Helmikuu jo pitkällä

Ensin oli tätä ilmiötä, joka valvotti aika tavalla ja teetti kyllä vähän muutakin omituista tällä kertaa. Olisko se toi omituinen väri sitte...

Sitten sorruin taas kahviin ja olen saanut uuden syyn nukkua köykäsesti. Liekö millään mitään merkitystä loppuviimein, mutta väsyttää, ei paljo viittis nousta aamulla ja peiliin ei kannata kattoa ollenkaan, jos haluaa vielä jotain kuvitella olevansa. Niin vaan tulee aina lähettyä ja hoidettua hommansa suht asiallisesti. Käsittämätöntä. Tai niin sitä ainaki ite luulee...

Kuuhulluus saa monenlaisia ilmenemismuotoja ja yhden kuvasin verekseltään noihin aikoihin. Ei toisaalta hullumpi juttu ollenkaan.

Nyt alkoi kuulkaa hiihtoloma! Kaikki elementit kohdillaan ja uutta lunta tulee vielä vähän lisää koko ajan. Jollain ilveellä on irtauduttava edes välillä tähän vuodenaikaan ihanteellisesta kirjojen lukemisesta, kun on luvattu hienoa keliä ensi viikolle, mutta katsotaan rauhallisesti tilanteen kehittymistä. Ei tehdä ainakaan mitään hätiköityjä lupauksia tai päätösiä etukäteen!

Viime päivinä lähellä on ollut titaniumdioksidihippusia; suotuisaa fotokatalyysiä odotellessa =). PSCS5 hiplauksessa on syntynyt painonappeja ja jokunen muukin räpellys. Hartaalla tarpomisella on siirtynyt valkosta vesikidettä paikasta toiseen melkoset vuoret ja loppuaika on mennyt kaiken maailman opuksia tavatessa. Ei uskoisi, mutta huushollitkin on tullut jotenkin hoidettua ja huvipuistolla häämöttää jo leipäuunikohta, vaikka siellä ei paljon olla 'asuttu'. Äkkilähtöä ja muutakin ulkomaanmatkaa tyrkyllä, mutta luultavasti pysytään näissä ympyröissä jännäten, josko tauko ansiotyöstä toisi jotain edistystä harrastusten parissa. Niin, ja kaks peltihevosta on remontoitu sieltä ja täältä siihen tahtiin, että oikeen laina-autoa on tarvittu pajajaksoille. Etuvaloumpioita, kallistuksen vakkaajaa, jarruja, pakoputkea ja ties mitä. Kaikki hoituu, kun on niin joustavaa porukkaa remmissä. Mä ehkä voisin keksiä jonku kuumaliimavirityksen, kun turvavyöstä on häipyny se klutsi, joka pitää 'lukittavan systeemin' käden ulottuvilla. Alan olla aika kyllästyny avaamaan oven aina uusiksi kaivaakseni sen jostain osin selän takaa ja lattian rajasta - tolkuttoman monta kertaa päivässä.

Kaikki mun ympärillä hoitavat kuntoaan aika ahkerasti; jopa parhaillaan, ja mä näköjään istun sen ajan paikallani. Pitäsköhän munki aktivoitua jotenkin? Siis muutenkin kuin ton kiertoliikkeen osalta autossa istuessa? Ei kai se mikään pakko ole!?! Nythän on vielä talvi! Talvihorros ja sitä rataa... 

No ja mitä, otin kaikkia periaatteitani vasten ison kosketusnäyttöpuhelimen. Halusin totaalisen muutoksen. Oli elämäni kivuttomin siirtymä ja sopeuduin heti. Onhan siinä, kuten kaikessa, heikkoja ominaisuuksia, mutta samaan saumaan on menossa jonkinlainen väljyyden tulo on-line-elämään, jossa sekä laitteen että omat heikkoudet häviää samaan sumuun.

