Systeemi kaatu

Onneksi on tämä irrallinen olo päällä. Mikään ei paljon hetkauta. Aamu alko jo siitä, kun auto piti ajaa hirveen lumitaipaleen läpi kaasu pohjassa suoraan tallista auratulle tielle asti. Se vaan sattu onnistuun. Päivä oli täyteen kaikenlaista, mutta nekin vaan meni. Töistä tein saman syöksyn tieltä talliin ja seki meni. Sitte alko oikee spesiaalikeissien tulva. Karvasimmalla kissalla oli vissiin ollu skribba ja epämäärästä pilkkua oli jo piha täyteen, että ensin katoin valuuko mun autosta jotain. Tottakai se tuli renkaan jälkeä pitkin sisään, kun 'aurasin' sille. Oli vaan niin outo väri. Onneksi en tunkenu nenääni siihen, että haiseeko bensalle. Sisällä ihmettelin, että mistä tota kurapilkkua tulee. Meni aikaa ennen ku löysin otuksen ja tietysti sängyn vaaleelta päiväpeitolta. Taistelin katin takapuolen puhtaaksi lavuaarissa ja kuivasin (löysin muuten mehevän takun, jonka leikkaan paremmalla aikaa). Häädin kaikki karvanaamat varmuuden vuoksi ulos, kun oli mentävä tekeen joku lokonen toisen autolle.

Tein lumitöitä aika paljon ja sitä luntakin oli tullu ihan kunnolla. Onneksi meillä on traktori, että riitti, kun tein ne paikat, mitkä haluaa siistiksi ja mistä nyt halusin baanaa ja mähän halusin. Mutta kesken homman aloin kuunnella, että mitä naputusta pajasta kuuluu. Äkkiä hakeen avain, jos joku katti on vaikka pulassa. Lämminvesivaraaja paukku ja ryntäsin sammuttaan parhaan kaverini: pellettipolttimen (pitäskö sille pikkuhiljaa keksiä joku naseva nimi). Pannu näytti 140 astetta. Luukut auki, pelti levälleen ja ovet auki. Joku ei ilmeisesti toiminu jäähdytyksen suhteen, että turha siltä taholta apuja odottaa. Odottelin, että pääsäätäjä kerkes paikalle. Varaaja tiputti vettä poistoputken päästä ja sepä ei kestänyt kiristämistä. Tuli suihku ja sormi tukkeena mietittiin, että mitäs ny. Ideoita oli montaa sorttia, mutta välineitä ei tietenkään mitään toimivaa lähimainkaan. Pari toimimatonta viritystä kerkes kokeilla, mutta lasta piti lähteä hakeen. Hanat kiinni kierrosta, mutta säiliöhän tyhjeni ja mä jäin heitteleen vettä pihalle kahdella vadilla, kun märkä mies hyppäs autoon. Mun lonkka tykkäs siitä tauottomasta kyykkäyksestä. Lopulta säätäjän palattua saatiin onnistunut sulkupultti hollille ja kiinni.

Hukkasin puhelimeni jossain vaiheessa, eikä sitä löytyny mistään, vaikka soiteltiin siihen ja kuuntelin joka taholla. Olin lopulta tiputtanu sen toisen autoon, kun meinasin sitä lasta lähtee ensin hakeen, mutta sittenkin päätti hän, että lähtee. Istuin myöhemmin pitkät pätkät läksyjä valvomassa, kun innokas opiskelija on 'unohtanu' kirjoja kouluun tasaseen tahtiin. Oli vähän rästissä. Toinen meni edes takas auraten, kiertoa täyttäen ja viritellen. Ei oikeastaan aavistustakaan, mikä keittämisen sai aikaan, mutta muutama valistunut arvaus. Saa nähdä lähteekö kierto toimiin suht itekseen vai urkeneeko tästä isompikin brobleemi. Onneksi ei juur nyt ole kovimmat pakkaset ja onneks en ollu yksin kotona. Niin ollessa ei ehkä tämä yleinen välinpitämättömyys olis kestänyt näin läpitunkemattomana.

Mitähän hyvää tästä nyt sitten löytäisi. Sain kuntoa lumitöistä ja vesishowsta. Monta tuntia meni miettimättä, mitä söis terveellisesti ja yhdellä iltapalalla tuli kuitattua. Tuntuu hyvältä, etten ole raivonnu tapani mukaan juuri mistään asiasta (kukaan ei kuullut, mitä sanoin kissoille, kun ne ei meinannu ripeesti lähteä ulos =) ). Laps oli uudessa kaverikylässä ja harrastuksessaan sekä sai läksynsäkin ajantasalle kaikesta huolimatta. Mulla on taas kerran todistettavasti täysin hermoton mies, joka heittää vaan huumoria ja ehtii vastata lapsen jokaiseen kysymykseen, vaikka kampeaa itseään mm. lattiakellariin ja takas.

