Matalapainella paikkahommia

Eilinen oli täyteen tungettu päivä. Jotenkin sopiva päätös koko viime viikolle. Toivottavasti vauhti ei enää kiihdy ennen kesälomia. Päällekkäisyydet ja tapahtumat eivät oikeastaan edes olleet työasiaa. No, kaikesta selvisin ja ehkä nyt viikonloppuna on vähemmän aikataulua.

Heräsin tänään puoli viisi, vaikka tulin vasta yhentoista maissa kotiin illalla. Ehkä talviturkin heitto suolammessa tai myöhäinen kahvi vaikutti. Oli harvinaislaatuinen naisten ilta; saunomista, uintia, mahtavia herkkuja, hauskaa pelaamista ja ennen muuta hyvää seuraa. Tällä kokoonpanolla ei koskaan olla vastaavaa harrastettu ja herää vaan kysymys, että miksi ihmeessä ei. Kaikki poikkeava ja uusi laajentaa ajattelua. Teki oikein hyvää monessa mielessä.

Eilen sain myös kukkapenkeille kyytiä. Pari ihmistä kävi hakemassa perennoita ja omasta mielestään veivät paljon. Vielä tietysti pitäisi vähintään armeijan verran väkeä käydä tekemässä samaa, jotta kaikki ryöstäytyneet läiskät saisi edes jotenkin hillittyä, mutta alku tämäkin. Ehkä innostun nyt edes jonkun kohdan uusimaan. Pieni kaivinkone olisi ehdoton, mutta eipä sen tason leluja vielä ole näkynyt. Isommallekin kaivurille olisi kohteita vuosiksi tällä mäellä. Ei melkein kehtaa haaveilla niin isoja ja siillä niitä ei sitten ole näkynytkään. Olisinkohan mä taitava käsitteleen kaivuria? Traktorin kanssa ainut kokeiluni ei menny kovin mallikkaasti =).

Kello kuus ja nyt alkaa taas nukuttaan. Karvasin katti on kiivenny ikkunan myykilautaa ylös terassin katolle. Se on huomannu, että yläkerrassa on ikkuna auki ja nyt se tramppaa siinä rymisevällä pleksikatolla edestakas ja maukuu kurkku suorana "Simon's cat"-tyyliin. Melkein näkee, miten se osottaa kynsi ojossa välillä ammollaan olevaan suuhunsa. Sillä on nyt jo toinen matokuuri meneillään, kun eka ei näyttäny tehoovan. Kai se nyt korventaa, kun loiset syö sen eväät. Jospa pyydän sen murkinalle, niin saadaan vielä levätä hetki.

***

Eihän sitä sitte meinaa päästä enää millään ylös, kun aamusta menee uusiks nukkuun. Menny taas luvattoman monta tuntia koneella pitkästä aikaa tänään, mutta ku kaikki oli hoitamatta. Nyt vähän helpottaa. Yhet kuvat tuli lätkittyä miten sattuu esiin, mutta on edes jotenki. Ehtii niitä sitten joskus hieroo, jos siltä tuntuu. Yhessä välissä sain palamaan pitkät tovit, kun hain ekaa kertaa elämässäni netistä puhelimeen uusia teemoja ja soittoääniä. En tiettykään osannu mitään ja latasin ne muistikortilta sitte. Löysin online-kellotaulun näytölle teemalla, mutta sit en tajuu, miks puhelimen oma soittoääni menee henkilöille asetettujen äänten edelle. Olisko siihenki joku asetus jossain. Vanha puhelin ja niukasti omaa muistia.

Pientä jäpätystä olen pitäny taas kerran siisteyden ylläpidosta ja siks varmaan päädyin tärytyskoneen kahvaan kiinni tunniksi. Kyllä se rauhottaa kummasti, kun saa kerranki tarpeeksi sileeks näkymät. Myöhemmin sitten koin melkein järkytyksen, kun lyhkäsellä lenkillä alko lonkka vihloa. Ei se nyt vielä aikasemmin ole kävelyä pahemmin haitannu. Toisaalta... Mitä ite tekisin, jos joku ei ottais kuuleviin korviinsa mun avunpyyntöjä. Takuulla lopulta kamppaisin kanveesiin. Tahtia pitäs varmaan himmata ja keskittyä nivelen kitinään. No, maanantaina pääsee taas uudenlaiseen hoitoon ja olihan yhdenlaisessa vasta eilenkin. Varsinainen lonkkavuosi.

Menen tavaamaan kolmea kesken olevaa kirjaa. Jos joku niistä nyt sattuis inspiroimaan.