Vielä pitää mainita, että uudet tuttavuudet rikastuttaa elämää aina. Mahtavaa huomata, miten jokaisessa on vahvuuksia ja suoranaista neroutta, kun osaa vaan antaa tilaa ja mahdollisuuksia. Oppii itsekin uusia metkuja =). Uusia ihmisiä ja uusia vanhoja on osunut polun varrelle kiitettävästi, että mikäs tässä on tarpoessa eteenpäin hyvässä seurassa.

Sätkynukke huurteessa

Jo vain! On siinäkin toteamus. Aika on hurahtanut siivillä. Työtä vuorotta, mutta pieni keskittyminen väliin, että sitten voi taas tosissaan keskittyä uuteen jotokseen.

Muistan taas pitkästä aikaa, miten tehdään laskuja, ojennetaan vaalilippua, aktivoidaan sitä ja tätä sekä revetään sen tuhanteen suuntaan hyörinässä ja höpinässä. Melkein ihmettelen, että kykenin ja selvisin. Aikamoista siivousta oli myös ja sitten irtoaminen - pitempään liekaan. Joku paleluhorkka on vainonnut ja eilinen oli aivan huippu, kun huomaamattani kiduin päivän kylmässä. Illalla särki jo luut ja nivelet. Tänään sitten asioille tehtiin jotain ja itsekin varauduin parilla lisäkerroksella rytkyä. Istuin koko päivän lasketteluhaalareissa sisällä =). Päivä oli lopulta monivivahteinen ja lähtöhetkellä muistin vielä unohtaneeni pari juttua, mitkä piti olla 'seiteissä' jo eilen. Ne vielä ja huvipuistolle.

Yks katti on kans seonnu näistä kylmistä ja kai siitä mun eileniltasesta värjötyksestäni. Se jumitti mun päällä ja lämmitti koko illan kehräten siinä, kun en oikein kyennyt mihinkään. Nyt se tunkee suuhun ja äskenkin oli pitkän aikaa läppärin alla hyrräämässä (nypytän selälläni). Leivinuuni lämmitettiin toissapäivänä ja kaikki katit oli tietysti sen päällä. Eilen töistä tullessani teki mieli kiilata niitten edelle ja ryysätä enstemmäisten joukossa parhaalle paikalle sinne ylös, mutta niin vaan kävi, että kolme naamaa sieltä katteli hetken päästä tyytyväisenä alaspäin.

Niin huvipuistolla. Sinne on tän päivän aikana ilmaantunu pellit piipun ympärille ja piipusta tuli savua. Saunassa oli väliaikanen kiuas ja puut ritisi pesässä. Kaikenlaista muutakin oli tapahtunut edistystä. Mahtavaa! Lunta satelee köykäsesti joka välissä sen verran, että aina saa olla auton päältä harjaamassa. Myöhään meni taas, mutta menköön.

Uusi vauhti rattaisiin

Joulu meni, pahempia sohimatta nytkään ja ehkä jossain vaiheessa piristyn hoitamaan sen käsikirjeenvaihdon, joka tällä kertaa kyllä jäi. Lähimmät käytiin moikkaamassa, aatto kotona rauhassa ja sitten taas osa porukkaa jatkoi kierrosta. Toisaalta oli kai jonkun sortin tarkoituskin, että jäin kotiin, kun kyse oli muutamista päivistä ja tuli se myrsky. Täällä oli sähköt pois pariin otteeseen ja toisella kertaa yli 24 tuntia. Luin sen paksun Folletin loppuun keittiön pöydän ääressä kynttilöitten valossa ja välillä kävin lämmittämässä pönttöuuneja tai viikkaamassa pyykkejä kaappiin käsimyöten. Katit pysyivät mieluusti myös sisällä, kun tuuli riepotti ulkorakennuksia. Pihassa ei kaatunut puita, mutta heti tien varressa ja metsässä kylläkin. Nettiyhteys tuli kuntoon vasta toissapäivänä.

