...muuttuu omaksi leikkimökiksi

Tänään meni melkein totaalisti remontin piikkiin. Silloin inspiroi paremmin osallistua, kun päästään pelkistä rakenteista, pintasilitykseen, siivoukseen ja sisustukseen pikkuhiljaa. Sähkötyöt on herkkua, vaikkei mitään vaativampaa osaakaan, mutta kattoo entisistä mallia ja vähän järkeilee. Joitakin uusia vetoja tuli ja valtuutettu mies saa sitte tarkastaa ennen käyttöönottoa.

Kyse on tällä kertaa työmaaparakista. Se on sellanen keskikappale, josta puuttu molemmat pitkät sivut. Pintaväri ei ollu mulle mieleen heti lähtökohtasesti, mutta asia ratkes sillä, että rakennettaviin seiniin tuli pinnaksi toiveen mukasta ja päädyt maalattiin samalla. Päätyikkunoiden pokat maalattiin ja kittaukset tarkastettiin, että kalterit edestä veks siksi aikaa. Sisälle tehtiin väliseinä ja siihen ovi sekä ulko-ovi koko mökkeröön. Molemmat huoneet maalattiin ja onneksi lopulta päädytkin, kun sisus oli ollu sinapinkeltanen.... Mä en tiedä rumempaa väriä. Jätettiin kattoon, kun kyse on kuitenkin vain työmaakäytöstä.

Ikkunat tuli pestyä ja lattia. Etuhuoneeseen tulee lähinnä työkaluja, että sinne vain peltihyllystöä ja naulakko. Kammarin puolella sen sijaan hoidetaan toimistoa, pupertamista ja ehkä joku jonkin satunnaisen yönkin siellä viettää, että vaatimukset sisustukselle olikin vähän toiset. Niinpä siellä on nyt mm. sohva. Aivan järkyttävä raato löytyi pajan vintintiltä ja jostain noiduin siihen puuttuvan selkänojan tilalle vanhoja sohvatyynyjä kolme kappaletta eri kokoa. Hökötys tulee varmaan verhota jollakin kalustepeitolla, jottei koko totuus paista aina silmille. Pöydäksi sopivan pieni keittiöpöytä ja koska kansilevy ei tyydyttänyt, ruuvattiin siistimpi vielä katteeksi. 'Keittiötasoksi' valittiin ikuvanha piironki, jonka aikanaan löysin maalle muuttaessani tuhannen palasina ladon lattialta ja 'entisöin'. Kittasin paljon ja maalasin surutta päälle. Tädin mies teki siihen yhden ylälaatikon kokonaan uuden, mutta etulevy on alkuperäinen. Vielä vetimet pilasin nykyaikaisilla. Että ei ole mikään säästettävä entisöintikalleus. Siinä on sopivat pienet lusikkalaatikot ylhäällä ja paljon isompaa laatikkotilaa muutenkin. Yläkaapit löytyy ladolta yhdestä puretusta keittiökalustesarjasta. Pari retrotuolia ja siinä se. Tilaa pitää jäädä vielä jääkaapille ja ennen talvea asennettavalle piipulliselle lämmityslaitteelle. Alkaa olla valmista.

Pyykkäykset, kauppareissut ja voikukkien kuritukset meni kaiken ohella ja lopulta päästiin 'mökille' saunaan. Kultakutri tietysti ajoi nurmikon saunalta, kun eilen pääsi vauhtiin =). Kaalikuurin loppumisen kunniaksi rapsautin tölkin auki, mutta grilliherkut jätin vielä koskematta. Vainko oli hienoa makoilla lauteilla jalat katossa ja antaa ilta-auringon paistaa suoraan tajuntaan ikkunasta! Koko saunominen oli yhtä naljailua ja vitsin vääntöä. Ennen saunalle lähtöä sain neuvoa, että tuo vaan syötävät, siellä on kaikkea muuta. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin yhden pyyhkeen siltä varalta, ettei olisi yhtään - kuten sitten olikin asian laita. Auenneesta seinien välisestä raosta oli tullut aika tavalla siitepölyä pirtinpenkeille ja vanhoista pyyhkeistä halkaistuja lattiarättejä onneksi löytyi, että sain vähän pyyhittyä pahimpia. Pitkän saunottelun ja välisyömisten ja vilvotteluitten päätteeksi selvisin ensin valmiiksi. Hetken kuivattuani sain taas älähtää, kun olin karskimman tuolilta sitassu pyyhkeekseni sen siitepölyrätin. Mitä tällanen batman näkee ilman laseja. Ensin huudeltiin uuteen huuhteluun, mutta sitten kuulu vaan, että se oli sulle just passeli pintakäsittely. Pikkuvikoja. Ei se kaivovesikään ihan kukkasille vielä tuoksunu putsauksen jäljiltä, vaikka pumppukin laitettiin atomeiksi ja pestiin kunnolla aamusta. Kaivo olis varmaan tarvinnu pari kertaa pumpata kokonaan tyhjäksi tässä välillä.    

Repii ruohoa

Mulla on nyt selvät pasmat, kun aurinko pilkottaa. Se on käytävä marjapensaiden alustat läpi tai ei tule olemaan sielun rauhaa =). Haen nöyrästi hanskat käteen ja painun maata kohti. Monessa mielessä lopulta palkitsevaa. Tulee hyvää jumppaa, saa ajatella rauhassa ja lopputulos näkyy sadossa sekä pihan siisteydessä. Vois vielä lisätä, että mä olen hyvä siinä hommassa =). Vielä kuppi vihreetä teetä ja sit menoks.

Tänä aamuna on jotenki jyränalleolo. Melkein tuli surku, kun olin hedelmän syöny ja mietin, että tähänkö nyt korkeintaan teetä päälle. Vielä on tää ja huominen kaalikuuria, mutta maanantaina punnitus ja sitten tulee vaihtelua enemmän ruokavalioon. Ei sillä. Olen melkeen nauttinu, ettei ole tarvinnu miettiä mitään. Keittää vaan ison määrän ja aina on, mistä ottaa. Töissä söin aamun kokonaisina pakastettuja marjoja, niinku jo pidemmän aikaa muutenkin ja päivällä tuoresalaatin. Vasta kotona läträsin kärykeitolla. Keittoa syödessä uskalsi selata suurta grillauskirjaa.

