Kaalinlehti - keitettynä

Olen tähän jo muutamankin kerran istahtanut, mutta lopulta todennut, ettei mitään lähde virtaamaan. Viikonloppu oli rento ja hyvä. Mieleistä seuraa, vähän kaikenlaista tuli tehtyä ja tästä on hyvä taas jatkaa. Ei vaan oikein tee mieli eritellä mitään. Se oli täyteläinen soppa kaikkea.

Sopasta taas sen verran, että kun se paino ei sitten pudonnut yhtään, sain paikalliselta agitaattorilta kannustuspostina kaalikeittodieetin reseptin. Jotenkin tulin siitä eleestä niin hyvälle tuulelle, että päätin piruuttani mennä mukaan siihenkin. En ikinä ole kokeillut mitään vastaavia, eikä tämän tyyppinen juttu oikein ole minua, mutta ei varmasti millään tavalla haitaksikaan. Perjantai-illasta olen noudattanut ruokajärjestystä. Vähän flavonoideja lisäsin yhteen saumaan, mutta muuten. Tänään ei maistunut enää kahvi ja eilenkin teki jo tiukkaa. Saatan olla jopa lepposammalla tuulellakin kohtapuoleen - jos yleensä mahdollista =) .

Rojun läpikäynti pääsi taas kerran vauhtiin ja paljon lähti. Jopa oikein isoakin. On tehtävä tilaa uuden tulla. Silti hirvittää, miten kaikenlaista on vaan kertynyt. Ihmiset luopuu vuosi toisensa jälkeen monenlaisesta täysin käyttökelpoisesta ja meillä niitä on hyödynnetty. Toisaalta hyvä, että omista nurkista löytyy, eikä aina tarvitse lähteä ostoksille, mutta eipä sitten myöskään ole selkeätä tyylilinjaa paljon missään. En oikein ymmärrä, miksi vatkon tätä samaa asiaa hamaan tappiin saakka. Aina on toiveissa harmonia ja siisti tyylilinja, mutta lopputulema on lähempänä matonkudekoppaa. Keskeneräisyyttä olen oppinut jo sietämään kiitettävästi, mutta mitä ihmeen muuta tällä oikein koulutan nahkoihini. Mystistä! Tämä liittyy takuulla jollain tavalla ajatuksella luomiseenkin. Huomaan saaneeni aivain pienintä rippua myöten kaikenlaista, mitä olen keksinyt toivoa. Olen toivonut aivan tolkuttomasti ja harkitsematta sitä laajempaa kokonaisuutta. Rahaa ei ole tarvinnut käyttää kummemmin, eikä sitä tähänastisten elmänvaiheiden myötä ole ollut käytettävissäkään, mutta opinkin jo aikaa sitten, ettei raha näissä jutuissa ole kovin merkittävä tekijä. Nyt pitäisi pikkuhiljaa oppia hienosäätöä luomuksien kanssa. Niin ja sisäänpäin katsominen tai itsensä hoitaminen on jäänyt aina tekemisen ja materian jälkeen. Vedän tässä nyt luultavasti sisäistä ja ulkoista puhdistusta hetken aikaa ja näkee sitten, miten etenee.

Viikonloppuna oli mm. puhetta vaatetuksen yhdistelystä ja sitä myöten väreistä. Järkevintä olisi hankkia säännönmukaisesti tiettyjä sävyjä, jotta yhdistely toimisi parhaiten miten päin vaan. Samaa jäin äsken miettimään sisustuksesta. Ajattelin saman tien päättää, mitkä sävyt pidän ja mitkä lähtee. Sitten ojensin käteni ja päätin, että nostamassani koristelautasessa on värit, jotka toimii parhaiten mulle. (Tämä liittyy uskomukseen, jonka mukaan vastaus on löydettävissä mistä vaan.) Niinpä siinä sitten sattui olemaan ne värit, joita olin juuri ajatellut säilyttää. Kolmas vahvistus päätökselle voisi olla se, että kaikki ns. fiksut esineet ja kalusteet näköjään sopivat tämän raamin sisään. Oliko nyt sitten vaikea tehtävä ensinkään? Miksei tätä ole tullut tehtyä aikoja sitten? Kuttaperka lähtee joka tapauksessa. Huvittaisi myös hyödyntää puhdistuksessa runsauden numerologiaa. Kolmella jaollisuutta. Jotain 'älyttömyyksiä' pitää keksiä, että vire pysyy yllä =).

Saisinko kuvattua mun sisustusvärilautasen. Ei onnistu. Siinä on sellasta helmen sinertävän vihreetä ja kamera tekee siitä väkisin vain sinistä. Sinistä haluan karsia pois ja vaikka juur vihertävää tilalle. Siinä nyt kuitenkin salamaväläys. Oikeesti siinä on valkostakin, puunsävyjä ja sitä vihertävää. Olkoon sitte sinistäkin. Ei siitä kumminkaan päästä kaikesta eroon. Meen tekeen jotain valmista. Tästä ei nyt synny yhtikäs mitään =).