Lomaa

Molen lomalla ja kattokaa, mitkä kelit! Korkeintaan kykenen näyttää enää kinttuja auringolle, mutta voinhan tehdä vielä senkin. Rapakunto on ihan hitusen lähteny paranemaan, mutta tähän mennessä on mennytkin melkein pelkällä happimyrkytyksellä. Aamusta iltaan ulkoilmassa on sentään vähän liikaa tottumalta ja vielä olen vähän muka yrittänyt jotain tehdäkin. Pieni rippu kerrallaan ja taas huilimaan. Sain päähänpiston ruveta huvipuistolla haravoimaan kohdetta, jossa oli risujen karsimista ja vuosikausien lehdet. Onneksi alimmat sentään kompostoituu ja alla oleva maatunut pohja on helppoa käsitellä. Osin oli tietysti pitkää heinää, ettei totuus unohtuisi. Hienoja kekoja syntyi roskaa, mutta viime yönä yhtäkkiä säikähdin; mitä jos alkaa tuulla. Apua! Koko naapurusto saa sellaset määrät rötyä siisteiksi raavituille pihoilleen, että sitä ei selvitä mikään. Hyvä, etten yöllä lähtenyt niitä kasoja kärräämään. Aamulla jäinkin koulukeikalta heti hommiin ja kolmisenkymmentä kuormaa retuutin kuusen taakse piiloon. Vielä jäi suurin röykkiö, mutta sen päällä on risuja painona, että ehkä se ei pienestä tuulesta leviä mihinkään. Sain painajaisestani eron jo aamu yhdeksään mennessä, että loppuviimein ei mennyt koko yö täysin pommiin.

Huvipuistolla on tullut viihdyttyä siihen tahtiin, että kotona se pommi kertyykin kovaa vauhtia. Polkasinkin käyttämään kodinkoneita ja nyt pitäisi jo tyhjentää ja ladata uutta. Mulla oli hieno suunnitelma laittaa talvivaatteet säilöön loman aikana sun muuta, mutta katotaan nyt. Tässä nypyttimelläkin on saanut vierähtämään hyvän tovin pakollisia asioita hoitaessa. Perinteisen työrupeamankin lankesin.

Ei tässä nyt malta muuta jorista, mutta vauhti on päällä ja kaikki hyvin. Uusi päämaja on alkanut muotoutua pikkuhiljaa ja hyvinvarustettua tukikohtaahan ei voita mikään.  

Kevään onkaloita

Tässon alkanu kiinnostaa ojarummun sulatus, kun keksin omasta päästä virityksen =). Se ei tainnu olla ihan tarpeeksi tehokas. Äsken sitten viimein kurkkasin keskusteluja aiheesta ja olihan siinä omassakin ajatuksessa jo ideaa, mutta tehoja tosiaan vaatis lisää. Meinaan pari vinkkiä antaa, joihin löytyy välineistö ja katotaan ottaako tuulta. Tulvajärvi on alkanu levittäytyä sellaseen suuntaan, että jotain vois edes yrittää pikkuhiljaa. Tässä nyt harrastukset vähän haittaa 'töitä' ja sitten taas toisaalta työt harrastuksia.

Alkamassa viimeinen viikonloppu työpaikalla vähään aikaan, mikäli suinkin voin asiaan vaikuttaa. Tekisi niin paljon enemmän mieli rapsuttaa pihaa tai alotella sisärapsutuksia, mutta maltettava on vielä.

Päästäinen on meillä jo täysillä meneillään. Kaikenmaailman ruohomättäitä kasvaa salaatinlehdillä sekä ruohosipulilla höystettynä ja tipua, pupua, munaa ja ankkaa on paikat notkollaan. Aika huvittavia kyhäelmiä on jälleen kerran saanut todistaa. Eilen illalla pienin kyseli, miksi sanon pääsiäistä päästäiseksi ja miksi sitten sanon päästäistä. Se jäi vähän ilmaan, mutta kaikki oli tänään kyllä mukana, kun ihmettelin, mikä ihmeen pääsiäinen on kaivanu koko etelän puolen pihamaan täyteen pieniä käytäviä lumen alla. Sekin on oikeastaan ennennäkemätön ilmiö tällä mäellä ja ainakin tässä mitassa.