Olen taas kerran hurahtanut grilliajatuksiin. Joka puolelle pitäs muurata pihagrillejä ja vähintään yks uusi ostaa tavallinen hiili/puugrilli jalallinenkin. Lihapuoli ei niinkään inspiroi, mutta kala, kanakin ja varsinkin kaikki kasvis- ja yrttijutut. Tajusin, ettei meillä ole edes asianmukaisia ottimia, lastaa tai edes sitä maalisutia. Ollaan täysin retuperällä perusasioissakin. Asioihin tulee joku järki ja olosuhteet tulen jollain tavalla järjestämään nyt ainakin kahteen kohteeseen. Kaasugrilliä en sitten huoli pitkällä tikullakaan; en pidä tuotosten mausta, enkä kokonaisuudesta kaasupulloineen ja 'arkkulaivoineen'.

Kävin eilen toisen kerran rentouttavassa hoidossa ja lopultakin olen löytänyt jotain itselleni sopivaa. Alkaa kanavat aueta ja auttaahan kevyempi ravintokin joka kerran suurin harppauksin. En nyt kuitenkaan avaudu hörhötyksistä kovin paljon tällä kanavalla, mutta tiedoksi, että olen jo aika natso sillä saralla =). Mulle on tärkeintä pärjätä tässä elämässä ja fyysisellä maalaisjärkitasolla, vaikka päässä pyöris mitä. Seurasta sitten riippuu, mistä jutustellaan ja mitä tehdään. Nyt menen tekemään sen ruohoshown!

***

Sain sitten peräti yhden puskan käsiteltyä. Lapiolla tein laajan ringin ja siivutin sen kapeiksi, että sain ruohomattoja nostettua kokonaisina pois ja eroteltua mahdolliset puskan pintajuuret kuitenkin rikkomatta. Luultavasti edellisestä kunnon käsittelystä on mennyt muutamia vuosia, mutta voi tuska miten rankkaa. Vai onko dieetti vienyt kaikki voimat. Kottikärryllinen tuli rötyä ja multaa piti tuoda tilalle. Nyt harkitsen jollain, vähintään sanomalahdillä, kattamista ja vielä haketta siihen päälle. Onneksi monessa puskassa on toissavuotiset hakekatteet ja sieltä pilkottaa vain muutama voikukka. Sitten on pihasta vähän sivummalle siirrettyjä, jotka mun piti leikata viime kesänä olemattomiin, mutta niistä tuli kumminkin tuuheet puskat. Toivottavasti niitten alustat on vielä helposti kaivettavissa. Ainakin näyttää ruohoa olevan.

Niin, hairahduin rakentamispuolelle jollakin sadetauolla ja siihen jäi ruohohommat tältä päivää. Maalasin, ruuvasin, tietysti putsasin ja ennen muuta annoin hyviä neuvoja - ei läheskään niin rankkaa =). Saatiin tehdä koko päivä melko rauhassa, kun pikkukokilla oli kolleega käymässä. Päivän päätteeksi käytiin heidän ravintolassa syömässä todella monen ruokalajin kattauksesta. Pakko oli räpsästä tiskipöydästä kuva. Muistan erään kokin aikanaan, joka mulle tolkutti opettaakseen, että jokainen likaantunut astia ja roska siivotaan sitä mukaa, kun niitä syntyy. Mieheltä kului puoli pulloa brandyä kokkaussessiossa ja kaikki tasot oli aina just tän kuvan malliin lopuksi.

Kuva on taas kerran mikä sattuu. Olen näemmä hukannut kamerani ja lainasin toisen työkameraa. Automaatilla paljon tähtäilemättä, mutta tärkeintä on yleiskuvan välittyminen.

Myöhemmin vielä sain kauhistelun aihetta, kun tajusin, että pikkukokki ajaa itekseen ruohonleikkurilla pitkin ja poikin. Oli sillä sentään valvoja paikanpäällä, mutta sittenkin pidin liian vaarallisena touhuna. Juttu oli välillä ihan samaa, mitä pikkulapset tekee juuri opittuaan ajamaan ilman apupyöriä. Pää pyörii kaikkialle muualle, muttei vahingossakaan menosuuntaan. Sitä on karmivaa seurata. Tämäkin meni vähän väliä kohti keinun jalkaa tai kiveä, mutta jollain ilveellä ohitti täpärästi tai ehti kääntää rattia. Rautahermo vaan hekotti ja nautti, kun uutta innokasta työntekijää näytti olevan kehkeytymässä. Kieltämättä kultakutri oli hauska näky, mutta äitiparka kirkaisi välillä säikähdyksestä ja taas jatkoi hermostunutta tapitusta. Rautahermosta tämäkin oli hauskaa. Lopulta oli pakko komentaa mokomat prätkähiiret sisälle ajoharrasteista. Kai se on nyt munki pakko opetella sillä rotiskolla leikkaamaan, kun pikkuiivarikin siihen pystyy. Voi ketku.

Kaalinlehti - keitettynä

Olen tähän jo muutamankin kerran istahtanut, mutta lopulta todennut, ettei mitään lähde virtaamaan. Viikonloppu oli rento ja hyvä. Mieleistä seuraa, vähän kaikenlaista tuli tehtyä ja tästä on hyvä taas jatkaa. Ei vaan oikein tee mieli eritellä mitään. Se oli täyteläinen soppa kaikkea.

Sopasta taas sen verran, että kun se paino ei sitten pudonnut yhtään, sain paikalliselta agitaattorilta kannustuspostina kaalikeittodieetin reseptin. Jotenkin tulin siitä eleestä niin hyvälle tuulelle, että päätin piruuttani mennä mukaan siihenkin. En ikinä ole kokeillut mitään vastaavia, eikä tämän tyyppinen juttu oikein ole minua, mutta ei varmasti millään tavalla haitaksikaan. Perjantai-illasta olen noudattanut ruokajärjestystä. Vähän flavonoideja lisäsin yhteen saumaan, mutta muuten. Tänään ei maistunut enää kahvi ja eilenkin teki jo tiukkaa. Saatan olla jopa lepposammalla tuulellakin kohtapuoleen - jos yleensä mahdollista =) .

