Ihmeitä kiteiden kanssa

Siunatut naapurit. Kaikki lumet on taiottu veks isolta pihalta päivän aikana. Pyörin pitkään ympäriinsä ja koitin kattoa, että mihin ne on laitettu, mutta missään ei näy läjiä. Ainut selitys on niin pitkälle heittävä linko, että satsit on suurten kinosten takana, mutta sittenkin joku nerous on ollut lingotessa, koska ne kaikki keskelle pihaa kolaamani läjät on täytynyt viedä telaamalla vain kahteen suuntaan poispäin pihapiiristä. Hienoa oli katsoa lopputulosta, mutta melkein kiukutti, etten ollut näkemässä taitavaa työnäytettä sen edetessä. Tarvii laittaa kiitostekstari ja kysyä, että pistikö lumet taskuunsa, kun niitä ei ole missään.

Aamulla olikin taas jännää, kun kiireessä polkasin ekan kerran tallista peruuttaa (no olkoon talli ja onkin; vanha traktoritalli) ja kiesi kiepahti melkein poikittain paikallaan (no vähän liioteltuna). Otin eteenpäin hiukan ja yritin korjausliikkeellä uusiksi ja luisu toisin päin yhtä pahasti. Joko olen aivan törkeän taitava peruuttamaan tai sitten uskottavamalla selityksellä sain jonkun ihmeen avukseni, mutta auto tuli ulos tallista sivupeilit ehjinä, vaikka tulokulmat vekslauksineen ja liukuminen oli sellasia, etten koskaan ennen ole ratin takaa siinä kohden todistanu. Ajourat oli korkeelle jäässä hiekkapohjalla ja muutama ohittamaton töyssy matkan varrella. Taas oli hyvin vähästä kiinni, ettei tarvinnu lähteä puhumaan naapuria Teiksi. Millähän systeemillä osaaja olis hilannu auton linjaan oven kanssa, jos se olis menny tarpeeksi vinkkeliin? Ehkä oikeella ajotaidollakin, jos ei se jää olis tehny juttua mahdottomaksi. Olipa mulle sitten ajanviete tiedossa töitten päälle. Liian painava rautakanki ja sormet ei paljon vieläkään taivu auki, kun hakkasin kaikki matalaksi ja harjasin vielä hiekotuksen päälle. Nää on tällasen asumismuodon kohokohtia.