Luontainen on pop

Olen paljon tätä ajatellut, mutta en tiedä olenko riittävän selvästi sanonut mihinkään suuntaan. Kun mulle nyt on käynyt tämä kiertelemätön vanheneminen tai joku dementikon tai jonku aivovauriohyypiön hölmistyminen, että unohtelen, eikä logiikka vaan kerta kaikkiaan pelaa, puhumattakaan mistään räjähtävästä aikaansaamisesta, niin ihailen entistä enemmän niitä, jotka räjäyttävät, joilla leikkaa, logiikka pelaa ja asiat pysyy päässä. En tiedä miten onneton olisin, jos joutusin kattoa itteni kaltasia päivät pääksytysten. Mulla on täyspäinen työpari, mies, lapsi, sisko ja liuta täyspäisiä sielunsiskoja sekä ystäviä. Oikeestaan hämmästyttävää. Saan ihan tosissani ihailla sitä, miten asiat hoituu. Minäkin olen ollut samaa sorttia ja saatan vieraamman silmään edelleenkin vaikuttaa siltä, mutta en ilmeisesti tule olemaan, ellei tapahdu kunnon käännettä. Eilen kävi pitkästä aikaa moikkaamassa iäkäs ihminen, joka kuuluu edelleen tähän ihailtavien kaartiin. Onneksi jotkut saavat räiskyä pidempäänkin. Lähdin äsken töistä ja sinne jäi tehoputsari täydellisen takun kimppuun. Tuskin maltan odottaa huomista, kun pääsen toteamaan vuosia ritkuneen epäkohdan kohdanneen pelastajansa. Juttu on sitä sorttia, että yksi ihminen ei sitä voi saada kuntoon, eikä ole tarkoituskaan, mutta täysin havaittavaa muutosta näin jo kymmenen minuutin näpelöinnin jälkeen. Kukaan ei ole koskenut kaaokseen vuosiin ja itsekin pyörittelin sitä lähinnä epätoivoisen ihmeissäni. Vaatii tietynlaista päättäväisyyttä, kykyä toimia ja organisoida, että mahdotonkin alkaa muovautua selkeämmäksi. Mitähän tähän pitäisi sanoa lopuksi? Toivottavasti osasin arvostaa nopeuttani ja nauttia asioiden hoitumisen sujuvuudesta aikanaan ja toivottavasti ne osaavat nyt, jotka sellaiseen pystyvät. Onhan se aina ollut nautinto katsoa, kun joku osaa sen, mitä on tekemässä. Taidankin lähipäivinä kiinnittää huomiota asioihin, joita olen osannut sujuvasti ja joita siksi osaan vielä jotenkuten tänäkin päivänä. Sehän tietysti on hienoa, että ylläpidetty taito ei häviä, vaikka näille ikääntymisen varjopuolille ei totaalisti mitään voi.

Söin tänään suuuuuuren laskiaispullan painotavoitteista huolimatta. Se oli positiivista, että aidosti teki pahaa (osin varmaan huonon omantunnon takia). Olen löytänyt kaupan hyllyltä nyt ruisleipiä, joissa ei ole hiivaa, eikä muita jauhoja kuin ruista. Hyvää on ja toivottavasti on sitten paistettu niitä rukiita tarpeeksi. Jälkiuuni voisi viitata pidempään paistoaikaan. Vieläkään en ole saanut aikaan tehdä omia ruisleipiäni. Se on kyllä lähellä, että kokeilen.