Rojun läpikäynti pääsi taas kerran vauhtiin ja paljon lähti. Jopa oikein isoakin. On tehtävä tilaa uuden tulla. Silti hirvittää, miten kaikenlaista on vaan kertynyt. Ihmiset luopuu vuosi toisensa jälkeen monenlaisesta täysin käyttökelpoisesta ja meillä niitä on hyödynnetty. Toisaalta hyvä, että omista nurkista löytyy, eikä aina tarvitse lähteä ostoksille, mutta eipä sitten myöskään ole selkeätä tyylilinjaa paljon missään. En oikein ymmärrä, miksi vatkon tätä samaa asiaa hamaan tappiin saakka. Aina on toiveissa harmonia ja siisti tyylilinja, mutta lopputulema on lähempänä matonkudekoppaa. Keskeneräisyyttä olen oppinut jo sietämään kiitettävästi, mutta mitä ihmeen muuta tällä oikein koulutan nahkoihini. Mystistä! Tämä liittyy takuulla jollain tavalla ajatuksella luomiseenkin. Huomaan saaneeni aivain pienintä rippua myöten kaikenlaista, mitä olen keksinyt toivoa. Olen toivonut aivan tolkuttomasti ja harkitsematta sitä laajempaa kokonaisuutta. Rahaa ei ole tarvinnut käyttää kummemmin, eikä sitä tähänastisten elmänvaiheiden myötä ole ollut käytettävissäkään, mutta opinkin jo aikaa sitten, ettei raha näissä jutuissa ole kovin merkittävä tekijä. Nyt pitäisi pikkuhiljaa oppia hienosäätöä luomuksien kanssa. Niin ja sisäänpäin katsominen tai itsensä hoitaminen on jäänyt aina tekemisen ja materian jälkeen. Vedän tässä nyt luultavasti sisäistä ja ulkoista puhdistusta hetken aikaa ja näkee sitten, miten etenee.

Viikonloppuna oli mm. puhetta vaatetuksen yhdistelystä ja sitä myöten väreistä. Järkevintä olisi hankkia säännönmukaisesti tiettyjä sävyjä, jotta yhdistely toimisi parhaiten miten päin vaan. Samaa jäin äsken miettimään sisustuksesta. Ajattelin saman tien päättää, mitkä sävyt pidän ja mitkä lähtee. Sitten ojensin käteni ja päätin, että nostamassani koristelautasessa on värit, jotka toimii parhaiten mulle. (Tämä liittyy uskomukseen, jonka mukaan vastaus on löydettävissä mistä vaan.) Niinpä siinä sitten sattui olemaan ne värit, joita olin juuri ajatellut säilyttää. Kolmas vahvistus päätökselle voisi olla se, että kaikki ns. fiksut esineet ja kalusteet näköjään sopivat tämän raamin sisään. Oliko nyt sitten vaikea tehtävä ensinkään? Miksei tätä ole tullut tehtyä aikoja sitten? Kuttaperka lähtee joka tapauksessa. Huvittaisi myös hyödyntää puhdistuksessa runsauden numerologiaa. Kolmella jaollisuutta. Jotain 'älyttömyyksiä' pitää keksiä, että vire pysyy yllä =).

Saisinko kuvattua mun sisustusvärilautasen. Ei onnistu. Siinä on sellasta helmen sinertävän vihreetä ja kamera tekee siitä väkisin vain sinistä. Sinistä haluan karsia pois ja vaikka juur vihertävää tilalle. Siinä nyt kuitenkin salamaväläys. Oikeesti siinä on valkostakin, puunsävyjä ja sitä vihertävää. Olkoon sitte sinistäkin. Ei siitä kumminkaan päästä kaikesta eroon. Meen tekeen jotain valmista. Tästä ei nyt synny yhtikäs mitään =).

Hellettä pitää

Hellepäivä kului valtaosin salissa, jossa ilmastointi ei juuri tällä kertaa toiminut =) . Onneksi muutama luento osui hermoon; yksi luovuudesta ja toinen kielen merkityksestä monesta näkökulmasta. Seura oli myös mukavaa. Jokainen tajusi, että poikkeuksellisen hieno hellepäivä (5. peräjälkeen) toukokuussa on meneillään ja ollaan sisällä. Oma häpeä. Luultavasti luennot olisivat onnistuneet pihallakin, jos omaperäisyyttä ja erilaisuuden sietoa tai ylipäätään välkettä olisi löytynyt.

Pitkä päivä, mutta viimein kotona ja hellehän jatkui. Ruohon kuritusta, pihasaunan lämmitystä....vaan olipa siellä kaivovedessä kumma ödööri. Pensasaidanne sai tehokastelun ja näen sieluni silmin, että ohjelmassa on tuttua sisiliskon kalmistokaavintaa lähiaikoina. Selviämme tällä kertaa suihkulla sisäsaunassa. Kaikenlaista ohjelmaa muutamaan iltatuntiin mahtuu. Ihmetellä täytyy. Räpsin saunalta tullessa nämä.

Tää on meidän Vinolaa. Tuo pieni on vanha hirsisauna, jonka jatkeeksi tehtiin korkeampi pukeutumistila makuuparvella ja kuten rakennusten välisestä raosta käy ilmi, uusi osa painuu vieläkin vinoon (vanhat puuliiteriosan kivijalat painuu maahan). Kaikki viimeistelemättä, mutta takana on uimalammen aihiot ja pihassa oma kunnostettu kaivo vanhalla kampipumpulla. Miehitysluukusta tulee kesäkasteluun letku ja se ilmeisesti on tiivistämättä kunnolla.

Saunan takapihalla kevätväreissään nuori pitämyspuu. Isompi ihan saunan vierestä kaadettiin, kun katto, piippu ja räystäskourut oli aina rojua täys. Nämäkin on vaan saunapuiksi kasvamassa. Koivut eivät ole kovin kiitollisia puutarhaosuudella, kun vievät kaiken veden maasta. Täällä ei vielä puutarhaa ole perustettuna, että antaa nyt rehottaa.

