Kiveä, savea, no - luontoa

Tapahtumasta toiseen ja luonnonelukoista ihminen nähty taas monessa muodossa. Hyvää seuraa on riittänyt. Nyt lepuutan jalkojani auringossa ja hiljalleen teen siivuja luonnon antimista.

Pakastimeen ei paljon mahdu, mutta pitää aamupirtelöihin silti olla näitäkin heittää ja sitten kokeilen hyvän helteen ilmaannuttua myös aurinkokuivausta. Ainakin tuntuu, että väri pysyy suht vaaleana ja kuivuu nopeesti.

Toinen sitten, mitä haluaisin tänään kokeilla pitkästä aikaa on savityöt. Innostuin, kun näin yksinkertaisia ja käytännöllisiä keraamikon töitä eilen. Ehkä aiheeseen on muutakin kannustusta, sisäistä ja ulkoista =).

Ihastuin kivilaatuun, jota en ennen ole hoksannut: keltaturkoosiin, joka muodostuu kolmesta kivilajista ja sitä löytyy vain turkoosikaivoksista. Kivet on siitä hauskoja, että useimmat peukalonpäänkokoisena jo painaa tuntuvasti. Keskittyneen rauhallisuuden lisäksi ne keräävät lämpöä ja tässä on ainakin hienot kuviot ja sävyt. Piristää aina kaikki uudet asiat.

Pyöreä muoto taitaa olla nyt viime päivien juttu.

Omena-aika

Mahtava kesä vaan jatkuu ja jatkuu. Kahtena päivänä on päässyt taas hetkeksi jopa auringon ottoon. Satelee välillä, mutta niin loppukesästä yleensä tekee. Pesen urakalla pyykkiä, että kaivon vesi ehtii vaihtua tällä tuotolla. Tällä alueella ollaan vähän pintavesien armoilla tavallisten rengaskaivojen kanssa.

Laitetaan tähän väriläiskäksi punapilvi muutaman illan takaa.

Vuosikausiin tuli tänä kesänä järjestettyä aitan romuja ja pihassa on jotain pientä myös nirhitty kaivurilla, raivurilla ja silppurilla. Notskissa on palanut rötyä ja ihan asumistiloistakin on tavaraa lähtenyt. Tarve puhdistaa on ollut pitkään, mutta nyt vähän jotain on alkanut tapahtua konkreettisesti. Pientä liikahtelua on jatkunut kropankin kanssa, että kyllä tästä virkistynyt loppuvuosi tulee.

Omenia on paljon puissa. Isoin työ on kerätä putoilleet kompostiin.

Luen hörhötyksiä ja youtubesta olen katellut Tollen, de Mellon ja Dolores Canonin höpötyksiä. Sopii nyt omaan olemiseen ja ymmärrykseen. Vielä on totta kai putsattavaa, mutta vähän kerrassaan. Hyvä ja tasapainonen fiilinki kaiken suhteen.

Uudessa kohteessa ei pahemmin olla viihdytty kesän aikana, mutta pieniä asioita sielläkin etenee. Tänään tulee viime vuonna kesken jääneitä räystäslautoja loppuun. Vähän on suunniteltu pihankin alottamista tässä syksyllä, että ensi keväänä olisi jotkut asiat hyvällä alulla. Parin kuukauden työ siellä enää olisi, jos päivittäin tekisi, mutta tehdään ihan rauhassa edelleen.

Ei ole vieläkään ilmaantunut uutta päältä ajettavaa ruohonleikkuria, mutta tämmönen tietysti.

Siitä tulee kuulemma ratapyörä tai jotain semmosta, että vähän muokataan kallistuksia varten yms. Katit on rakastunu ajopukuun, että nuhjaavat sen salaa ehkä piloille, jos ei sitä ole huomattu nostaa asianmukaisesti naulakkoon. Ne tyypit oli muuten kaikki vuorollaan nyt loppukesästä reissussa ja paras venytti melkein pariin viikkoon. Naureskeltiin, että ne on jääny varmaan johki supiansaan ja kerran viikossa joku on käyny kattomassa. Aina vaan löytyy uuden värinen katti. Supi on menny kieltä näyttäen ohi.

On tämä elämä toisaalta niin materiakeskeistä, mutta toisaalta ei sitten yhtään. Nyt on helppo hyväksyä kaikki. Se kaikki on, mitä valitsee.