Anti mennä

Annan kohta periksi periksi antamiselle. Tänään on tullu tehtyä montaa, mitä justiin ei pitäny. Liikkumiset jäi, meni kaffetta pullaa, tein jotain, mitä olin päättänyt jättää tekemättä ja kaikki vähäinenkin suoriutuminen täysin nollilla. Ei ole oikein tunnontuskiakaan, kun ei näistä omista päätöksistään nyt niin tiedä, onko niissä mieltä vai ei. Kaikki pakotteet ja turhat yrittämiset huut hiivattiin. Välillä on ehkä hyvä vaan antaa mennä. Olen ollukin semmonen nipo ja niuho jo ikäni, että joskus tervettä vaihtaa vapaalle.

Se on merkillistä, että ihminen voi olla työpaikalla, kotona ja näissä sähköisissä paikoissa jotenkin omalla painollaan. Tukka hyvin, kaikki hyvin. Ilmeet ja eleet sentään vaihtuu ja sormet liikkuu. Ihmiset ottaa kontaktia ja jollain tavalla siihen olemiseen/kuunteluun/sisäistämiseen pystyykin siitä huolimatta, että on ihan turhana muuten. Käsittämätöntä tämä elämä. Ehkä joinakin päivinä lähinnä koordinoi tapahtumista johonkin toiseen ajankohtaan, kun juur silloin ei synny.

Ehkä jotain isoa on tuloillaan. Mettäkone meni jo jostain talon läheltä ohi =). Meinaan onhan sitä pakko tulla jotain suht isoa tilalle, jos tämä vanhenemisen ja hidastamisen tuntu senku jatkuu. Kai mä vielä liikun ja hösään, mutta pään sisällä on jo aika omituista. Jutut menee kummasti kerroksittain, ettei oikeen kiinnosta jokapäiväsyydet tai niihin tulee liikaa kaikkea muuta kerrosta joukkoon. Välillä, kun sanoo jotain, jutut tulee niistä muista ajatuskerroksista, eikä höpinällä ole mitään tekemistä käsillä olevan kanssa. Muistuu vaan mieleen, kun kokeilin kaikki mahdolliset nitojan piikit läpi, eikä mitkään sopinu. Kai mä olin ajatellu kaikkea muuta ja puhunu monesta eri asiasta siinä samalla. Lopulta tajusin, että yritin niitä 'kiskojen' ylle, kun piti vetää vieteri pois eestä ja laittaa 'raiteitten' sisäpuolelle. Yhtäkkiä rupes sopimaan kaikki. Naurettiin aika hervottomina, kun sitä kiukkuamista oli kuitenki riittäny siinä välillä. Olen pitäny itteäni teknisesti aika näppäränä, mutta kohta saa heittää nekin luulot romukoppaan.

Ehkä mä olenkin sitten vasta parhaimmillani, kun tulen täysin harmittomaksi höhöttäjäksi. Vielä semmonenki harjaa kissalta takkuja, pesee pyykkiä, tekee pöperöä ja parsii sukkaa. Mitä sitä tarviikaan osata kaiken maailman ihmeellisyyksiä. Johan tässä on pädetty vuosikymmenet =).