ja loppuaika on mennyt kaiken maailman opuksia tavatessa. Ei uskoisi, mutta huushollitkin on tullut jotenkin hoidettua ja huvipuistolla häämöttää jo leipäuunikohta, vaikka siellä ei paljon olla 'asuttu'. Äkkilähtöä ja muutakin ulkomaanmatkaa tyrkyllä, mutta luultavasti pysytään näissä ympyröissä jännäten, josko tauko ansiotyöstä toisi jotain edistystä harrastusten parissa. Niin, ja kaks peltihevosta on remontoitu sieltä ja täältä siihen tahtiin, että oikeen laina-autoa on tarvittu pajajaksoille. Etuvaloumpioita, kallistuksen vakkaajaa, jarruja, pakoputkea ja ties mitä. Kaikki hoituu, kun on niin joustavaa porukkaa remmissä. Mä ehkä voisin keksiä jonku kuumaliimavirityksen, kun turvavyöstä on häipyny se klutsi, joka pitää 'lukittavan systeemin' käden ulottuvilla. Alan olla aika kyllästyny avaamaan oven aina uusiksi kaivaakseni sen jostain osin selän takaa ja lattian rajasta - tolkuttoman monta kertaa päivässä.
Kaikki mun ympärillä hoitavat kuntoaan aika ahkerasti; jopa parhaillaan, ja mä näköjään istun sen ajan paikallani. Pitäsköhän munki aktivoitua jotenkin? Siis muutenkin kuin ton kiertoliikkeen osalta autossa istuessa? Ei kai se mikään pakko ole!?! Nythän on vielä talvi! Talvihorros ja sitä rataa...
No ja mitä, otin kaikkia periaatteitani vasten ison kosketusnäyttöpuhelimen. Halusin totaalisen muutoksen. Oli elämäni kivuttomin siirtymä ja sopeuduin heti. Onhan siinä, kuten kaikessa, heikkoja ominaisuuksia, mutta samaan saumaan on menossa jonkinlainen väljyyden tulo on-line-elämään, jossa sekä laitteen että omat heikkoudet häviää samaan sumuun.
Vielä pitää mainita, että uudet tuttavuudet rikastuttaa elämää aina. Mahtavaa huomata, miten jokaisessa on vahvuuksia ja suoranaista neroutta, kun osaa vaan antaa tilaa ja mahdollisuuksia. Oppii itsekin uusia metkuja =). Uusia ihmisiä ja uusia vanhoja on osunut polun varrelle kiitettävästi, että mikäs tässä on tarpoessa eteenpäin hyvässä seurassa.
