Repii ruohoa

Mulla on nyt selvät pasmat, kun aurinko pilkottaa. Se on käytävä marjapensaiden alustat läpi tai ei tule olemaan sielun rauhaa =). Haen nöyrästi hanskat käteen ja painun maata kohti. Monessa mielessä lopulta palkitsevaa. Tulee hyvää jumppaa, saa ajatella rauhassa ja lopputulos näkyy sadossa sekä pihan siisteydessä. Vois vielä lisätä, että mä olen hyvä siinä hommassa =). Vielä kuppi vihreetä teetä ja sit menoks.

Tänä aamuna on jotenki jyränalleolo. Melkein tuli surku, kun olin hedelmän syöny ja mietin, että tähänkö nyt korkeintaan teetä päälle. Vielä on tää ja huominen kaalikuuria, mutta maanantaina punnitus ja sitten tulee vaihtelua enemmän ruokavalioon. Ei sillä. Olen melkeen nauttinu, ettei ole tarvinnu miettiä mitään. Keittää vaan ison määrän ja aina on, mistä ottaa. Töissä söin aamun kokonaisina pakastettuja marjoja, niinku jo pidemmän aikaa muutenkin ja päivällä tuoresalaatin. Vasta kotona läträsin kärykeitolla. Keittoa syödessä uskalsi selata suurta grillauskirjaa.

Olen taas kerran hurahtanut grilliajatuksiin. Joka puolelle pitäs muurata pihagrillejä ja vähintään yks uusi ostaa tavallinen hiili/puugrilli jalallinenkin. Lihapuoli ei niinkään inspiroi, mutta kala, kanakin ja varsinkin kaikki kasvis- ja yrttijutut. Tajusin, ettei meillä ole edes asianmukaisia ottimia, lastaa tai edes sitä maalisutia. Ollaan täysin retuperällä perusasioissakin. Asioihin tulee joku järki ja olosuhteet tulen jollain tavalla järjestämään nyt ainakin kahteen kohteeseen. Kaasugrilliä en sitten huoli pitkällä tikullakaan; en pidä tuotosten mausta, enkä kokonaisuudesta kaasupulloineen ja 'arkkulaivoineen'.

Kävin eilen toisen kerran rentouttavassa hoidossa ja lopultakin olen löytänyt jotain itselleni sopivaa. Alkaa kanavat aueta ja auttaahan kevyempi ravintokin joka kerran suurin harppauksin. En nyt kuitenkaan avaudu hörhötyksistä kovin paljon tällä kanavalla, mutta tiedoksi, että olen jo aika natso sillä saralla =). Mulle on tärkeintä pärjätä tässä elämässä ja fyysisellä maalaisjärkitasolla, vaikka päässä pyöris mitä. Seurasta sitten riippuu, mistä jutustellaan ja mitä tehdään. Nyt menen tekemään sen ruohoshown!

***

Sain sitten peräti yhden puskan käsiteltyä. Lapiolla tein laajan ringin ja siivutin sen kapeiksi, että sain ruohomattoja nostettua kokonaisina pois ja eroteltua mahdolliset puskan pintajuuret kuitenkin rikkomatta. Luultavasti edellisestä kunnon käsittelystä on mennyt muutamia vuosia, mutta voi tuska miten rankkaa. Vai onko dieetti vienyt kaikki voimat. Kottikärryllinen tuli rötyä ja multaa piti tuoda tilalle. Nyt harkitsen jollain, vähintään sanomalahdillä, kattamista ja vielä haketta siihen päälle. Onneksi monessa puskassa on toissavuotiset hakekatteet ja sieltä pilkottaa vain muutama voikukka. Sitten on pihasta vähän sivummalle siirrettyjä, jotka mun piti leikata viime kesänä olemattomiin, mutta niistä tuli kumminkin tuuheet puskat. Toivottavasti niitten alustat on vielä helposti kaivettavissa. Ainakin näyttää ruohoa olevan.

Niin, hairahduin rakentamispuolelle jollakin sadetauolla ja siihen jäi ruohohommat tältä päivää. Maalasin, ruuvasin, tietysti putsasin ja ennen muuta annoin hyviä neuvoja - ei läheskään niin rankkaa =). Saatiin tehdä koko päivä melko rauhassa, kun pikkukokilla oli kolleega käymässä. Päivän päätteeksi käytiin heidän ravintolassa syömässä todella monen ruokalajin kattauksesta. Pakko oli räpsästä tiskipöydästä kuva. Muistan erään kokin aikanaan, joka mulle tolkutti opettaakseen, että jokainen likaantunut astia ja roska siivotaan sitä mukaa, kun niitä syntyy. Mieheltä kului puoli pulloa brandyä kokkaussessiossa ja kaikki tasot oli aina just tän kuvan malliin lopuksi.

Kuva on taas kerran mikä sattuu. Olen näemmä hukannut kamerani ja lainasin toisen työkameraa. Automaatilla paljon tähtäilemättä, mutta tärkeintä on yleiskuvan välittyminen.

Myöhemmin vielä sain kauhistelun aihetta, kun tajusin, että pikkukokki ajaa itekseen ruohonleikkurilla pitkin ja poikin. Oli sillä sentään valvoja paikanpäällä, mutta sittenkin pidin liian vaarallisena touhuna. Juttu oli välillä ihan samaa, mitä pikkulapset tekee juuri opittuaan ajamaan ilman apupyöriä. Pää pyörii kaikkialle muualle, muttei vahingossakaan menosuuntaan. Sitä on karmivaa seurata. Tämäkin meni vähän väliä kohti keinun jalkaa tai kiveä, mutta jollain ilveellä ohitti täpärästi tai ehti kääntää rattia. Rautahermo vaan hekotti ja nautti, kun uutta innokasta työntekijää näytti olevan kehkeytymässä. Kieltämättä kultakutri oli hauska näky, mutta äitiparka kirkaisi välillä säikähdyksestä ja taas jatkoi hermostunutta tapitusta. Rautahermosta tämäkin oli hauskaa. Lopulta oli pakko komentaa mokomat prätkähiiret sisälle ajoharrasteista. Kai se on nyt munki pakko opetella sillä rotiskolla leikkaamaan, kun pikkuiivarikin siihen pystyy. Voi ketku.