Huvipuistolle oli ilmaantunut viihde-elektroniikkaa. Viihtyminen on aina vaan paremmin taattu =). Kävin taas tänään ihan vaan zombina istumassa tunnin auringossa rapuilla. Mitään muuta ei irronnut tyhjyyttään humisevalla kupolilla, mutta hyvin maadotti.

Se on sitten kädentaitojen näyttelyä seuraavaksi, että visuaalista stimulanssia tiedossa ja aluksi kuullaan musiikkiakin. Kevättä kaikin puolin.

Toiveikas taukohetki

Pienehkö työputki meneillään, mutta sain tähän kesken kaiken yhden huilipäivän. Passattiin vielä niin hyvin, ettei tarvinnut edes lasta viedä aamusta kouluun. Ny sitte istun tukka järkyttävässä pyörteessä yövaatteissa tässä koneella ja hoidan poissaoloviestiä työpostiin jne. Aurinko paisto virkistävästi monta päivää, mutta nyt on matalapaine =). Haukottaa tietty.

Nyt alkaa taas vuoden paras aika, kun luonto heräilee talven jälkeen. Kukkapenkeistä tunkee satoja piippoja. Eilen ilta-auringossa käytiin katsastamassa kuhisevia muurahaispesiä ja vertailemassa tulvapaikkoja sekä ihailemassa lorisevia puroja. Mieleni teki syventää yhtäkin tieltä ojaan tehtyä kanavaa, että vesi lähtisi liukkaammin, mutta onneksi olin itseäni viisaammassa seurassa; hidas lirutus ei vie niin paljon hiekkaa tieltä ojaan. Aurinko ehti jo laskea, kun yhtä omaa jäätynyttä ojarumpua vähän yritettiin auki. Tie on ensimmäistä kertaa 15 vuoteen siitä kohden nyt pienenä järvenä.

Viime aikoina mun elämään on tullut useita uusia mukavia tuttavuuksia. Joihinkin en ole oikein ehtinyt vielä tutustuakaan, mutta saan siihen tilaisuuden pian. Selvästi joitakin iänikuisia ajatusmalleja ja asiakokonaisuuksia on muuttumassa tai peräti katoamassa. Piristävää ja antaa uutta ajateltavaa.

Huvipuistolle ei oikein olla vielä keretty, mutta eilen kävin sielläkin kurkkaamassa ja tulevan päämajan sisustus alkoi kiinnostaa sekin. Sinne tulee nyt aluksi pintakäsitellä veski ja taikoa tiskipöytäsysteemit, että saadaan vesiasiat toimiviksi. Muu sisustus tulee sitten vaihtamaan paikkaansa jo pelkän irrallisuutensa takia vielä moneen kertaan. Näissäkin asioissa lähden nyt vähän eri lähtökohdista kuin koskaan ennen. On tainnut jotain muuttua koko päävärkissä ja se, jos mikä, on hyvä juttu.

