Säätöä hallintapuolella

Hiplaamiset uhkaa kanavoitua työpäiviin ja näppäimistölle. Eilen juuri laskin oikeen sormista, miten monta järjestelmää on murrosvaiheessa tai yksinkertasesti jo uusittu niin, että ennen kesälomia saa vielä nypyttää - eikä meinaa sormet riittää edes laskemiseen. Ei paljon viitsi edes ajatella muutosten lieveilmiöitä, kun kenenkään mielestä uusi ei ole entistä parempi ja mikäänhän ei palvele tai toimi, ennen kuin joku on opetellut uudet piirteet ja muokannut hallintapuolella. Siihen mennessä on ehtinyt kuulla päivittelyä varsinaisen päivityksen kakuksi. Sattuu vielä sen sortin lafka, jossa jutut vaan ikään kuin tulee, että niitä ei pahemmin suunnitella tai niihin reagoidaan vasta, kun on hyvinkin viimeset hetket. Kaikilla on lähtökohtasesti tarpeeksi ja oman ohella revetään jo joka puolelle. Jos meidänkin työpisteen toimenkuvasta pitäs tehdä kirjallinen selvitys tai jotenkin muotoilla järkevän kuulonen tiivistelmä, niin jäisi tekemättä. Onneksi meitä on sentään kaksi, vaikka järki siinäkin uhkaa välillä loppua. Huumori on ainut pelastus ja sitä riittää. Ollaan kehitelty kostyymikaappi, josta tarpeen vaatiessa repästään esiin tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivat työvälineet ja -asut. Lisäksi piti kehittää takahuoneen Sirpa, jonka syyksi laitetaan kaikki, mikä menee pieleen ja voi pitää vakiona, että syntilista on pitkä joka ikinen päivä. Meillä on kyllä kostyymi senkin varalle, että Sirpa sairastuu. Siihen kuuluu nuuttipukin tyyliin tumma takkireuhka, pukinsarvet, suuri juuttisäkki selkään ja sitten asetutaan sopivasti synkin ilmein kumaraan ja hoetaan: "Anna tulla, anna tulla vaan...".

Ritsani mun hiukan häiritsi taas yöunta ja nousin ajoissa kippuroimaan. Jollain ilveellä sonnustaudun muutamassa tunnissa, että vielä tämän viikon viimeisen päivän ilahdutan kustannuspaikalla totuttuun tapaan. Jos yhtään yrittäisin keskittyä olennaiseen, niin järkkäisin lannerangan kuvat (joissa ei tietenkään näy mitään poikkeavaa) polttoon ja valmiiksi fysioterapeutille sekä tilaisin edes yhden ajan ensi viikolle. Työpäiville ei oikeestaan sopis, mutta siitä huolimatta. Olennaisin tuppaa jäämään tällasina aikoina ja sitten vaan ihmettelen jälkeenpäin, että millonka olen kahviriippuvuuden taas hankkinut. No pieni kuppi kerran tai kaksi päivässä, mutta siinä on mulle myrkkyä enemmän kuin tarpeeksi. Alan olla sisäisesti hapankorppu, mutta kulissi pitää =).

Kevät tulee, kevät tulee kuitenkin. Metsätie on haasteellinen polkea näinä päivinä syvän sohjon takia, mutta se on pientä. Täällä tulee muuten parhaillaan uutta lunta....

Ei maar, kylä mun ny täytyy mennä.


******

Muutama muukin on jo hehkuttanut sohjoajelun hienoudesta ja kuulun ehdottomasti siihen porukkaan, joka haluaa lähteä kokeileen ekat kunnon lumipyrymössökelit ja sohjoissa survominen on kans kivaa. Johtuu ehkä siitä, etten vielä koskaan ole jääny pahasti kiinni tai luisunu täysin holtittomasti mihinkään niissä oloissa. Peilijäät ei sitten taas kiehdo yhtään samoin.

Viestittelin äskettäin itapäivähoitoon, että en ole saanu hänmiestä kiinni puhelimella, että onko lasta haettu. Näillä keleillä saattaa tulla estettä matkalla ja puhelin ei aina välttämättä ole ladattu. Ei ollu näkyny. Sanoin sitte varmuuden vuoksi lähteväni liikkeelle. Kerkesin ajaa auton ulos, kun viimein tulee viestiä, että kohta on hakemassa. Palasin sitten vielä hoitoon, että hänmies tulee kumminki ja mä höyhennän sen. Sieltä tuli takas viikonlopun toivotusten lisäksi, että kuulostaa mielenkiintoselta. Näinpä.

Suututtaa, kun meinaa loppua virta. Eilenki särki pää koko päivän ja mulla ei oikeestaan ole moista vaivaa kuin kuumeessa. En sääli nyt yhtään, vaan poljin kuntopyörää auringossa taas niin ku eilenki. Olkoon sitte loppuilta silmät ristissä, jos niikseen. Se tv-taso kyllä siirtyy yläkertaan ja jotain pientä, mutta ei oikein innosta edes lukeminen tai mikään. Niistä sisustuslehdistä on vähän virinnyt typeräkin ajatus, että maalaisin keittiön kaapinovet valkosiksi. Olen vuosia motkottanu, kun kaikki lehdet on täyteen iänikuista valkosta sisustuksessa ja nyt sitte yhtäkkiä haluaisin kuitenki just semmoset. Olen ovet jo kerran maalannu. Ehkä tää menee ohi. Olis monta valmiiksi pohjamaalattuakin paikkaa sudittavana, että vois ensin tehdä ne kertaalleen valmiiksi. Tällä saralla on ennenki ollu paljon puhetta, mutta vähän villoja.