Mun ajanvietteet hetken aikaa, kun pari päivää oli jääny väliin. Siinä on ruohonleikkuujätettä lentäny pöllipenkille. Kännystä piti joku kerta selvittää ajatuksia. Olen ollu vuosikausia jo on-line-tyyppi, enkä ole kokenu sitä ollenkaan rasitteena. Se jäi joistakin työnkuvista, mutta olen muutenkin mielelläni tavotettavissa. Mua ei ole koskaan rasitettu tai kiusattu, kun oon varmaan niin tiukkapipo =). Lapsen asioiden takia se tuntuu edelleen mielekkäältä, mutta täytyy myöntää, että nykysin puhelin voi unohtua kokonaisiksi päiviksi tai illoiksi milloin mihinkin, jos perhe on muuten kasassa. En edes hermostu, jos joku on tavotellu ja huomaan, etten ole palannu asiaan. Tiukassa oli pitkään säännöstö, että käsin kirjoitettuun vastataan käsin, sähköpostiin sähkösesti jne. Alan rentoutua =).

No sit oli saunan rapulla tää tyyppi. Tosi mukava. Se seiso loputtomasti paikallaan, kun käskin kuvatessa ja lopulta, kun annoin luvan lähteä, se käänsi päätä kuin kuitatakseen ja lähti köpöttään. Rapun reunalta lentoon. 

Nyt en muista puhuinko joskus oksista, joita toin rankatyömaalta. Keräsin ne eilen pitkän ruohon joukosta, kun silloin ei tullutkaan tehtyä hienoja urpumaljoja ja nyttemmin jotain triviaalia ajatellessa vääntelin kymmenkunta erilaista kieppiä. Heitin tämän tyhjään koukkuun roikkumaan ja vaikka se näyttää tosi hautakoristeelta tai jotenki köyhältä, niin annan nyt olla; se oli niitten ajatusten sivutuote ja 'taideteos', joka perhetradition mukaan on siedettävä, koska on polttamalla hävitettävissä =) . Rauha hänen sielulleen, joka viime vuonna, huomenna näihin aikoihin, oli vastikään siirtynyt rajan taa =). 

Oikeestaan Äiti tykkäis näistä vikoista kuvista enemmän ja sillä laitanki ne vielä. "Tekemätön puupino" =) ja korjuun vietävää. Äitykälle!

Kuraherkkua ja ruohonleikkuuta

Tulee melkein epätodellinen fiilis, kun kesä tuntuu edenneen jo puoleen neljässä päivässä. Onneksi alettiin ruohonleikkuuta jo eilen. Sisso. Tänään jo koneet hyytyili. Ruoho on tuskasen pitkää yhtäkkiä ja voikukat ei voisi paljon vahvempia pöheröitä enää olla. Tästä se alkaa kokokesänen höylääminen. Kukkia on vaikka mitä väriä ja laatua jo auki.

Pelloille tuli sitä itteensä ja nyt yötä myöten kuuluu sitkeä kääntäminen. Hyvä tietysti, ettei hajuhaitta jatku kovin pitkään. Ruohon seasta löytyi vielä joku unohtunut viinimarjapensaan leikkuujätekasa ja pois kärrätessä totesin, että tarkoituksella liikaa leikatut pensaat eivät ottaneet siipensä yhtään. Sato tuntuu tulevan valtava surkeimpaankin, ellei kylmä nyt yllätä sopivasti. En meinaa ruveta harsoja levittämään suojaksi. 

Tein pienimuotosta rakennussiivousta ja könkkäsin paikasta toiseen. Sorruin jopa ähkymään välillä mennessäni. Kiva olla raihnasta vissiin. En vaan saa tilattua kunnon niksauttajaa. Työpäivät on muka niin täyteen tekemistä ja huominen on reissua sekä taattua istumista. Tänään otin välipunnituksen vähän ennen turneen päätöstä ja voin rauhallisesti todeta, että mitään ei ole tapahtunu suuntaan eikä toiseen. Olen ilmeisesti ihannepainossani =) . No ei. Liikkumista tämä laatu vaatisi, mutta aina sama juttu; elämässä tuntuu olevan liian paljon kaikkea tekemistä, että jos ei siitä suurin osa satu olemaan juuri liikkumista, niin eipä tule lähdettyä sitä erikseen tekemään. Mielelläni vähän syyttäisin ritsaakin. Jostainhan se syyllinen pitää löytyä, kun itessä ei ole niin mitään moitteen sijaa.

Kaikki on hienosti. Hommat hoituu, ei näytä mikään järkyttävän pahalta ja mielialakin positiivinen. Mitä tässä vielä pitäisi vaatia? Ei mitään. Jälkiruokakakkukin oli mitä ruhtinaallisin.

  

Biletystä

Rautaisannos 70-lukua nautittuna. Parit poseerauskuvat lähtötilanteesta. Ei taida meillä isännys olla perehtynyt blogimaailmaan, mutta periaatteessa kai jätän kasvot epäselviksi. Laitetaan nyt pienelle samoin, että voin sitten esimerkein hänelle selittää tätäkin puolta julkaisemisista, kun joka tapauksessa kysyy.

Enpä taas heti muista, koska olisin niin paljon nauranut kuin eilen bileporukalle. Aivan mahdoton määrä peruukkeja, aurinkolaseja ja ne vaatteet; mitä karmeempia värejä ja muotoja =). Parhaita oli kengät! Meilläkin miehen vetimet löytyi hyvän kaverimme vintiltä aitoa vuosikertaa ja itselläni oli myös toiselta ystävältä lainassa popot. Biletyspaikka oli myös huolella somistettu 70-luvun tyyliin aitoa baaria myöten. Tarjoilut oli mahtavia, eikä mistään oltu tingitty. Hauskaa ohjelmaakin oli kiitettävästi. Parasta oli tietysti porukka itse ja suurin osa jo ennestään tuttuja. Kyllä kelpasi juhlia!

Aamu neljältä kampesin viimein sänkyyn. Sen verran oli kirjava nautintovalio, että nukuin vain muutamia tunteja ja pari tuntia ulkona liikuttua vasta menin päiväunille. Rauhallinen upea päivä takana. Viinimarjapensaat kukkii ja ne on aivan täyteen pientä perhosta ja pörriäistä. Täällä on pistelty krossipyörää, käyty auttamassa vähän bilesiivouksessa ja sitten hoidettu kaikkea pientä jokapäiväistä. Taidanpa 'sammua' tänään ajoissa.

Kesä tuli

Ihana hellekesä tuli öisen ukonilman perään. Nyt on sitten vihreetä ja pääskyt ilmaantu pihaan. Vielä illalla tarkeni vähissä vaatteissa ja olinkin paljain jaloin jo toista päivää. Katit veti luitaan pitkin kenttää, yks viiletti ajatuksissaan pieneksi käyneellä perintöpelillä ja toinen suti uutta pintaa pihaprojektilla. Käytiin taidenäyttelyssä ja ihailemassa uutta sähkötolppaa 'toisessa kotona'.

Huominen päivä pyhitetään sitten 70-luvulle. Vetimet on pesty ja aamusta prässi hommiin. Illan mittaan neliökanta vinoon ja hoilataan vaikka mulle uutta biisiä: "Orion". Laitetaan ritsa vinkumaan =).

Kaikenkarvaista

Eilen illalla toinen kandidaatti kokeili piilotemppua, muttei sitte malttanu kaverinsa malliin pysyä piilossa, vaan tuli kuikuileen ja kertoon, että olen täällä sängyn alla, mutten enää jaksais lymytä. En heti reagoinu ja siitä sitten pikkuhiljaa intoutu elvisteleen oikeen kunnolla. Lopulta käskin ovea kohti, kun ei enää mikään paikka saanu olla rauhassa. Ei vaan olis lähteny millään. Sorruin viimein houkuttelemaan kermalla, jonka vein ulkorapulle, ettei olis tarvinnu koskea kattiin. Ei ketkula menny ovesta ulos ja lopultakin jouduin nostaa, kastaa, pestä käsiä jne. Aamusta sitten kermavirhe kostautu odotetusti. Sama elvis on vetäny koko repertuaarinsa läpi karvat oudosti pörröllään ja silmät tapilla sekä kerjänny niin urakalla, että ei voi olla. Lopulta oli viisainta vaan mennä jääkaapille. Toinen veti pään yli kieppiä suvereenisti pariin otteeseen vielä siinäki vaiheessa. Oih. No on ainakin naurukiintiö täyteen jo heti aamusta.

Toinen kaveri, joka keväinen sisään tunkeva kivikkokimalainen, on tänä aamuna heitetty pihalle jo kerran. Tää on sellanen neliöperänen kromosomihirviö, joka jaksaa ihmetyttää, kun ei keksitä, mistä se kulkee. Pitää vaan niin kovaäänistä mölinää, että pakko se on häätää. Luultavasti en tänä aamuna olis heränny kuudelta (nyt on niin rankka väsymys niskassa), mutta kaveri piti huolen ajotuksen pitävyydestä.

Pari tuntia myöhemmin mietin ääneen, että miks ihminen on herätessään niin kovia kokeneen olonen; naama turvoksissa, tukka klänässä, liikehtii hitaan raihnasesti ja jopa huoneilma tuntuu vaativan 'huuhtelua'. Meinasin, että on niin ku olis selkäänsä saanu. Toinen siihen, että jospa unilepo on synonyymi selkäsaunalle. Niin. Onhan näkemys, että kurmootuskin loppupelissä virkistää, kun se virkoominen on lusittu. Tosin kuulin kyllä lisämietinnänkin, että kieliikö mun väsymys siitä, etten ole saanut kunnon selkäsaunaa. Hmm. Juttu jäi siihen, kun ikkunalta vastas mäntykimalainen. Nyt on jo kaveriheimokin löytäny polun. Mikä niitä vetää....joku haju.....kielon tuoksu tietysti =) .

Kato siihen hommaas

Se on nyt sillä lailla, ettei se ole paljon millään lailla. Kävin muutama päivä sitten yhdessä hoidossa ja se vielä lisäsi meneillään olevaa mietiskelyfiilistä. On vähän kaikenlaiset asiat puntarissa, että mitä sitä ylipäätään viittis. Kun ei meinaa viittiä edes ajatella. Pidemmän aikaa olen miettiny näitä kaikkia kirjottamisia ja varsinkin nyt tätä kaikkea sähköistä. Toistan nyt jo jatkuvasti itseäni ja se tuntuu niin turhalta. Olen laittanu pillejä pussiin monella suunnalla. Jos ei ole mitään kannustavaa tai rakentavaa sanottavaa, niin parempi olla hiljaa.

Kävin kuuntelemassa luentoja ja sama pätee esiintymisessäkin. Jos on asiaa ja sen osaa esittää hyvin, niin siitä on iloa ja hyötyä muillekin. On järkeä luennoida. On tullut istuttua myös palavereissa ja ilo kuunnella ihmistä, joka tuntee asiansa ja tuo jotain lisäarvoa kaikkien päivään. Vielä voisi mainita minkä tahansa ammatin harjoittajan - sama juttu. Tuntuu kiertyvän keskittämiseen ja kiteyttämiseen, timantin hiomiseen. Tuskin kukaan on hyvä kaikessa, mutta jonkun asian osaa hyvin ja huomaa pitäytyä kohtuullisessa asiakokonaisuudessa. Siinä se vitsi onkin edes mahdollisuuteen olla tilanteensa tasalla, kun on kohtuullinen ja edes jotenkin hallittava asiakokonaisuus. Pohdituttaa, miksi järkevä rajaaminen ja keskittyminen monilta puuttuu. Toisilta melkein kaikesta =) .

Miksi haluan kokeilla kaikkea? Miksen halua tulla paremmaksi siinä, mikä ei vielä oikein suju ja mikä maalaisjärjellä olisi hyvä kuitenkin hoitaa? Aivan tyhmiä kysymyksiä! Olis nuijalla töitä!

Niin no. Sain siis vahvistusta omille pähkäilyilleni hiukka ylemmältä taholta ja kehotuksen olla yhteyksissä viimeaikasta tiheämpään tahtiin. Omat asiat olis syytä priorisoida tosissaan. Keksis vielä, mikä on se jokin voimia lisäävä oma innostava juttu, koska sarka muuten on aika vaativa hetken aikaa. Eikä kai sitä tarvii mitenkään keksiä. Luultavasti syntyy itestään, kun ottaa lusikan kauniisti käteensä. Hoh hoijaa. Ainakin väsyttää kiitettävästi.

Klassista väliin

Tämmösiä visuaalisia nautintoja mahtu tälle päivää.

