Muotoja ja sit pimeeks

Välillä mietin, että onko mulla jotenkin suhteettomat prosessit joittenkin triviaalien asioitten kanssa. Joskus vielä sekoan omaan näppäryyteeni aivan totaalisesti ja toivottavasti osaan sitte itekin nauraa kunnolla. Työstän tätä naamakirjatapausta koko aika taustalla, enkä ole vielä yhtään kaveria uskaltanu ite kysyä. Peljättää! Yks kaveri tänään keskustelussa mainitsi, että on kuin pienenä, kun kysyttiin, että ooksä mun kaa. Meinasin, että silloin yleensä ilahtui, jos joku kysyi, mutta nyt pelottaa. Vastasi hienosti, että mistä saisikin sen naiviuden takasin. Mulla meni heti konseptit uusiksi. Olin yrittänyt kategorisoida erilaisia käyttäjätyyppejä ja miettiny, että mitä niistä haluaisin edustaa. Melkein kuvittelin olevani viikon yhtä ja seuraavan toista - makustella. Elämästä voi napata monenlaisia raitoja, joita tuo esiin. Yhellä viikolla vois valokuvata korkopiikkarit ja puhua paikoista, missä on leuhottanu. Toisella kertaa vois hehkuttaa ystävistä ja tapaamisista. Yks viikko matkoja ja huippukokemuksia. Sitte pohjamutia valitussa syvyyskerroksessa. Vitsiviikko. Leffaviikko. Musaviikko. Vauvaboomi. Kotieläimet. Sisustus. Viikko pelkkää päivärutiinien latelua ja vaikka ruokapäiväkirjaa. Mitä hyvänsä. Minkä ottasit? Emmä vaan tiä. Aina jää vaan luu käteen. Mahdollisimman vähä mitään ja sillä piste. Ehkä se tästä. Antaa elämän viedä. Puhutaan siitä, mitä eteen tulee. Yritetään edes hakea lapsenmieltä ja sitä naiviutta uusiksi. Sehän se on kuitenki parasta ylipäätään elämässä ja ihan kakaraksi ittensä tuntee suurimman osan päivästä.

Meillä on taas ollu hauskaa pyramidintekijän kustannuksella. Se ei meidän mielestä ole koskaan ollu mikään ruudinkeksijä (mikä on ruudi). Musta katti on kolmisen iltaa tehny totaalisen katoamistempun niihin aikoihin, kun karvaotukset lähtee ulkoruokintaan. Yön mittaan se hipsii esiin piilostaan ja hivuttautuu sängyn jalkopäähän nukkuun. On oppinu oleen jopa hiljaa koko yön, ettei kukaan häädä missään vaiheessa ulos. Eilen illalla oikeen seurattiin tilannetta, mutta kerkes kadota kenenkään huomaamatta. Mistään ei löydetty. Kaadettiin ekstra annos kuuluvasti rapisevia kuivaraksuja ja tämä kyseinen hiippari ei yleensä koskaan voi vastustaa tarjoiluhetkeä; tulee vaikka mistä. Ei tällä kertaa =). Yöllä sitten alkoi kuorsaus kuulua jalkopäästä, johon tietty heräsin. Potkin peittoja, että hiljeni ja annoin olla; ihan vaan palkinnoksi onnistuneesta tempusta. Se jätkä heräs viimesenä tänä aamuna.

Itse heräsin taas ajoissa ja nautin sosiaalisen median hedelmistä. Pääsin myös hyvässä seurassa muotoilumessuille ja sisäänajoin vaelluspopot. Minkä ihmeen takia en koskaan opiskellut muotoilijaksi? En kyllä muista, että moista ammattialaa olisi aikoinaan edes tuotu esiin. Haaveilin korkeintaan sisustusarkkitehdin hommista, mutta pitkä matikka...onks tonttu enemmän ku satku? Joka tapauksessa keskittyen ja huolella perehdyttiin melkein kaikkeen esillä olevaan. Keräsin esitteitä, kun joistakin niistä voi vielä olla hyötyä parin tulevan vuoden sisällä. Käsitöistä kiinnostuin sittenkin vhs-kasettinauhasta kutomiseen, kun näin kauniisti tehdyn kuviopoljennan ja siitä toteutetun siistin laukun. Meilläkin kudonassa on loimi tätä varten. Ontelokuteesta virkatut matot luonnossa nähtynä vaikutti myös sen verran, että kokeiltava on sekin. Hirvieläinten luista tehtyjen liikelahjojen osastolla oli käsin sidottuja kirjoja vanhalla sidontatekniikalla, jonka itsekin taidan ja innostuin taas siitäkin. Röpelöreunaiset käsin tehdyt paperit ja nahkakannet - jes. Korumuotoilu on aina kiehtonut ja siitäkin oli monenlaisia malleja esillä. Täysin uutta tietoa sain vahvoilla magneeteilla toteutetuista hylly- ja vaatenaulakkokiinnityksistä. En ole tiennyt, miten erivahvuiset magneetit ja kiinnityspintojen koot reagoivat, miten paljon tutkimusta ja tietoa on suunnittelun pohjalla ja ennen muuta, miten muunneltavia ja fiksuja juttuja niillä sitten oli toteutettu. Kuvittelin, että niin vahvat magneetit vetävät jo avaimet ohikulkevien taskuista, mutta tartuntaetäisyys oli muutama milli. Hepponen tappi tai hylly kannatteli kuitenkin jopa 20 kg painoa. Kuutta kiloa mainitsivat enimmäisrajana liioitellun varmuuden vuoksi, mutta on sekin jo paljon.

Taas haisee kakstahtibensa! Latukone piti olla remontissa.....sitä on tyypätty vanhalla krossipyörällä illan pimeessä. Tää kevät on sitte kivaa aikaa tässäkin mielessä. Millään ei maltettais pysyä nahoissaan.

Nyt alko maailmanlaajuinen valot pois tunti. Se kuulemma koskee myös koneen näyttöä. Sain tietoa tuolta keittiön suunnasta. Joten hei.