Nälkänen hiippari

"Aikanen lintu....", vaikka tällekin kävi meidän jengeissä hullusti ja kuuluu nykyisin: "Aikanen mato linnun nappaa." Näin tosi kenkkumaista unta, että joku nälkiintyny hujoppi käveli pihaan pajan takaa vähäisissä vaatteissa, vaikka oli tosin kesäaika. Se vaan sitten oli meidän perheen joukossa ja mun äitikin oli siinä vielä hyvässä vireessä. Mun miehelle tätinsä soitti ja sille yritti jotain mutista hiipparista, niin tää sitten huomasi ja tuli painaan puhelimen kiinni kesken puhelun. Siitä kehkeyty semmonen kyttäystraama, joka kesti viikkoja. Siinä ihan alussa söin puolikasta kurkkua ja hyypiö nappas sen mun kädestä ja haukkas palan. Mun mies meinas ottaa sen takas kuin lapselta kysyen, että huomasitko kenen se oli. Hävisi kurkun väännön =). Olen muutamia öitä nyt nukkunu väkkyrän vieressä, jolla peitot ei ole pysyny ikinä päällä. Herään sitten vähän väliä laittamaan niitä uusiksi ja uni vaan jatku ja jatku jokaisen peittokeikan jälkeen. Juonenkäänteitä oli vaikka mitä ja lopulta meille tuli jo paljon suvun äijiä käymään, mutta sitä viimestä suunnitelmaa tyypin kiinniottoon ei vaan tullu. Aina se vaan kekkuloi siinä joukossa.

Tiedän kyllä, että omia puoliaan ihminen ruotii unissa, mutta sittenkin mun oli pakko viestiä luottohenkilöille, että salakoodi pitää tarpeen vaatiessa kutinsa. Se on mikä tahansa sovittu esine, jos tupsahtaa meidän kesken puheessa täysin järjettömässä yhteydessä, niin tarkottaa, että on todella pulassa, muttei voi sanoa sitä suoraan. Omasta puolestani en ole huolissani, mutta lapsen puolesta kyllä. Käytännössä tänne on kerran eksynyt tuttu ihminen kännissä autolla ja ehdotellut sen verran paksuja, että juttelun lomassa menin ohimennen sisään ja vedin oven lukkoon perässäni. Jäi koputtelemaan ikkunoiden taakse ja käänteli ovenkahvaa. Olin melkoisen epävarma taustansa tuntien, miten jutussa käy, että kestääkö torjuntaa siinä kunnossa. Täytyy sanoa, että kerralla pilasi maalaisidyllissä asumisen. Sen verran pitää tarkentaa, että paikalliset eivät ikinä moiseen ryhtyisi, mutta tämä oli niitä isossa kaupungissa kasvaneita. Sen päivän jälkeen en tytön takia ollut pitkiin aikoihin rentona, kun jäimme kahdestaan. Itse varmasti pärjäisin ja kestäisin kaltoinkohtelunkin, mutta en halua lapselle traumoja. Tajuan kyllä, että kyse on heikkoudesta omassa päässä. Voi olla täysin luottavainenkin ja ottaa asiat vastaan, kun ne tulee ja elää siihen asti täysillä. Epävarmuus paistaa ja syö olentoa.

Uni omassa olemuksessa sitten. Ahdistava nälkiintynyt iilimato. Kiva. Se halusi kuulua joukkoon ja tulla ravituksi, vaikkei sitä selvästi kaivattu. Se oli sitkee sissi ja tuli jäädäkseen. Siinä taas yhteisölle kivaa vai onko kyse vaan vanhasta epävarmuudesta, joka näin nousi alitajuisesta mieleen. Onneksi päivä alkaa kirkkaalla auringon paisteella.

Huonekalujen vekslaus on ollut toistaiseksi vaisua, kun pienemmän rojun sorttaus on vienyt mukanaan. Sain sentään keittiöön vaihdettua keväiset verhot ja tähän muuten kuva, mitä paprikoille siinä ikkunalla kuuluu.

Joo tiedän, että sisäpokat on vieläkin käsittelemättä ja 'uudet' verhot tuo tilanteen entistä räikeemmin esille. Ehkä kesällä. Olen sutinu kukat huolella ja paprikoita on löytynyt jo 9 alkua. Kohta pitää karsia, kun varsi on noin heikko tai sitten vaan laitan tukilankoja katosta. Tytön huone on sillai kunnossa, että yks kaluste lähti ja kärpäsen raadot on enää imuroimatta hurrikaanin jäljiltä. Tavarat löytyy taas paikoiltaan ja PALJON saatiin roskiin ja vinttisäilöön. Alakerran muutossuunnitelma ei ole vielä ihan kypsä, mutta alkaa muotoutua ja toimia jo teoriassa.

Käytiin kirjastossa viikolla ja toin nipun uutuuksia. Kahta olen alotellu, mutta kyllä Kaku vie voiton. Olen lukenu sitä ääneen jo moneen otteeseen ja toivoisin, että olis päivä omaa aikaa. Mies todella osaa kertoa asiat sillai, että blondikin pysyy hyvin mukana ja on vielä mielenkiintosta. Huumorikin kohdillaan. En nyt väitä, että ihan joka juttua ymmärrän, mutta yllättävän paljon, kun osataan antaa maalaisjärkeenkin uppoavat esimerkit. Liian suuret lukemat menee väkisinkin yli hilseen.

Tuli vielä ajatus päivän- ja yöunen merkityksistä, että ensin tunkeilijalta laitettiin ovi nenän edestä kiinni, sitte semmonen oli jo pitkäänkin riesana. Mikähän mahtaa olla seuraava vaihe? Kai se pitäs hyväksyen ottaa oman katon alle, mutta miks se haluaa aina jotain, mitä ei niin mielellään antais. On se rajat laitettava, vaikka kyse oliskin omista olemuspuolista. Ihan kaikki ei mene läpi. Ei tää ajatus nyt etene. 

(Päivän uni = päivittäiset tapahtumat, joita voidaan tulkita samoin kuin yöunia symboliensa perusteella)

Sivulaskuri sekos jo toisen kerran pienen ajan sisällä, joten pistin pohjaksi jotain, kun aikasemmin antoi ilmatteeksi pari tuhatta lukukertaa ja nappasin seuraavan eteen tulleen käyttöön. Toiseksi laitoin kommentteja näkyviin, kun en ite ainakaan meinaa muistaa, missä olen käyny kommentoimassa ja vähän auttaa, jos viimesimmät näkee heti etusivulta. Kiukuttaa, kun käännös on jäänyt vaiheeseen, mutta en parempaakaan nyt just keksi.

*****

Nyt on rojut tehny kunnon vaelluksen ja tauluja sun muuta rekvisiittaa säädän vielä lisää illan mittaan. Mulla on kissa nenässä nyt niin urakalla, että pakko mennä ulos aivasteleen vähäksi aikaa. Yhtä entistä tv-tasoa en jaksanu kantaa yläkertaan ja se oli niin vähästä podaamisen puutteesta kiinni, että kiukutti, mutta en viiti rikkoa itteäni tai sitä rojaskoa. Se on nyt vähän tyhmässä paikassa ja sille oli jo hyvä suunnitelma parisängyn jalkopäähän päiväpeiton tasoksi. Sääli seuraavaa ovesta tulijaa ja toivottavasti sillä on selkä kunnossa. Tekis hirveesti mieli hakea joku levy ja vinssi ja vaikka mitä, joilla hilaisin sen ylös, mutta olkoon nyt viritykset tällä kertaa. Maltan mä vähän odottaa.....kai.