Fingerborillinen murkkuja ja muuta yleistä höpinää

Tänään. Olen hämmentynyt synkroniasta. Jollain tavalla myös siitä, että valitsemani ihmiset/kiinnostuksen kohteet ikään kuin värähtelevät omien juttujeni vahvistajina. En osaa toisia tarpeeksi taputella (kuin koiraa päähän; 'miestä' selkään), mutta omat kerrokseni vahvistuvat kummasti. Täytyy vaan sanoa nöyrästi: kiitos. Tietäkää joka ikinen muhun viikon sisällä, miten hyvänsä löyhissäkin siteissä (edes unissaan ;) ) olleet, että olette vahvistaneet mua itsenäni. En tiedä, mikä hemmetin hymistelijä musta on tulossa, mutta kaikki terve ja tosi tuntuu yksinkertasesti pikkariikkisen liian hyvältä.

Mussa on aina ollut typerää ylemmyydentuntoa tai justiin sitä tavanomasta kriittisyyttä. Peileistäänhän sen on nähnyt, miten järjetöntä on asettua millään perustein ketään toista ylemmäksi, mutta nyt näen asian aika kirkkaasti ilman traamoja. Toivottavasti tämä on pysyvää.

Menin kaikkia periaatteitani vasten facebookiin. Juttu kävi vahingossa, kun meinasin korjata systeemin alkuaikoina tekemäni kirjautumisvirheen tekemättömäksi. Multa lähti kaveripyyntö ja yksi kaveri oli mystisesti jopa hyväksyttynä. En ikinä kuvitellut liittyväni. Viimepäivien jutut vaan pisti miettimään. Yhtäkkiä mua kiinnostaa kaikki, mikä haastaa 'totuudellisuuttani'. Ainahan sieltäkin voi 'sulkea hanat'. Tietynlainen kuva mulle on syntyny siitä toimintaympäristöstä, mutta jollain tavalla haluan 'tuomita' vasta kokemuksen perusteella, joten järjen mukaan on ensin kokeiltava. Kaikkeahan ei ole pakko kokeilla, jos heti tietää, että tää ei ole mun juttu, mutta tässä nyt vaan mietityttää tämä vahinko. Miksi se tapahtui juuri nyt? Onko sillä jotain merkitystä? Tietysti haluaisin olla mahdollisimman monessa tietotekniikkaan liittyvässä ajan ilmiössä mukana niin kauan kuin täällä vielä sätkyttelen, mutta kokeilun jälkeen jääköön, jos ei tunnu hyvältä. Edelleenkin - suoraan sanoen hirvittää.

Miten täällä yhtään missään uudessa olisi omana itsenään? Silti - olen mielestäni ollut koko ikäni syntymästä asti jollain tavalla vanhus henkisesti; katsonut häikäilemättä suoraan ja heijastanut omaa kehitystasoani. Ei siinä mitään kehumista ole ollut, mutta minkäs teet. Viimepäivien 'herääminen' haastaa ikuisella viisaudella: totuus ei pala tulessakaan. Ei ole mitään hätää, missään ympäristössä, kun pysyy totuudessa.

Kääk! Olen tylsä. Fingerporin parhaat esiin! Elämä ei ole vakavaa!!! Eikä se tänään ole ollut missään vaiheessa. Koska olisin nauranut enemmän? Miksi en niitä tähän latele? Ihan kirjaimellisesti aamukahvilla vitsailtiin pastorin kanssa, että laitetaanko vanha jalkapuu meidän 'toimintakeskuksen' aulakahvioon. Naurettiin kaikki vedet silmissä ja jokainen meistä tarjoutui tekemään havainnoivaa tutkimusta (jalkapuusta käsin) ohikulkijoiden reagoinnista. Tosin kiinteistöhuolto joutuisi hieman jatkamaan ikiaikaista vanhaa puuta muutamilla uusilla jalanreijillä, mutta vapaaehtoisia löytyi paljon. Häpeäpenkki löytyy myös tarvittaessa. Kuvittelisin, että voisi olla jopa terapeuttista istua siinä aina hetki työpäivän aluksi. Katse maahan luotuna. Voisi antaa kaiken mahdollisen itselleen anteeksi ja lähteä puhtain paperein haastavaan päivään.

Mulla jumittaa nyt päällekkäin olevat muurahaiset ajattelua. Kiitti Utumies! Meillä on murkkuja veskin katolla välipohjassa jossain, kun satunnaisina vuosina on se lentoparaati hyyskässä. Mun tädin mies kerto pienenä vieneensä peltiämpärin mettään ja kyyhöttäneensä siinä seuraamassa murkkupesän elämää lukemattomat tunnit =). Olen tutkinu varvulla g-linjoja ja todennu, että väitetty ruudukko on olemassa ja sen mukaan keot esiintyy nykyisen kotinikin ympäristössä. Tikan mylläämän murkkupesän olen nähny monet kerrat (ei ihme, että puhutaan karhun käyneen). Perehdyin sotilasmuurahaisiin, kun yksi löyty ekana vuonna maalle muutettuamme talon seinästä (tai ainaki sen kokonen). Olen häätäny näitä otuksia suolalla, kanelilla jne. sieltä, mihin ei sais tehdä pesää, kun tyhmät ihmiset on rakentanu otolliselle linjalle mökkerönsä. Tytär, mun lapsuuden ympyröissä käydessään, koki ohjelmanumerona reissun suurelle muurahaispesälle, johon heiteltiin sokeripaloja ja seurattiin, miten ne katosivat keon uumeniin. Jos on kekomurkkuja, ei ole käärmeitä. Muurahaisperspektiivi.... Katoin tietty luonto-ohjelman ruohonleikkaajamuurahaisista, jotka kasvatti sientä, joka elätti toukat, jotka oliko Australiassa, jonka rakensi Jussiiii

Laitoin tässä välillä tunnistesanoja ja muistin, että haluaisin litaniaan jonku tolkun. Mihin niitä käytetään? Ei kai kukaan jaksa katella typerää ikuisesti paisuvaa listaa. Olis paljo kivempi, jos olis vähäiset pääryhmät ja niille sitten alaryhmiä. Mun jutut menis aina ryhmään yleistä höpinää...

Fingerborista vielä. Perin niitä muutamat sattuneesta syystä. Kokoa 14. Sitä pidetään nimettömässä ja nää vielä sopi. Olen myös ottanu fingerborillisia jokusen elämässäni. Nyt ei ole lääkekonjakkia ollut tuotuna miesmuistiin (miksi sekin on mies =)), mutta ei hullumpi ajatus ottaa yömyssyksi fingerborillinen. Pitäskö kehittää traditio. Alan olla ihan tolkku pois. Silmät jo puoli ummessa. Se on karmeeta, kun totuttelee nukkuun jo 9 aikaan. Paitsi, että kellot käännetään viikonloppuna. Meillä on lapsen syntymän jälkeen ollu joku sisäinen kello, että viikon jo ennen tätä kevätmuutosta on kukuttu aamusta pirteenä ja aikasempi herätys ei siksi ole vaikuttanu mitään. Terveisiä vaan tän viikon viideltä heränneeltä.

Tää menis ny. Tiks taks, pam.

Eiku vielä yks. Aamulla meillä vihellettiin kissoja syömään. Meinattiin jo virittää pelastuspartio, kun yksi vaan surkeesti vastas joka vihellykseen, mutta ei tullu. Sitten kävi ilmi, että kaikki kolme omaa oli jo sisällä. Surkea vastauas kuulu edelleen. Joopa joo. Ei enää yhtään lisää.