***

Mahtu iltaan vielä perinteinen herneenpalkokin ellei peräti koko pellollinen hernettä palkoineen. Kyseessä oli jimsalapim-ohjelma (tarkotuksella pienellä), kun siinä oli vierailevalla 'taikurilla' temppu, jossa henkisenä ajatusuhkauksena syötettiin istumista paksun pitkän rautapiikin päälle, jos temppu epäonnistuisi. Olen sitä mieltä, että ajatus on sairas. Vaikka kaikki aikuiset tajuaakin, että kyse on vaan tempusta ja ainahan ne onnistuu, niin mun mielestä on silti sairasta ujuttaa minkään ikäselle ihmiselle ajatusta moisesta tahallisesta tuottamuksesta. Aina on idiootteja telkkarin ääressä, jotka saa hyviä ideoita. Meidän tyttären ikänen saattaa jopa aidosti pelätä, että mitä jos näin ikävästi käykin ja vasta joskus myöhemmin elämässään tulee ajatelleeksi, mitä vahinkoa todellisuudessa ihmiskehossa tapahtuisi, jos moista sattuisi. Meillä ei toinen täysikänen ottanu vakavasti mun palkoa, mutta jälkimainingit meni ehkä perille, kun perkasin niitä neesusta. Mun on saatava vaikuttaa 'trauma/kasvatusosastolla'! Jo viimekerralla mua ketututti ohjelmassa ollu temppu, jossa uhkana oli juoda tappava määrä syövyttävää happoa, jos temppu epäonnistuisi (siinä tosin temppuilija ite oli juomassa (ja salaa toivoinkin, että tulis ny väärä lasi =)), mutta nyt temppu teetettiin 'pahaa aavistamattomalla' pariskunnalla). Kai se temppu nyt on silläkin hyvä, että se onnistuu, ilman mielenvikasta uhkaa. Eikö nolo loppu enää nykyaikana riitä? Vainko sarjakuvamainen rusikointi enää tehoaa? Ehkä mulla on joku henkilökohtanen ongelma vaan, mutta tuntuu, että rokkaa on vieläki tähteellä.

Sataa ropisee ja virsi kaunis

Voikkuleipä.

Ja mä syön sen!

Tän kaima on kiukutellu viime päivät sen verta, etten paljo viiti kommentoida.

Rentouttavaa viikonloppua vaan kaikillen!

Hyvältä näyttävää systeemiä

Nyt on menossa erilaisten viritysten purkua. Toimintaympäristöjä käydään läpi, lopetellaan ja levällään olleet rojut niputetaan siististi. Osa saa odottaa tulevia ideoita, mutta paljon 'tavaraa' jaetaan eri kohteisiin. Kun alkaa yhdessä paikkaa, se laajenee kautta linjan; serpentiinistä, vaatehuoneen kautta, nettisivuihin sekä ajatuskuvioihin jne. Kasvihuoneeseen en ole iskeny vielä ensinkään, kun tuli tää hyytävä ilmasto, mutta sama jatkuu sitten sielläkin. Vähän kävin kastelemassa, ettei monivuotiset nuudu ja olin näköjään sinnekin tökkinyt valkosipuleita. Ne onkin ekat piipat näkyvissä.

Innostuin vähän liikaa taas pitkästä aikaa pitkien tiedostojen siistimisestä ja ihan huvikseen näpytän sen verran illassa, että jänteet alkaa huomata käsivarsissa. Olis joskus kiva tulla sillai sokkonopeeksi, että manuaalisesti hoituis monenlaiset rutiinit. Eksyin miettiin, miten Wordissä vois poistaa turhia tyhjiä rivejä ja joitakin etsi-korvaa -juttuja keksin, mutta en vieläkään löytäny varsinaista konstia. En luultavasti ole koskaan tienny semmosta, vaikka voi olla vaan, etten muista. Saa kertoo, jos tietää! Voisin niputtaa tiedostot siistimättäkin, mutta pieni niponeitsyt sisälläni piiskaa tiivistämään. Parhaillaan lataan yhen ohjelman kokeiluversiota, kun aina pitää olla uutta pähkinää purtavaksi, vaikkei osaa kunnolla mitään entisiäkään. Haaveita tulee pieniin asioihin liittyen ja ehkä sitte eläkkeellä osaan kaikenlaista ja tarviinki tietoja johonki järkevään. Sopii tosiaan toivoa, koska muuten tää kaikki jää yhtä älyttömäksi kuin miltä nyt yrittäessä näyttääkin.

Yhtäkkiä tässä aloin miettiä, että olen aina ollu jollain tavalla visuaalisuuteen ja harmoniaan liittyen kiinnostunu myös ihmisen ulkonäköön liittyvistä asioista/ammateista. Nyt kuitenkin tuntuu mielekkäämmältä kehittyä järjestelmien ja muun luomisen saralla tuottamaan mukavampaa kateltavaa. Konkreettinen olis kai parasta mulle, mutta sitä vois höystää järjestelmillä, kun nykyaika aina vaan näyttää toimivan tähän tapaan. En myöskään kyllästy kokeilemaan koneella. Tosin käytännön käsin kokeilut jää sitäkin vähemmälle, kun nyhjää teknisen laitteen vieressä.

Kuvat on tehneet tuloaan jo vuoden. Nyt vaaditaan jo kamerakerhoa ja joka puolelta löytyy mukavia persoonia digipokkari tai -järkkäri kädessä =). Ei voi valittaa! Tähän kaikkeen liittyy joku väreistä ja asetelmista hahmotus/tunnistus. Sitä voi kehittää niin monilla tavoilla; palapelit, käsityöt, piirustus, valokuvaus; kasvit, eläimet, ihmiset ja varsinkin 'otusten' ilmeistä, eleistä ja syvemmästä kommunikoinnista tulkkaus. Tarvii olla tarkkana ja sehän on aina onnistunu =). Ei vielä hahmotu, mihin näitä taitoja tarvitaan, mutta suunta on selvä ja kaikkein kiinnostavin. Jatkuvasti 'matkallakin' voi olla joillekin huviksi. Menköön nyt näin.

