6.3.2010

Jotain näkyvää

Mitähän tekis, jotta mainittais? Tota sanontaa olen pienen ikäni kuullu, jatko-osalla tietysti, mutta se saattaa osin selittää opittua elämänasennetta. Et ansaitse pitoas, jos ei vähä jotain näkyvää rupee syntyyn. Onneksi jo mun vanhemmat ja monet sitä sukupolvea lähti huiteleen omille teilleen ja saivat siten melko vapaasti päättää, mihin aikansa käyttivät. Jonkun sortin näkyvää piti saada aikaan, mutta se ei välttämättä tarvinnu olla niin kuoleman vakavan oleellista yhteisön hengissä säilymisen kannalta. No tietysti tiettyyn pisteeseen ja roolit jakautui perinteisesti, että äiti oli se, joka hoiti kaiken välttämättömän tarvehierargian alaoksilta. Hänellekin jäi kuitenkin aikaa toteuttaa myös itseään. Nyt vähän alkaa epäilyttää, että saatanpa hyvinkin välittää äitini puhetyyliä huomaamattani seuraavalle sukupolvelle. Olen nimittäin itse lukemattomat kerrat kuullu, miten mies voi toimia huolettomasti, tuhlailevasti, itsekkäästi ja toisia huomioimatta. Näin myöhemmin ihailen noita kykyjä ja olen oppinut hyödyntämään niitä itsekin kiitettävästi. Roolit ei ole täysin vinksahtanu päälaelleen, kun oma mies pitää puolensa, mutta toisaalta osallistuu ja joustaakin, että sitä aikaa toteuttaa itseään jääkin enemmän. Mihin tämä juuttu nyt on päätymässä? Harhauduin jo ajattelemaan, miten edelleen maatalouselinkeinoa ylläpitävät jaksavat pitää tätä valtavaa vapaudesta haaveilevaa huoletonta populaa hengissä. Eikun nyt uhkaa mennä politiikaksi ja asioissa on aina miljoona puolta ja näkökulmaa myös. Elikkäs takaisin samaa reittiä. Mun vanhemmat on maatilalla syntyneitä, mutta siis valinneet lähteä kaupunkiin ja minä olen kasvanu jo täysin eilaisiin rutiineihin kuin he aikoinaan. Maalaisjärki on vähän vielä verissä, mutta on se välillä huolellisesti kateissakin. Mitähän siis tekis, jotta mainittais; tappaisko talon kissan vai pudottaisko emännän kaivoon? Sanonnan loppukaneetti antaa tilaa huumorille sekä hulluille ideoille ja sitä kautta pakollinenkin saattaa taas maistua paremmin. Tulikohan tuo lomittajan vai isännän suusta alunperin? 

Aamusauna olis tosi houkutteleva juttu ja sitä ei ehkä ollut maatiloilla usein tarjolla, jos ei kyllä minunkaan lapsuudessa edes kaupungissa. Aamusauna ei turvota. Sitte vois iskeä yläkertaan. Siellä saa näkyvää aikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti