Klassista väliin

Tämmösiä visuaalisia nautintoja mahtu tälle päivää.

***

Mahtu iltaan vielä perinteinen herneenpalkokin ellei peräti koko pellollinen hernettä palkoineen. Kyseessä oli jimsalapim-ohjelma (tarkotuksella pienellä), kun siinä oli vierailevalla 'taikurilla' temppu, jossa henkisenä ajatusuhkauksena syötettiin istumista paksun pitkän rautapiikin päälle, jos temppu epäonnistuisi. Olen sitä mieltä, että ajatus on sairas. Vaikka kaikki aikuiset tajuaakin, että kyse on vaan tempusta ja ainahan ne onnistuu, niin mun mielestä on silti sairasta ujuttaa minkään ikäselle ihmiselle ajatusta moisesta tahallisesta tuottamuksesta. Aina on idiootteja telkkarin ääressä, jotka saa hyviä ideoita. Meidän tyttären ikänen saattaa jopa aidosti pelätä, että mitä jos näin ikävästi käykin ja vasta joskus myöhemmin elämässään tulee ajatelleeksi, mitä vahinkoa todellisuudessa ihmiskehossa tapahtuisi, jos moista sattuisi. Meillä ei toinen täysikänen ottanu vakavasti mun palkoa, mutta jälkimainingit meni ehkä perille, kun perkasin niitä neesusta. Mun on saatava vaikuttaa 'trauma/kasvatusosastolla'! Jo viimekerralla mua ketututti ohjelmassa ollu temppu, jossa uhkana oli juoda tappava määrä syövyttävää happoa, jos temppu epäonnistuisi (siinä tosin temppuilija ite oli juomassa (ja salaa toivoinkin, että tulis ny väärä lasi =)), mutta nyt temppu teetettiin 'pahaa aavistamattomalla' pariskunnalla). Kai se temppu nyt on silläkin hyvä, että se onnistuu, ilman mielenvikasta uhkaa. Eikö nolo loppu enää nykyaikana riitä? Vainko sarjakuvamainen rusikointi enää tehoaa? Ehkä mulla on joku henkilökohtanen ongelma vaan, mutta tuntuu, että rokkaa on vieläki tähteellä.