Pelastaa kukkapenkkiä

Ritsaa on nyt vingutettu taas pari päivää siihen tahtiin, että tänään ei enää tiedä jatkuuko projekti. Useampi kymmenen kuormaa sinne ja tänne, mutta ekana päivänä oli riuska apulainen, jolla ei voimat loppuneet, vaikka kärryn pyörä oli vähän heikossa kunnossa. Yli kymmenen vuotta sitten perustettu kukkapenkki on jo vuosia kitunut huonolla hoidolla ja uusin ainakin käytävät ja puolet penkeistä. Osaa vielä tekohengitän ja jonkun penkkiosuuden uusin kokonaisuuden muodostuttua. Tämä on vasta pikkuympyrä ja siitäkin ulkokehää joitakin metrejä tekemättä. Isompi leikkaa tämän ja takana oleva omenapuu on keskipisteenä. Siinä se vasta itku tulee, kun hiekkareunusta on ollut vain osittain. Raita on kyllä ehdoton, jos ylipäätään meinaa pitää nurmikon erossa kukkapenkeistä. Hiekkaraita on helppo kaivaa tyjäksi.

Puun alle piti siirtää omatekonen pihakalusto, mutta sinä kesänä, kun pohja piti tasottaa, tökkäsin käsistäni purkkitolkulla unikon taimia siinä olleeseen yrttipenkkiin ja nyt on sitten enemmänkin tasotettavaa.

Eilen aloin jo miettiä, että kyllä mussa täytyy olla jotain suuruudenhullun vikaa. Lapiolla kaivamiseen ja kuormien raastamiseen menee 'aikaa ja tupakkia'. Miten tulin alunperin keksineeksi, että pyöreästä hiekkakuorman paikasta saisi kukkapenkin, kun siinä pilkotti kallionnypylä muutenkin nurmikon keskeltä. Vanha syreeniaita vietiin kaivurilla aikanaan pois omenapuun takaa ja siihen tein kukkapenkin. Mun pienet säästettävät läiskät on lopulta aika kookkaita ja näitten lisäksi on vielä kolme lisää, jotka kannattaa huoltaa. Ei sillä - joka tapauksessa mulla olis kukkia ja kasveja jossakin. Perusteellisen uusimisen jälkeen penkit pysyy hyvänä taas kymmenisen vuotta vähemmällä hoidolla. Hyvä suunnitelma on jo hävittää muutamat aikansa palvelleet kokonaan repertuaarista. Muutenkin karsin nyt rankalla kädellä kaikki vaikeahoitoiset lajit ja värit, joita en kestä katsella. Melkein kaikki kivet hävitän kukkapenkeistä. Aluksi oli melkein pelkkää kivikkopuutarhaa, kaikki käytävät katettu kivillä ja vähintään kukkapenkeissä oli astinkiviä, joilta huolto hoitui muka paremmin. Vuosien varrella olen todennut, ettei ole mitään pirullisempaa kuin kiven alta kasvava rikkaruoho. Sitä ei saa millään kokonaan pois ja ainainen riesa vaan on saman nyhtämisessä. Kivet sopii kiviaitoihin tai valun/laastin sekaan, mutta puutarhassa vaativat vähän liikaa hermoja. Vaikka kivikon perustaa kuinka hyvin suojakankaalle, niin vuosien varrella koloihin kerääntyy moskaa ja rikkaruohot alkaa kasvaa. Vähintään painepesurilla pitäisi puhdistaa kivikot ja varmaan myrkyttääkin, että pysyisi siistinä. Onhan ne perustettaessa kauniita kivikkotarhat, mutta voi itkut sitä pitkää heinää ja nokkosta myöhemmin. Laitan tähän yhden vanhan kuvan silloin vielä toimineesta kivikkopenkistä, mutta en edes kehtaa ottaa kuvaa, miltä se näyttää nyt. Nämä isot kivet ehkä säästän vieläkin, mutta ne on kammettava kokonaan pois ja sitä rataa ennen kuin on mitään toivoa kitkemisen kanssa.

  

Tässä on meikäläisen juhannuksenviettokuviot. Voi olla jälkeenpäin pää kipeenä ja kroppa kuin hakatulla, mutta sellastahan se on kesän parhaista päivistä nauttiminen. Pihasaunaa, terassilla nukuttuja öitä, vähän matonpesua väliin ja talorakentamistakin joka päivälle. Ei tule aika pitkäksi.