Asukkaat ahertaa

Koska kaikki kukat ja marjat on kohta nähty ennen aikojaan täyteen loistoonsa putkahtaneina, niin menin ja keräsin eilen ensimmäisen punaviinimarjapensaan sadon talteen. Kuvassa linnuille jätettyä. Meillä nyt sattuu olemaan mäen päällä räystäsveden huollossa oleva puska, joka aina valmistuu viikkoja ennen muita, mutta tuntui se silti oudolta nyt jo alkaa. Minulle oli lupailtu apua marjojen poimintaan, mutta niin tuli sekin apu yllättävällä tavalla. Helleaurinko pysyi pilvien takana. Sopiva viilentävä tuuli piti paarmat pois. Marjat olivat sattuneesta syystä kuivia ja juuri sopivassa vaiheessa, että irtosivat yksittäin poimien helposti, mutta eivät silti liiskaantuneet yhtään. Molemmat kädet toimivat käsittämättömän näppärästi ja vaikka mistä suunnasta heitin kourallisen astiaan, niin aina osui. Roskat ja huonot marjat kierähtivät aina kuin ihmeen kautta sormien lomasta jo valmiiksi maahan ja kaikki tapahtui kuin jossain unelmassa. Pikku apuri keksi tuoda nahkaisen jalkatyynyn vielä penkiksi silloin, kun sitä teki mieli hyödyntää, eikä sekään olisi voinut olla nerokkaampi korkeudeltaan tai ritsamielessä. Sadepilvet kerääntyivät, mutta vain kolme pisaraa putosi kohdalle, eikä tarvinnut naruilla olevia pyykkejäkään lähteä kesken hakemaan pois. Sade vain kiersi meidän mäen. En tiedä, olenko koskaan poiminut näin hyvin avustettuna. Puska ei ole suuren suuri ja jätin tietysti muutamat litrat oksille, mutta melkein 10 litran ämpärillinen kuitenkin tuli saalista. Puhtaana poimitut kauhoin hetkessä litran pusseihin ja pakastimeen. Onkohan mahdollista, mutta mielestäni koko jutussa meni korkeintaan puolitoista tuntia.

Muutenkin eilinen näyttää näin jälkeenpäin katsoen varsinaiselta suoritusten päivältä. Poltin aika määrän roskaa ja tyhjensin tuhkaa keskuspannulta ja pihasaunalta. Saunalle vaihdoin kaikki vedet. Kerkesin olla parturia ja pyykkäriä, mutta se mikään ei vedä vertoja sille, mitä työmaalla huhkittiin. Kolme tyyppiä pyöri siellä ja ilman apukäsiä ei kaikki olisikaan tullut tehdyksi tätä päivää varten. Nyt on hyvä luovia vielä aikataulutettu päivä läpi, mutta sitten tulee rauhallisempaa vaihteeksi. 

Meillä on tämmönen arkkitehtuurin taidonnäyte terassin räystäällä.

Ollaan eletty onnistuneesti symbioosissa porukan kanssa. Eilenkin marjoja kerätessä kaverit kävi tuulettamassa säännöllisesti mun niskavilloja. Se sitten kutittaa, mutta ei auta ruveta huitomaan. Terassilla on nukuttu jatkuvasti ikkunat auki ihan vieressä ja nämäkin menevät säännöllisiin aikoihin nukkumaan. Välillä olen miettinyt, että jonkin yllättävän katastrofin sattuessa voi käydä hullusti, mutta toisaalta kaikenlaiset pölyttäjät on hyväksi luonnolle ja onhan näiden elämää mielenkiintosta seurata. Meillä ei kukaan näitä pelkää tai ole allerginen pistoksille. Eikä oikein näy syytä, miksi joutuisivat pistämäänkään. Pesä ehti syntyä aika isoksi ennen kuin huomattiin, eikä siinä vaiheessa enää tehnyt mieli tuhota sitä. Ei ole minkään toiminnon tiellä, eikä sen lähelle ole pakko mennä.

Nähtäväksi jää, miten rakennusten ja asukkaitten tarinat etenee. Ei kai siinä mitään heikkoa, kun vähän joka tasolla ollaan toistensa tukena. Hieno päivä taas tulossa joka tapauksessa.