Sydämen lepoa

Tänään on jollain tavalla käynyt monesti mielessä ajatus, että mitä jos elämänsä muuttaisi tyystin tai mitä jos se muuttuisi jostain syystä. Olin vapaapäivällä ja ajoin vähän pidemmän matkan siskolle. Siinä tulee aina ajateltua, siis muutakin kuin sitä, että ompas yllättävän liukasta. Puolessa välissä matkaa avasin radion ja hoilasin loppumatkan kurkku suorana, vaikka totesin, etten enää muista puolienkaan tuttujen biisien sanoja (olenko koskaan osannutkaan) ja suurimpaa osaa en tunne, kun en enää nykyään seuraa aikaani aktiivisesti. Hoilasin kumminkin.

Tuli hoidettua ihan asiaa ja sitten oli vapaata seilaamista. Ihanaa. Olin pitkästä aikaa hyvässä seurassa kirpputoreilla. En mielestäni hankkinut juuri mitään turhaa tai onnetonta krääsää, mutta sain sellaista, mitä kaipasin ja edullisesti. Myös läheiset hyötyivät. Päivä perillä oli kiireetöntä laatuaikaa ja sehän näkyi jo taivaan kuvioista. Nyt on niin meneillään edellen langasta tekeminen, että nautin erityisesti hankinnoista, joista osa oli tehty juuri omin käsin virkaten tai neuloen. Kädentaitoja sivusi keramiikka ja sisustus- sekä ompeluideoita sisältävät kirjatkin. Skräppäys ei taaskaan puuttunut päivän kokemuslistalta ja lapsuudesta tuttuja maisemia tuli kelattua läpi mielikuvien ja kielikuvien lisäksi vanhoista valokuvista. Viihtyvyys ja sama allonpituus oli kaikkein nautittavinta, vaikkei olisi ollut edes mitään ohjelmaa. Huomasin, että näitä kokemuksia haluan lisää ja sitä myöten tulen niitä järjestämään.

Opetin viimein tyttärenikin eilen illalla tekemään ketjusilmukoita ja sitten vielä kiinteitäkin. Tänään illalla jo virkkaili pitkiä matoja tv:tä katsoessaan. Siitäkin tuli hyvä mieli. Koitan pitää tarkkaan mielessä, että tehdään oikein helppoja ja oman näköisiä juttuja vaan aluksi. Käytännön sovelluksia, joista on heti iloa. Olen itse ollut alusta lähtien liian kriittinen ja täydellisiin muotoihin pyrkivä, ettei mitään hellyyttävän näköistä tuotosta ole olemassa. Sen sijaan olen säilyttänyt kaverini tekemän ensimmäisen barbin maton tähän päivään asti (opetin hänet virkkaamaan) ja se on lapseni leikeissä edelleen. Siinä silmukat on koukattu jännästi vaan edellisen kerroksen toisesta reunasta ja teos on löysää, mutta siksi juuri todella kauniin ja erikoisen näiköistä. Tärkeintä ei todellakaan ole ammattimainen jälki vaan toimivuus ja se mahtava herkkyystunne, että tämä on omatekemä.

Iskän ranneke

Se elämän muuttaminen ja muuttuminen. Edelleen sellaista taitekohtaa ja luopumisen/hellittämisen ajatusta monella taholla. Toisaalta sitä, että rajallinen aika käytössä kannattaisi punnita tarkemmin. Valokuvistakin paistoi silmille tilanteita, joista kukaan paikalla olleista ei nauttinut, mutta pakkopullaa väännettiin hymyssä suin. Tämä ystävänpäivätraditio kuuluu vähän samaan kategoriaan. En ole sitä koskaan omaksunut, enkä varsinkaan tämän päivän ajatusten myötä edes harkitse omivani. Teen niitä juttuja, jotka ovat lähempänä sydäntä. Ei sillä. Sain kyllä niin osuvan sydämen ystävänpäivälahjaksi, ettei paremmasta väliä. Silti sekin lopulta sattumien summaa, että osui tähän. Tärkeintä on tässä hetkessä oleminen levollisesti ja siitä lähtökohdasta pienten askelten ottaminen omaksi iloksi ja sitä kautta kaikkien hyödyksi.