Syvällistä olemista ja treeniä

Viikko lähenee loppuaan ja vasen jalka lonkkineen on saanu täydet annokset kaikenlaista. Ei se tykkää, mutta en mäkään viiti enää välittää. Jos mulla on tästä iästä lähtien loppuikänen mummojalka, niin olkoon sitte niin. Menin kunnon rääkkiin mukaan taas ja sillä siisti. Meidän viimesen päälle vetäjä joutu täysin syyttään ketjukolarin uhriksi, eikä onneksi loukkaantunut pahasti, mutta on hetken pois. Hänellä sattu olemaan pätevä alaa opiskeleva sijaisena (jonka piti muutenkin hoitaa tämä kerta) ja treeni oli täydellinen. Huomenna vähän lisää rauhallisemmissa merkeissä.

Treenivetäjä sanokin hyvin, että siitä harvinainen päivä, ettei ole kova pakkanen, mutta ei myöskään sada lunta. Totta. Nyt ei ollu ku tarpeeksi liukasta vaan. Olen tän sata kertaa toistanu eri paikoissa ja yhteyksissä, mutta olen aina tykänny ajella möhjösilläkin liukkailla talvikeleillä (poislukien se kupera peilijää, joka meidän 3 km mettätiellä ilahduttaa tietyt ajat vuodesta, kun hiekkaa ei vaan tilata). Mun nykyinen auto on vieraan raskas ja siinä on kaiken maailman nykytysjarrut ja liukkauden vakautus vilkuttajat, että olen vasta ihan viimepäivinä uskaltanu antaa vähän mennä liukukanttauksia. Liikaa tulee aina vaan varottua, koska syvään menee, jos toi menee 'radalta'.

Skorpionimaisen syvällinen siirtymä on nyt jotenkin läsnä. Useakin on tullut kertomaan todella koskettavan läheisen poismenon tai lähitulevaisuudessa mahdollisesti toteutuvan. Juuri näissä henkilöissä itsessäänkin aistii skorpionityylisen ymmärryksen suhtaumistavassa (en tiedä heidän merkeistään mitään). Tällaista nyt vaan on ilmassa. Siirtymistä olomuodosta toiseen ja totuttautumista kevyempään olomuotoon. Jopa minä toivottavasti kevenen määräaikaan mennessä =).

Ohjelmaa tiedossa viikonloppuun. Yökylään tulijoita ja huominenkin monipuolinen.

Luin eilen loppuun siskolta lainaamani Jukka Laajarinteen kirjan "Muumit ja olemisen arvoitus". Kyse oli hyvinkin eksistentiaalisesta näkökulmasta muumitarinoihin ja tarkoitus olisi lainata myös levollisesti nautitut tekstit itse tarinoita. Joitakin olen joskus lukenut ja taikatalvi on vielä lähimuistissakin, mutta kertaus ei ole haitaksi ja viihdyttäviä juttujahan ne ovat. Välillä tuota olemisen analyysiä lukiessa tuli mieleen, että onko ihmisen ylipäätään mahdollista tuottaa muuta kuin olemisen monimuotoisuuteen porautuvaa tarinaa tai tekstiä - ihmisiä kuin olemme ja tätä elämää täällä elämme. Kuinka oikein voisimme kirjoittaa muutakaan kuin sitä, mitä uskomme, aistimme tai muuten koemme. On kuitenkin selvää, että oivaltavan ja oppineen henkilön tekstejä on mukavampi lukea ja tutkia kuin mitä tahansa harhailevaa sepustusta. Välillä tuli myös tunne, että olenko liian paljon kaikkea jo itse pähkäillyt, kun en löytänyt oikein mitään uutta ja innostavaa. Tietysti hienoa, että joku on jaksanut etsiä yhtäläisyydet suurten ajattelijoiden ja kirjailijoiden Heideggerin ja Kierkegaardin lausumiin. Enkä yhtään epäile, etteikö Tove Janssonkin näitä olisi lukenut; hieno ihminen ja upea kirjoittaja. Tuli oikein mieleen pari päivää sitten saamani päivän uni kaksin asuvista naisista. Pitäisikin lukea uudelleen Toven kirja tästä aiheesta. Se oli yksi parhaita myös. Mikä se oli nimeltään vai oliko niitä parikin teosta?

Nyt on taas tällasen otuksen maatamenoaika onnellisesti ohitte. Mentävä lutraan kuontalo ja telsot. Aatella, minkälaiselta murrealueelta on tullu kammettua (tosin asuin siellä vaan vuoden syntymäni jälkeen, mutta jotain tarttuu kuuloltakin). Äiti sanokin useesti, että miten voi ollaki niin ilkee tyyli taivutella sinällään kauniita sanoja heidän 'kopuoles'.