Virtaa juurille

Lämpöä ja paistetta on riittänyt. Olen saanut paistatella myös erityisten ystävien seurassa. Kuumuus on pitänyt sillä tavalla aisoissa, ettei mitään ylilyöntejä ole tullut mieleen yrittää, mutta rattaat pyörivät selvästi vääjäämätöntä muutosta kohti monella suunnalla. Asiat rakentuvat ja etenevät kuin omalla painollaan.

Sellasen ilmiön totesin, että mikään ei tunnu olevan oman organisoinnin tai valvonnan alla. Ei ole edes mitään tarvetta pitää lankoja käsissä minkään suhteen. Olisinko viimeinkin luovuttanut siinä mielessä, että teen vaan parhaani ja jätän hermoilut välivaiheista sekä lopputuloksesta tyystin? Voihan tämä olla vain loman aiheuttama väliaikainen ihmekin, mutta tuntuu aika vapauttavalta. Kaikki kuitenkin rullaa, eikä ota yhtään koville.

Tänään leikkasin ritarinkannukset alas ja uusin kukkapenkkiä, kun siihenkin oli syntynyt luovutusmonttuja. Jaoin vanhoja puskia, poistin nokkosta ja lisäsin uutta multaa lopulta siirtojen jälkeen. Kaiken valmistuttua tuli viimeinkin sade ja se taitaa jatkua vieläkin.

Yhdessä vaiheessa sain päähäni haravoida männynkäpyjä pois pyykkinarujen alta. On sekin ollut joskus idea laittaa narut juuri mäntyjen ympäri, mutta paikka on jotenkin sopivasti pois silmistä 'takavasemmalla'. Lopulta oli suuret keot havunneulasta ja kaikenlaista kariketta. Kävi väläys, että sehän saattaisi sopia ns. ulkohuusin seosaineeksi. Meillä on semmonenkin, mutta ei aivan perinteinen. Jääköön nyt tarkentamatta. Kolme saavillista tuli koekäytettävää elikkäs pitkäksi aikaa.

Sitten pääsin kävelylenkille ja taas päähänpisto; menin koko matkan vaihtelevia hiekkateitä paljain jaloin. Välillä oli haastavampaa sepeliä tai ilkeen pyöreetä kovaa kiveä, mutta kyllä se luontu silti. (Jälkikommentti: olikohan ne muut kivet sitte pehmeitä, noin niin ku jalkapohjamielessä.) Nyt jälkeenpäin on jalkapohjat paljon aremmat kuin itse kävellessä. Tuli takuulla akupisteet käsiteltyä. Paarmat hoiti sitten muita pisteitä. Sain muuten viimein oman piikkimatonkin, kun jo puoli vuotta sitten oli tarkoitukseni sellanen vaan hakea jostain. Saa nähdä, mitä masokisti sillä keksii tehdä. Joku sitä vaan mainosti, että seisoo hetken aamuisin sen päällä ja siitä lähtien on vatsa toiminut heti. Itselläni ei ole tuota ongelmaa, mutta luultavasti tekee terää yleisesti, kun mitä tahansa aluetta vähän stimuloi. Pysyy energioitten virtaus jouheempana ehkä. Tottakai näytin sitä ritsalle heti, mutta voin kertoa, että löysän selluliitin upotus piikkeihin on tushkallistah.

Muutamia pakkomiellepaholaisia on pesinyt ajatuksissa viimepäivinä. Olen hakenut tiettyä termiä vanhoista kirjoista puoli urakalla välillä ja sitten taas hetkellisesti luovuttanut....kunnes uusi kierros on alkanut. Tuloksetonta puuhaa ollut tähän mennessä, mutta mielenkiintosta. Olen varmaan vahingossa oppinutkin jotain. Kansanperinnettä monelta kantilta ja pinosin tuohon juuri löytämäni teoksen lääkekasveista, kun sitäkin voisi olla pitkästä aikaa mielenkiintosta lehteillä. Hiukan vastaavaa oli myös havahtua muistelemaan, miten "kympit" meni superpallolla joskus kansakouluaikoina. Nyt olis jo melkein pakko löytää hyvä 'suppari' ja lähteä asfaltille kokeileen. Maakympit vois testata melkeen missä vaan, mutta kenen autotallin oveen menis paukuttaan 'seinät' =). Käsittämätöntä, että niin tuhansia kertoja toistetuista liikkeistä voi jotkut muka unohtaa. Luultavasti kroppa muistais, että mitenhän tän pakkomielteen kanssa vielä käy.

Aika pimeetä ulkona tähän aikaan! Niin se vaan valosa aika taas hupenee kovaa vauhtia. Jospa sit menis taas samon päin ku hirretki.