Kaunista hermoille

Käväsin eilen töissä hoitamassa pakollisen, mutta onneksi poikkesin mennessä 7 aikaan kosken alajuoksulla. Oikeastaan mikään ei toiminut (pääni lisäksi) pitemmän käyttötauon jälkeen työpaikalla, joten käytin rutiinien lomassa aamutunnit ennen varsinaisen materiaalin saapumista kuvapankin täydennykseen. Visuaalisen pläjäyksen olisi luullut kantavan koko karikkoisen päivän läpi, mutta tosiasioille ei vaan mahda mitään. Kyse on aina vaan 'työtä helpottavista ohjelmista'. Joka asiaan olisi 'helpottavan ohjelman' tueksi laadittava mutkikas aputaulu Exceliin, että pärjäisi edes jollain tavalla. Turha mainitakaan, että ilmastointi ei riittänyt näillä keleillä ja viimeinenkin järjen hiven piti vähän väliä raapia lattian tasolta uudelleen ja uudelleen kasaan. Tänään olen jo kehitellyt mielessäni toimivan aputaulun, mutta ei ole materiaalia, jolla sen rakentaisin kotona. Enkä sitä paitsi rakenna! Olen lomalla.

Hehkuvien värien kaipuu laittoi piirtelemään ja aitan kuistilla olen joinakin päivinä jo suhrannut värejä paperille. Ote on kateissa vielä joka mielessä, mutta vähitellen tulee kokeiltua erilaisia juttuja ja löytyy miellyttävimmät tavat tehdä. Kasvatuksesta tai kitsaasta luonteesta on jäänyt kumma tapa keräillä hienoja papereita ja kyniä nurkat täyteen, mutta harvoin niillä tulee tehtyä mitään. Nyt päätin, että mikään materiaali ei ole liian pyhää. Johan tässä muijasta aika jättää ennen kuin tulee ensimmäistäkään tuherrusta tehtyä. Sotken ja sotken nyt kaikki täyteen, niin eiköhän joku parempikin sattuma synny vahingossa. 

Monena päivänä olen pähkäillyt myös akryyli- tai geelikynsikamojen hankintaa, että vahvistaisin heikot kynteni. Nuorempana meditoin ja nautiskelin kynsien hoitamisella, mutta nyt moinen toiminta on tyystin jäänyt. Muutaman vuoden kynnet on rapisseet katki ennen kuin on jäänyt mitään hoitamista. Nyt lomalla olen oikein keskittynyt, että vaalin näitä paperin ohuita liuskottuneita repaleita mättämällä kovetuslakkaa ja toisaalta myös kynsiainesta sitovaa ölyä. Olisi helpompaa luututa ja kaivaa kukkapenkkiä, kun olisi kunnon lasikuidut vahvikkeena. Tänä aamuna kuitenkin luin aiheesta netistä ja yksi vaivainen kommentti pisti miettimään uudelleen. Joku toi tyrkylle toisen näkökulman eli sen, miten kemikaaleista liukenee elimistöön mm. mahdollisesti syöpää aiheuttavia myrkkyjä ja sopivasti mausti vielä, että se kertyy perimäämme. Alkoi omat repaleet taas kelvata, vaikkei tässä iässä nyt suurempia vahinkoja enää kerkee tapahtua. Kokonaisuutena olen sitä mieltä, että myrkkyä tulee joka tuutista ja paljon kaikissa tapauksissa nykypäivänä. Pelottelulla ei muhun vaikuteta, mutta maalaisjärki on tässä koko ajan jurputtanut taustalla: "Eikös sitä pitänyt mahdollisimman luonnonmukaisesti selvitä?" Ja niin selviänkin....ainakin toistaiseksi.

Taidan mennä värikynineni....tai jos yhden pienen jutun vielä koneella.

***

Tuli tehtyä. Niin ja hei - mä ajoin eilen tavallisella pyörällä piiiiitkästä aikaa. Mun äiti oli pieni ja siltä jäi meille kevyt, pieni pyörä. Hyvin se kesti, kun viiletin nuttura hulmuten helteessä. En 10 km enempää takuulla ja perillä makasin huohottaen selällään ruohossa jonkun hetken =). Hienoa oli.