Ennen joulua tonttusomisteeksi hankitusta nauhalangasta neuloin tuon röyhelöhuivin, kun halusin oppia. Ensin tein tyhmänä edestakaista, että nurja puoli jäi raanun pohjaksi ja röyhelöt oli vain paraatipuolella. Sitten tajusin, että ympyrää tollo ja kaikki oikeeta. Sain yhden huivin joululahjaksi ja siitä tämä kimmoke. Nauhalankani oli kaksiväristä ja piti keriä lanka kertaalleen uusiksi kerälle, että sain väripalettiini paremmin sopivan sävyn röyhelön reunaksi ja hallitsevaksi sävyksi; tontunpunainen jäi sisäosiin piiloon.

Sain lahjaksi myös isot palat pakurinkääpää ja ne on nyt asianmukaisesti pilkottu sekä uunikuivattu. Nyt on tullut keittettyä vähän enemmänkin sitten teetä, että katsellaan, jos viimein kohta olisi raportoida näkyviä tai tuntuvia hyötyjä. Useimmiten sekotan vihreää teetä joukkoon, jota nyt muutenkin olen kahvin sijasta lipittänyt aika pitkät ajat. Ennen joulua oli yksi kahviin lankeaminen ja niskat jumittuivat heti melko totaalisesti. Nyt tilanne on jo ohitettu kaikella tavalla.

Voi ihmettä, aurinko paistaa! Lumipeite myös viimein valaisemassa maisemaa ja eilinen lumen kolaaminen tuntui suorastaan juhlalta pitkästä aikaa kuivassa kelissä. Ei sillä, kyllä se korkea loskakin oli jänskää. Välillä oli ihan sinksansanksan suoralla osuudella, että onneksi ei sattunut ketään tulla vastaan. Kaikki on jollain tavalla totaalisti uutta vuoden vaihtumisen kunniaksi. Jotain sisäistäkin kirkkautta olen havaitsevinani. Tiukoistakin paikoista jollain ihmeellä nyt vaan selviää, eikä mikään tunnu hampaat irvessä väkisin raahautumiselta. Ehkä se pitkä synkkyys ja märkyys meni vähän överiksi, vuodenvaihteessa sai levättyä ja nyt on toivoa ihan toiseen tahtiin.

Huvipuistolla on uusi savupiippu alhaalta ylös asti ja märkätilojen seinät muurattuna valmiiksi näillä hetkillä. Harva päivä, ettei vähän luonnaa =). Mulle on irvailtu, että kohta paikkakunnan kuuluisin takkamuurari pääsis näyttämään taitonsa. Heh heh. Kyllä se on niin, että todellisessa uudiskohteessa ei mikään muuraukseen liittyvä ole omaa aikaansaannostani. Tähän mennessä aika vähä muukaan. Rakentaminen kiinnostaa, mutta en siihen kai koskaan ole paljon osallistunut. Pintaremonttia taas olen tainnut tehdä kiintiöni täyteen. Kai tässä tulee ikäkin vastaan tai joku, että tulee päivittäin karsittua tekemisiä. Välillä tuntuu, että pitäisi riittää, kun hoitaa palkkatyönsä. Sehän ei riitä vielä mihinkään, jos haluaa nyky-yhteiskunnassa olla edes keskiverto selviytyjä. Puhumattakaan, jos ottaa isompia lisäprojekteja.

Mun kääpiöversio muuttaa yläkerrassa itekseen järjestystä. Kävin pyynnöstä kurkkaamassa ja aika omaperäinen, mutta toimiva systeemi. Asetelma, jota en koskaan itse ole älynnyt edes kokeilla. Kylläpä piristi! Mikä hienointa, mun ei tarvinnut osallistua toteutukseen yhtään, eikä mitään roinaläjiä näkynyt silti missään. Aina vaan paranee!

Jokohan olisimme pitomme ansainneet tälle päivää, että lautasellinen pöperöä eteen ja vasta sitten kohti uusia seikkailuja.