Tässä oli perintötaidon opetusta langan neulansilmään laittamisesta välissä. Itse opin tarkkana katsellen omalta äidiltä ja nyt neuvoin oikein tekniikat selittäen. Itse olen ollut luonnostaan tekninen, mutta jäkikasvusta ei voi olla niin varma vielä. Kyse oli siis lähinnä villalangalla tehtävästä lenkistä puristettujen sormien väliin neulan avulla ja siitä neulansilmään pujottaminen vaikka sokkona. Käytän tänä päivänäkin samaa systeemiä usein jopa rullalangalla, kun siinä ei tarvi välttämättä katsoa, mitä tekee, mutta lanka on aina tasan silmässä.....no joo, silmässä ja silmässä, mutta ehkä tuli selväksi kumminkin. Synty melko tasasta jälkeä jo paksu virkattu vyö mun väriävaihtavasta sukkalangasta =) 'nykyajanbarbille' ja siihen neljä sidontanaruparia. Kiva seurata kehitystä ja ideointia. 

Ajoin pitkästä aikaa vanhalla autolla, kun omasta oli yks takarengas vähän vaillistuneen näkönen. En enää vaihtais nuhapumppuun, mutta jollain tavalla on ikävä manuaalista vaihdetta, pienesti aukeavia neljää ovea, tilavaa perätilaa, näppäriä pyyhkijöitä edessä ja takana ja sitä jalkatilaa sekä kirkonpenkkimäisyyttä, että on tilaa olla ryhdillä. Nyt jo pisti korvaa ja silmään se räminä ja hytinäkin, mutta melkein saattasin vaihtaa takas, jos kulkis kunnolla....eikä haisis hiirenpesälle =). No en vaihtais. Hauska kokemus oli =D.

Ulos, saunaan, ulos, saunaan ja sitä rataa.

I can't get no....fish?

Tää vuorokausi on alkanu humoristisesti. Katottiin illalla pitkästä aikaa kotimainen leffa (Sooloilua) telkusta ja sitten ei saatu unta - ei sitten millään. Ei pitäisi tottumalta ylittää otuksen normaalia nukahtamisaikaa. Se kostautuu. Kieltämättä pisti naureskeleen, kun ei nyt ole mitenkään normaalia, että molemmat valvottais. Henkilökohtasesti leffan aikana (jota ei ikinä pitäs muuten kattoa mainoksineen) mua kosketti; persoonallisen vanhemman ihmisen sairaalakohtauksen tahdoton makaaminen, sisäpiirin vitsit mattokääröstä, kuumeen mittauksesta ja kylpyankoista sun muista vastaavista syntyvät perinteet ja tietysti anteeksianto sekä tyyli, millä konkreettisesti toimien tehtiin lopuksi ratkasut jäpättämättä turhia koetuista....siis ainakin jäi kuva, että ihmisten luonteilla ei ollut tarve jauhaa menneistä. Melko hyvä näin äkkiseltään. Elstelä on tottakai lyömätön naama! Ei silti selitä, miksi niin valvotti. Kuuntelin yhden aikaan 'tuonpuoleisen' kellonlyönnit ja anto vaan ykstoista =). Mietin sitäkin aikani, kun hörhöjen 11:11 on hyppiny silmille taas urakalla perjantaista lähtien.

Kohta painostaa, jos joku löytää mun blogin ja alkaa lukea, eikä ymmärrä mitään mun 'sisäpiirin' jutuista. En vaan kertakaikkiaan jaksa selittää uusiksi auki. Ritsat ja 'tuonenkellot' on kahlattava menneistä jutuista, jos alkaa häiritseen. Ei kai se ole mun päänsärky, kun kirjotan oikeestaan itelleni ja lähipiirilleni ja ne tietää asiat.

Joskus kolmen aikaan ehkä nukuttiin, mutta kaikista kukkumisista huolimatta ja siitäkin, että katoin kelloa tyytyväisenä viiden aikaan, ei tullu varmistettua herätystä. Niinpä herättiin klo 8, jolloin tytön piti olla koulussa. Siitä sitä vasta naurua riitti. Olen heränny iät ja ajat jo melkein kaikki vapaapäivätkin viimeistään kuudelta. Olihan poikkeavaa taustalla, että toisen piti hoitaa vienti ja sillä oli vasta iltahommia, mutta sittenkin. Kerkesin just avaan 'putiikin' ajoissa ja mennessä kuulu autossa vanhaa jumputusta: "C'est la vie, c'est la vie, it's just the way it goes...." Just ni. Tuli muutenkin jo yöllä mieleen, että hörhöporukan päivitystä vissiin tiedossa ja meneillään. Pientä toivoa tässä alkaa vähitellen ylläpitääkin, että tulis jo kunnon päivitys!!! Ainakin pysyi hyvä mieli koko päivän, eikä hommat kärsiny.

Eilen ennen saunaa tuli jotain juttua liiottelusta ja sain sen käsityksen, että mulla voi olla moiseen taipumuksia. Täh? Väitän kuulemma pian, että täytin kolme liiterillistä puilla. Säästyykin laiska lukemasta töitään =).

Olipa upee aurinkopäivä tänään. Vähän sitä riitti vielä räkäpäänkin kierrellä ja katella, miten päivän mittaan oli pihasorat levittyny. Taas tuli täytettyä puoli liiteriä puilla ;) ja kierrettiin ettimässä sisiliskoja. Perhosia pelastettiin monet kouralliset ulos ulkorakennusten ikkunoilta, käytiin koiran haudalla, kateltiin hullun kissan showta kuivassa vanhassa heinikossa (ihan järjetön) ja sain mahtavaa keittoa suoraan leikkimökin kesäkeittiöltä. Siitä puuttui kuulemma vain punainen väri, mutta tekovaiheet kuulin seikkaperäisesti raastamisten, siivilöintien ja koristelun suhteen. Vau! Nyt on meneillään Abbafilmin musiikki. Meillä on vielä ohjelmassa GoFish-korttipelejä parit.

Viikon verran olen pohtinu kaikkea tätä maalle muuttoa taas kerran ja sitä miten korjausrakentaminen melko pian lähti elämään omaa elämäänsä Talotohtoriaikeista huolimatta. Lapsen lelut ryöstäyty myös käpylehmistä ja puujunista. Ei sillä, että ite olis alotettu, mutta ei kielletty muita ja vähitellen oltiin itekin samassa veneessä. Myöhemmin totesin, että nyt eletään nykyaikaa; antaa osin mennä sen mukaan. Lopulta huomasin, että halusin sopivassa määrin mukavuutta (sisävessa oli kieltämättä ihan kiva =) ). Materiaa on ja olosuhteita, mutta luultavasti olen vieläkin milloin vaan valmis niistä luopumaan. Meillä on aika mökkimäiset olosuhteet loppupelissä, ettei mitään hätää. Nämä on vaan tän elämän käyttövälineitä. En osaa ajatella, että tää on vaan mua varten, mutta näin nyt mennään. Itsehän unelmoin ja kaikki vaan tulee. 