Luin Roy Jacobsenin Ihmelapset ja oli hyvä. Siinä oli tuttua tarkkailijaa ja jotenkin tervettä tavallisuutta. Ilahduttavia kohtia sillai, että muistan aamulla autossa sitä tavatessani naaman menneen vähän väliä virneeseen ja välillä oli tippa linssissä. Hörhötyskirjoja on myös mennyt muutamia, mutta ei mainitsemisen arvoisia ja James Hollisin Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa oli kai ihan asiaa, mutta ehkä siinä ei juuri ollut mitään erityistä uutta. Olihan siellä tällaisia toteamuksia: "On psykologian perustotuus, että se, mitä vanhemmat eivät kohtaa omassa kehityksessään, tulee ilmi lapsessa; samalla tavoin työyhteisön tai ryhmän jäsenet kantavat taakkanaan sitä, mitä yhtiön tai yhteisön johto ei suostu katsomaan silmästä silmään." Rohkeutta vaatisi kysyä jatkuvasti, mitä sielu haluaa ja vaatia suurempaa mielekkyyttä siellä ja täällä. Laittaa piste kiukuttelulle ja kasvattaa vastuuseen. Cathy A. Malchiodin Taideterapian käsikirjaa etenen pätkittäin ja siinä on tietysti paljon mielenkiintosta. Jotenkin vaatisi aikaa perehtyä kunnolla. Saatan hankkia oman ja lukea oppikirjatyyliin merkintöineen sitten paremmin. Christopher K. Germerin Myötätunnon tie on vielä kesken ja se on aiheeltaan oikein sopivaa juttua tällaselle pingottajalle. Siinä on myös pätkiä aivotutkimuksen uusimmista löydöistä tukemassa käsiteltyä. Liittyy meditointiin ja ylipäätään sallivamman asenteen opetteluun elämässä.

Menen nyt sallimaan itselleni pari kupillista teetä.

Silmät ykstoista

Siinä on sitten hymiönä viimeset. Nämä ei kestä lähempää tarkastelua, kun sisältää elämäni ensimmäiset pyöröpihdeillä väännetyt lenkit, enkä viitsi mainita, miten ristiin survotut pihdit edes löysin ikiaikaisesta keittiöpakista. Hopealangankin leikkasin liian lyhyen, mutta samalla mallilla sitten jokainen helmi. Yksittäiset lenkit tuolla väleissä ei kai ole oikein asiaa nekään, mutta sopi mun silmälle ja noihin liian pieneksi vääntämiini lenkkeihin. Ei siis näyttelytavaraa, mutta rupesin niillä joulukuuseksi. Nymmä osaan sitte tommostaki ja mainittakoon vielä asiasta tietämättömille, että jokainen lenkki on itse väännetty ja sahattu suorasta tavarasta (nuo korvisten koukut löyty kotoa valmiina).

Pakurinkääpäteetesti etenee siten, että neljänä päivänä olen jo juonut nelisen kuppia päivässä. Olen aika ihmeteltävän hyvin saanut aikaan, vaikka on matalapainetta ja aamuherääminenkin ollut melko varhaista. Jos talviaikaa ajattelee, niin puoli 4 kuulostaa melkein häijyltä. Tänään nukuin normaalisti kuuteen. Ei kai se näin lyhyellä kokeilulla vielä mitään näytä, mutta katsellaan. 

Tänään on sitten taas meidän mettätie pääkallona suurimmilta osin. Vauhti on pidettävä ja toivottava parasta. Mäet ja mutkat hiukan arvelutti, mutta pääsin edestakasin. Postin ei kylläkään voi olettaa tuolla ajavan. Sattuipa äsken silmiini: luonnos talletettu 11:11 ja koneen kello näytti samaa =) Tämä on taas melko jatkuvaa asiassa kuin asiassa. Nyt vapaapäivästä nautiskelemaan - aaah.

Hopeaketjua

Kolme tiukkaan aikatalutettua päivää takana, eikä kukaan käskenyt paria viimeistä heräämään puoli 5, mutta niin vaan kävi. Oli yökylää ja hyvää seuraa, että nyt menen saman tien nukkumaan, mutta parin päivän aikana opin tällasta ja nämä on valmiit tuotokset. Yksi ranneketju ja siihen sopivat korvikset on vielä viimeistelyä vaille.

Siin on alinna muinaisketjua tähdillä, kaulaketju ja käsikoru joku Silvia tai vastaava sekä kuningasketjumuunnosta Pyryä ranneketju. Keskeneräset on kuningasketjupätkillä ja hopeahelmillä. Kaikenlaisia päähänpistoja, mutta ehkä hyvään saumaan jotain uutta ja luovaa näperrystä =)