Soitin tässä välissä enolleni ja nauroin katketakseni; sen kanssa ei oikeen muuta yleensä voi. Oli taas ollut semmosissa hommissa, että omalla tyylillään sai haastavasta tehtävästä perin vitsikkään aikaseksi. Kerroin kuulumiset siskoltaan ja sitten näitä omia. Toivottavasti nähdään kevään lämmetessä, kun tämä jatkuva lämmittäminen ja lumen luominen vähän hellittää. Kannusti ekovessan kokeilussa....tää on tämmönen sisäpiirin vitsi. Aikoinaan laitettiin tähän taloon Naturum-veskipytty (kauniimmin wc-istuin) ja se toimi täysin moitteettomasti pitkän aikaa. Se oli koko käytön ajan jopa hajuttomampi kuin normaali vesivessa ikinä. Innostuin vaan siitä kompostointimahdollisuudesta niin paljon, että tungin alusta lähtien kaikki kotitaloudesta irtoavan kompostiaineen pyttyyn ja hienoa multaa sainkin kukkapenkkeihin monet massit. Kaikki meni hyvin, kunnes jonkun talven lopulla jostain syystä pääsi banaanikärpästen, tai semmosten pienten, yhdyskunta lisääntymään. Ne oli varmaan saanu alkunsa jostain hedelmien kuorista (meiltä muuten puuttui semmonen kärpäsverkko, mikä poistoilmaputkeen piti laittaa, mutta epäilen, että alkulähde oli ne mun kotitalousjätteet ja ehkä laiska muun seosaineen lisäys tai joku). En muista, olinko kovin huolellinen häätötoimenpiteissä vai miten siinä kävi, mutta yhtenä päivänä vaan sain tarpeekseni, kun kärpäsiä oli taas kerran. Onneksi oli valmiudet vesipöntöllekin ja semmonen oli olemassa. Mun eno ennusti virne suupielessä heti alkuun, että se pönttö löytyy hyvin äkkiä pajan vintistä. Ennustus kävi aikanaan siis toteen ja siellä se pönttö on odotellut päiviä parempia; vuosia vanhat kompostit yhä tallessa =). Nyt on päätetty, että kokeillaan sitä vielä yläkerran veskiin, joka on valmistumassa. Vaikea varmaan arvata, mitä eno virnisteli pöntön tulevasta sijoituspaikasta =) .

Mun tarvis joskus nähdä vaivaa, että tekisin linkkejä tekstistä johki lisäinfoa antaville sivuille, mutta olkoon se tuleva projekti. Joskus käyn kattomassa vaihtoehtoja, mutta sitten en osaa päättää, minkä kohteen lopulta haluan linkiksi.

Katit pitää aivan älytöntä meininkiä pitkin ja poikin. Yläkerta kolisee vähä liikaa. Siellä on pelattu taas kaikki tytön tavarat pöydältä alas. Jotain pallotellaan tasanteella. Viimeksi oli yläkerran työmaalta löytyny puukon tuppi kova sana vielä alas pudotettunakin. Toi kurahtelu ja mäiske käy hermoille. Kohta ne lähtee ulos. Ne kuulee jo äänen sävystä, että nyt on hyvä mennä vähin äänin ja livahtavat mennä. Musta otus tietysti ravistaa tapansa mukaan molemmat etutassut vielä ulko-oven raossa, että se meno vähän kestää, mutta olen oppinu sen vaiheen jo sietämään. Minkäs pakkoliikkeelle voi.

Olikohan mulla jotain asiaa. Ei kai. Flunssa on, mutta se on tosi pientä ja kituuttavaa jossain kurkussa ja vähän nupissa. Pikkasen yskittää (jostain olen lukenut, että tarkottaa: Huomatkaa mut!). Tänään sain aikaan varata ajan fysioterapian moniosaajalle ja huomenna käyn näyttään ritsaa. Tilanne on parempi, kun olen ollut täysin rääkkäämättä. Toissapäivän kykenin kuukausiin maata selälläni sitä kirjaa lukiessani ja eilenkin vielä hiukan onnistui (bodybag-systeemit tuli luettua loppuun). Mietin jo perinteistä iskiasta, jota siskoni ehdotti - eikä tosiaan tiedä. Nyt on hyvä käydä näyttämässä, kun tilanne ei ainakaan ole pahasti 'tulehtunut' kaikesta mahdollisesta.

Ny läksyn valvontaan.