Muutunko nörtiksi

Heräsin kuudelta ja enempiä miettimättä hipsin koneelle. Testasin nelisen tuntia kahta juttua ristiin ja siivosin tiedostoja. Mun jutut ei todellakaan ole mitään oikeita atk-juttuja, mutta semmosia blondin pähkäilyjä (täytyyki käydä tyvet taas blondaan). Haluaisin tuoda tänne joitakin aikasempia blogikirjotuksia, enkä voi läntätä niitä yhteen artikkeliin pötköön, vaan neitsyen pedanttisuudella ne olis saatava aikajärjestykseen. Bloggerista toiseen siirto onnistuu, mutta siihen koodiin en osaa upottaa muita tekstejä. Siis olen kokeillut aika monta kertaa ja pieleen menee. Vielä mä tän jutun joskus selvitän.

Niin kauhee siivousvimma on tiedostojen kanssa, että taas lähtee puolet oleellisestakin. Haluaisin jostain nykyaikasen tiedon, mitkä palvelut voi surutta sulkea koneelta ja mitä prosesseja ei ainakaan tarvita automaattisesti. Mulla on Soneran virusturva, että eihän siinä ihminen paljon muuta tarvii, kun kaikki hyrrää koko aika, mutta sittenkin varmaan jotain olis itse tehtävissä. Eheytykset sun muut olen juur tehny, mutta putsauksen jälkeen vois järkätä vielä uusiksi. Mihin muuten Vistassa mahtaa mennä ne mikrosoftin päivitystiedostot, joita putsaamalla ainaki ennen koneen vauhti kiihty heti....enkö ole ettiny edes.....mahdollista. Pinna on niin lyhyt, että kaikki mahdollinen pitäs pystyä tekeen hitauden minimoimiseksi. Joskus kokeilin kirjan lukua samalla, kun olen koneella, mutta nyt tässä ei näy mitään opusta?!? En ole vielä alottanutkaan mitään varmistuksien ottoa ja putsaus on vasta alkumetreillä joka puolella.

Kävin äsken ulkona kokeileen, miten saisin ulkoterassilta sisäterassin katolta tiputetut lumet lapioitua vähemmälle. Suurimman osan sain, vaikka oli osin räystäsveden kovettamaa jo ja sitä oli paljon. Musta pyramidintekijä kinkkasi taiteilla mun niskassa, että homma ei aina sujunut kovin helposti. Sitten alkoi sataa kunnolla vettä ja tuli niin jano, että mitään harkitsematta sieppasin viimesen saunaoluttölkin ja vetäsin huiviin. Ei ollu enää hyvää, eikä tullut varsinkaan mitenkään hyvä olo jälkeenpäin. Olen siis melko hyvin jo vierottunut. Tämän viikonlopun liikunta on omalta osaltani niin miinuksella, että hävetys sentään.

Yövieraat on jo matkalla kotiin ja siellä ollaan kattomassa jääspeedwaytä. En suostunu lähteen mukaan; niin paljon ei kiinnostanu, vaikken koskaan ole nähnyt sen sortin pärinää. Siivosin mieluummin pommin tytön huoneesta ja menin itekseni ulos.

Luin illalla Tollen Läsnäolon voimaa kertauksena, kun se eilinen oli niin kerta kaikkiaan turhan kanssa kiukuttelua. Vielä on kokematta varsinainen väläys, että oppisi irtautumaan turhuuksista sopivassa vaiheessa.

Olen masennettu - ja taas toipumassa

Huomasin vasta, että viikkoja päivittämättä seisseet sivut, jotka tein ennen joulua on tiensä päässä. Kyseessä on jäynä, mutta en voi käsittää ketä jaksaa moinen ilahduttaa. En oikeasti osaa vielä mitään näissä asioissa, mutta olisin viihdyttänyt joitakin tuttuja pitämällä alkavassa projektissa ajan tasalla. Onneksi en ehtinyt jakaa tunnuksia enempää, vaikka tarkoitus oli. Nyt tuntuu, että mun puolesta saa jäädä kaikki koneella tekeminen. Ei huvita enää kirjottaa edes kuulumisia. En viitsi nähdä vaivaa, enkä jaksa tutkia, miten asian voisi korjata. Mitä siitä olisi hyötyäkään, jos ne on yhtä helposti revittävissä myöhemminkin. Pitäköön nörtit maailmansa - mä keksin jotain muuta tekemistä.

***
Tässä välissä olen selvittäny, että olen itse hakkerini. Jutun vois selittää vain nörtille, mutta kukaan niistä ei haluis kuulla. Kaikki kapertuu hyvinkin pieneen detaljiin: pidä pääkäyttäjän salasana muistissa. Keksin päivän päätteeksi, mistä kaikki kiikasti ja sitä myöten keksin lopulta sen salasanankin. Kyllä rieppo. Kirjotin tänne pitkät jutut, mutta sitten tämä armas koneeni näytti kuuluisaa sinistä näyttöä. Jostain kumman syystä mitään luonnosta ei ollut tallennetuissa, vaikka olin pitkät ajat täällä. Alkaa todella kyllästyttää ja nyt tappelen itteni kanssa, että miten asennoidun uudestaan sellaseen, mistä olen saanu tarpeekseni. Tämmösiä hetkiä on ollu ennenkin ja niitä luovuttamiaan asioita ei vaan saa takas. Ei vaikka kuinka yrittää. Tosin niissä on ollut pidempi tuhautumisjakso ja järkevämpiä syitä. Eihän mua nyt voi ottaa kovin vakavasti - en ainakaan ite, eikä kukaan, joka paremmin tuntee =D. Siks toisekseen sininen näyttö kertoo, että on korkea aika ottaa tarpeellinen talteen ja valmistautua koneen vaihtoon. Eivät ole nykyään pitkäikäsiä sanon ma vaan.

Nyt mä painan välillä tota tallenna luonnos ja kas, nyt alko välitallennukset toimia. Voiko olla, että yhtenä päivänä ei vaan toimi ykskään tekninen asia? Siinä mielessä paha enne, että pelletti-pate on saanu kaikenlaisia lisukkeita järjestelmäänsä tän päivän nimiin ja on nyt uusine rensseleineen koekäytössä. Meillä on yövieraita ja nekin meinaa välillä nähdä nälkää, kun porukka on niin intensiivisesti tahoillaan nokka kiinni tekniikassa. Nyt on kaikki syötetty turvoksiin, että pari tuntia menee kevyesti. Pienimmät jo saa luvan sammuakin siinä jossain välissä. Kissat on irrotellu tässä illasta, kun aikasemmin saivat jännittää ja murista pitkästä aikaa tapaamaansa koiruuskaveria.

Tässä tuli juuri pari kaveria mieleen, joille en ole antanu tunnuksia mun 'hakkeroiduille' sivuille. Täytyypä hoitaa asia ja myöhemmin päivittää jotain katottavaakin.

Sain myös viikolla pitkästä aikaa aidon käsin kirjoitetun kirjeen postin välityksellä, johon oli kuoren ja paperinkin värjäykseen nähty vaivaa. Täyttä juhlaa. Olen varmasti siihen suuntaan unohtanut kertoa tämän osoitteen. Dementia ei ole kaukana.

Nyt on tullut lumia katolta rymisten heti, kun lauhtui kunnolla. Meillä on jyrkkä katto, että loivempikattoiset rakennukset ei reagoinu vielä mitään.