Fokustaa

Mahtavat helteet vaan jatkuu. Parasta kesää. Olen nyt osannut ottaa rauhassa ja etäännyttänyt itseni raatamisesta fyysisestikin välillä ja henkisesti ainakin.

Eilen illalla harjoteltiin tarkkuustähtäystä erilaisin välinein - jopa aidolla ritsalla. Enpä tiedä, missä moisia taitoja nykyaikana enää tarvitsee, mutta kaikkea pitää kokeilla. Koskaan ei tiedä. On meillä kerran oltu talvella väijyssä rotan takia, joka terrorisoi jo kaikkea elämistä lopulta ja siinä oli säilynyt tähtäystaito kullan arvoinen. Lelut on suurelta osin vierailevien tähtien, mutta välillä on tervettä mennä mukaan johonkin, mikä ei itselle ensin tule mieleen. Voimat ei kyllä moneen riitä tällä maatuskalla...

Enimmäkseen olen kuitenkin ihaillut perhosia. Niitä on aivan valtavasti, mutta niin on kyllä niittykukkiakin. Meidän pienet peltotilkut on taattua luomuniittyä jo niin monilta vuosilta, että kaikenlaista on kukassa. Mahtavan kokoinen haapaperhonen on ilahduttanut useilla vierailuillaan ja tänä vuonna on vuosikausiin monia ritariperhosiakin. Joskus pienenä keräsin naapurin pojalle perhosia ja toukkia, mutta nyt en muista edes kaikkien nimiä enää. Kasvihuoneen luona lentelee melko isoja valkeita perhosia, jotka on omituisen hentosia ja harsoliikkeisiäkin. Ne suorastaan pudottautuvat yläilmoista ja leijailevat kukalle. Lento on muutenkin hitaan vaappuvaa. Haapaperhonen tankkaa suolaa iholta hartaan pitkään ja pienet sinisiivet jaksaa kisailla ja pyöriä loputtomiin.  

Olen viihtynyt maskitta, helyittä ja välillä turhia itseäni pesemättäkin; paljain jaloin ja omituisissa paikoissa viihtyen. Välillä kyyhötän täyden pommin keskellä pajan vintillä lankkulattialla ja piirtelen sormella pölyyn. Olen todennut, että monet paikat vaatisi perusteellisen läpikäynnin, mutten haaveilekaan alkavani niitä nyt. Jonkun pienen kohteen olen selvittänyt ja ihmetellyt, miten paljon suoranaista roskaa on kertynyt nurkkiin. Jossain vaiheessa on poltettava perinteinen rovio. Odotellaan nyt ensin kunnon sateita. 

Lukeminen ei luonnistu, ei kyllä kirjoittaminenkaan, mutta ei oikein edes kuvien katselu. Nukkumaan mennessä nukahdan ja herättyäni olen vaan tai teen jotain käsillä olevaa. En askartele, en rakentele, en suunnittele tai organisoi. Herää melkein kysymys, miten oikein saan aikani kulumaan. Menen vaan hitaasti paikasta toiseen, tuon ja vien tai laitan paikalleen tavaraa ja välillä vaan istun ja ihmettelen. Yllätyksekseni osaan pitää lomaa ja olla yrittämättä mitään erityistä. En olekaan aivan toivoton tapaus =).