Isommat kokonaisuudet nyt syrjään. Täyttelin tossa vissiin Jordanin 30-vuotta vanhaa (se liiottelu) täyttökoteloa hammastikkuja ja mietin lopulta, että miks noi vanhat on 'peppueellä' eli kanta ylöspäin. Eikö coctailtikutkin tule piikki edellä. Lopulta tajusin vilkasta pakkauksen muotoilua ja kyllähän se kaventuu alaspäin. Kääntelin siinä sitten täyttämiäni tikkuja ja pikkuhiljaa hiipi realismikirjojen muijien jupinat takaraivoon. Siellä oli alunpitäen kaks tikkua ristissä ja miehelle ei ehkä tulis edes pieneen mieleen miettiä mitään täyttöä tai ylipäätään, että mistä ne tikut sinne ilmestyy. Voin olla täysin väärässäkin, kun mulla on yleenä kamalan piilossa kaikki; "Missäs sulla oli ne....?" No, ei. Mä en kyllä voi valittaa ja olen hirmu hankkimaan salaa ja pitämään taustalla huolta niin paljosta turhasta. Siinä sitten nypin takahampaat ja takamuksen lihakset kireellä tikkuja toistepäin ja täytin loppuun asti säntillisesti =). Mitäs läksin? Toinen olis fiksuuttaan takuulla laittanu ne alunpitäen oikein, niin ku mäkin olen tehny kaikki menneet 30 vuotta (edelleen ehkä vähä yläkanttiin). En ainakaan koskaan aikasemmin muista käännelleeni tikkuja.

Mitähän muuta yhtä fiksua ja ylevää keksis laittaa? Ehkä tää riittää yhelle päivää. Eikö?

Kerää voimia

Barbileikin lomassa riipustin askartelupaperin kulmaan jotain ajatuksissani. Illan mittaan printterin viereen oli ilmestyny skannattavaksi useita vastaavia logotyylin kandidaatteja =). Tässä pari ensimmäistä.

Jonkulainen räkätauti ilmaantu ja olen ottanu rennosti. Luin ensin loppuun Kauno Mannosen Uuden ajan Kalevala-avaimen. En ole kyennyt lukemaan Kalevalaa läpi, kun niin paljon rieppoo se asian sanominen vähintään kahdella tavalla. Olen tästä ennenkin maininnu, että lapsuuteni olen kuunnellu vastaavaa puhetyyliä ja siitä tuli pieni rasite. Jos oikein innostuttiin omaa kantaansa perustelemaan, niin löytyi lukemattomia kiertoteitä ja konsteja sanoa sama. Tulee mieleen, että kuulijaa pidetään vähintäänkin heikkojärkisenä, että ennen kuin annetaan suun vuoroa, niin varmuudeksi toistetaan vielä toisin sanoin. Tässä avainkirjassa miellytti tietysti se, että selitettiin tekstin sisältöä siltä tasolta, mikä ei ihan ensin tule edes järjellään ajattelevalle kuulijalle jankutuksesta mieleen. Vaikea tietty sanoa, kun en tosiaan ole koskaan kunnolla lukenu edes kertaa läpi. Mitään mullistavaa uutta henkistä tietoa en mielestäni saanut, mutta johtuu ehkä siitä, että olen omalla tasollani ja ymmärrän vain siihen asti. Tämän kirjan jälkeen tekisi mieli taas kokeilla varsinaistakin teosta, kun tekstit on käden ulottuvilla.

Lukasin myös Paula Hahtolan Salpalinjan. Pakko myöntää, että realismi ja osin tietynlainen aivottomasti oleminen kiusaa mua niin paljon henkilöhahmoissa ja kerronnan kulissina, etten voi sanoa nauttivani. Henkilöhahmot oli uskottavia ja tarinakin, mutta kai muhun on menny jo niin paljon hörhötykset aivopesuna perille, etten usko tällaisen lukemisesta olevan hyötyä monellekaan. Suomen historia on täynnä vastaavia kohtaloita, joissa jääräpäisyys, puhumattomuus, heikko itsetunto, uhriajattelu, älytön kunniantunto ja kaikkinainen kylmä kohtelu sekä häpeä kuljettaa kokonaisia sukuja vuosikymmenestä toiseen. Ehkä näistä voi oppia itse olemaan paremmin läsnä varsinkin lapsille, mutta ei mitään kohottavaa luettavaa. Voi myös olla, että osuu liikaa nilkaan. Jos näin on, haluan keskittyä parempaan nyt ja aina.

Rauhottuessa hakeudun muutenkin keskittymään johonkin ylentävään. Luen kertauskirjojani jatkuvasti samalla, samoin kuin monia blogeja, joissa keskitytään paremman luomiseen. Rauhassa ollessa tulee myös siistittyä paikkoja - pikkuhiljaa. Umpeen ruohottunut pihakäytävä on raavittu ja muotoiltu uudelleen näkyviin sorakuormaa odottamaan. Pihassa odottavassa rakennusprojektissa on tapahtunut edistymistä ja moottorisaha laulaa parhaillaankin puupinoilla. Meikäläisen kotiin tuotu rankatyömaa odottaa rauhassa maankaatopaikan kupeessa.

Kai ne oli ajateltu vaan maan täytteeksi vetää, mutta kyllähän ton kokosta vielä saunassa polttaa ja tulee kuntoa sivutuotteena. Mun tason puuhommat kämähti muutenkin hetkeksi. Räjähti vanhojen maitokärryjen pyörä viimein. Se olikin näky teippausvirityksineen. Meni hermot ja jätin kuorman tien sivuun. Ritsa ei tykänny kyykkäämisestä muutenkaan, että oli jo aika lopettaakin siltä erää. Jatkan kuitenkin sitkeesti myöhemmin. Nyt ajattelin mennä vähän katteleen ulos, kun aurinko tuli esiin.