Niin että. Nikki kirjottaa kuunkiertoon, että systeemit kaatuu. Tekee mieli nyökytellä. Sain viikonloppuna siskolta äitin seinäkellon. Meidän suvussa seinäkellot on olleet vähä semmosia viestivälineitä muka toisen tason kanssa kommunikoidessa tai sanoisko yksipuolisesti sieltä tännepäin. Kellot temppuilee tai pysähtyilee tiettyihin aikoihin ja me täällä sitten tulkitaan, että ne on viestejä toiselta tasolta. Äitin kanssa puhuttiin monet tapaukset, että itsestään selviä juttuja. Sallittakoon kullekin omituisuutensa. En meinannu saada kelloa käymään aluksi, kun oli ne kaksi vetoa; soitto ja käynti. En tiettykään näillä hermoilla halua soittoa ja vedettiin vain vähän toista. Oli sammunut melko pian, joten aattelin, että sen täyty olla soittoveto ja vedin toisen puolen kerralla kaikki, mutta kello ei käynyt. Sitten vedin toisenkin puolen loppuun asti ja lähti käymään. Soittoa piti olla tiedossa, mutta sitä ei vaan kuulunu. Ei sitten ollenkaan. Mietin, että onko joku nykässyt jotain oleellista irti, ettei se vaan soi. Viime yönä sitten yllättäen kuului vaimea yksi soitto 20 vaille 11. Seuraavan kerran löi 7 kertaa suunnilleen tunnin kuluttua ja joitakin kertoja yöllä sekä viimeksi kaksi kertaa ennen kuutta aamulla. Sitten ei enää mitään. En nyt sitten tiedä oliko mahdollisesti jonkuu sortin varotus rajan takaa, että 'kivaa' tiedossa. Mulla on semmonen henkilökohtanen numerologinen oodekolooni kun 4711. Nuo luvut kulkee mun mukana ja pidän, että osottaa mulle sopivia asioita tai sillai. Varsinki, jos tähän keskittyy. Esim. nyt tän ruudun kello on 21:19 eli 2+1=3 ja 1+9=10 eli 10+3= 13 eli 3+1=4.  Seuraavaksi, kun vilkasen se on 21:22 eli 7. Jotkut päivät on pelkkää yhtätoista ja kelloa tulee vilkastua vain juur niinä hetkinä, postista tulee juttua, missä luku toistuu ja vähän joka asiassa. En mä ole täydellistä systeemiä kehittäny, mutta silmiinpistävän paljon juuri noita ja varsinkin elämän suurten tapahtumien yhteydessä. Ihmisten syntymäajoissa ja tärkeissä päivämäärissä. Oho. Nyt just tajusin ensimmäistä kertaa nykyisen mieheni syntymäpäivän kuvion. Pelkästään vuosikin kaksinumeroisena, joka ei tässä kelleen epäselväksi jääne ja sehän tekee 11. Siinäs se taas todistettiin ja toisaalta sekin, että olen osannut valita toistamiseen viisaasti täysin etukäteen asiaa ymmärtämättä. Wou!

Jospa menen nyt tenttaamaan, miltä lämmityksen tilanne vaikuttaa. Näyttää hyvältä ja patterit lämpenee.....mutta huomenna olen omillani kaiken kanssa....huuuuuuuu. Olisin todella voinut kirjottaa kirjan tästä lämmityssysteemistäkin ja ehkä vielä kirjotankin. Päiväkirjamerkinnät on tallella. Käsikirja, miten ei kannata....tai mistä sen tietää. Kellään ei ehkä ole näin omintakeista ja alunperin edullista systeemiä, eikä tiedä, onko se vieläkään kovin kalliiksi tullut (pitäs räknätä). Mutta ajanvietettä ja yllätyksiä on riittänyt sen verta paljon, ettei ihan kaikkein mukavuudenhalusimmille soveltuis. Sen vaan sanon, että onneksi on vielä syrjäsiä mettäpaikkoja kaiken maailman pellepelottomille.

Näihin tunnelmiin. Hyvää yötä ja nauttikaa ihmiset, jos joku muu tekee lumityöt ja lämmintä vaan tulee itse hikoilematta. Kello on 22:25 =) (kävin aamulla korjaan minuuttien näppiksen). Nyt vielä pitää arpoa otsikko.