pölö pölö

Nyt irtoo höpötystä. Enkä sitten yritä mitään rakennetta. Koska kynnet on se juttu, niin mainitsenpa vaan, että yks ajoittain ihan käden ulottuvilla on hommannu nyt sit sen laitteen ja systeemit, mistä on ollu juttua vuosikaudet. Surkeen pitkät ajat sitte mulla oli systeemit ja laittelin vastaavia, mutta vettä on virrannu monessa paikassa sittenmiten. Ei se niitä suostunu näin kriittisen ihmisen silmien eteen näyttää, mutta johan mä nyt muutamassa päivässä olen etäältäkin todennu, että siistit on ja tekninen osaaminen juur sitä luokkaa, mistä on ollu puhettakin ;). Näillä kannusteilla olisin täysin valmis menemään perässä, mutta mulla on yks oma projekti vielä kesken. Se perustuu pelkkään uskoon ja luottamukseen. Kynsi kasvaa tietyn määrän kuukaudessa ja odotan vielä jonkun aikaa =). Jos mun usko on perinteisesti joku pieni osuus vaan sitä sinapinsiementä, niin sitte otetaan systeemit harkintaan tosissaan. Eikä sitte tarvi kuvitella, että mun uskot ja luottamukset rajottuu mihkään kynsiin - oottakaas =D

Ei tu pakkasta, sillai paljon, ja mun kirpputekstiilit odottelee edelleen terassilla. Tänään siellä oli +32 lämmintä päivällä. Kävin sitte töistä tultua vähän putsaan tyynyjä. Teippirullaa kulu, kun kissankarvaa ja niitä oletettavia kirpun aihioita tarttu polttouhriksi. Heittelin kaikkea mahdollista kylmästi pyykkikoriin. Olen muutenki kyllästyny koko täivauhkoamiseen, kun ei niitä todisteita oikeen ilmaannu mistään. Kai se nyt on korkee aika hävittää koko kaaos. Systerin kanssa naurettiin kyllä suunnittelemaani roviota, mutta ehkä mä nyt en kuitenkaan sitä toteuta. Se käsitti lopulta meidän koko mökin, kun täällä on kuulunu semmosta tikitystä. Eikö se ollu joku kuoriainen, ku syö mökin ihan höystöksi sisältäpäin ja vaan tikittää nurkissa. Meillä on ehkä seki. Kuoleman kello =). Että isompia ja pienempiä kirppuja. No ei oo ja lupasin säästää kartanon vielä.

Yks meidän porukasta käväsi messuilla Frankfurtissa. No kukahan mahtais olla ja meikäläisen matkustuspiikkissä alkaa olla jo molempien käsien sormet (kivulias tilanne). Siellä ei kevät ollut vielä yhtään vihree ja muutama hassu narsissi vasta näkyvissä. Neuletakki nahkatakin alla oli tarpeen joka päivä. Aurinko paisteli täällä hienommin. Ainahan se kulkeminen avartaa ja jotain ehkä jopa huvipuistolle asti edes ajatuksissa saadaan. Yksi katti saa parhaillaankin nauttia puoliksi puretussa matkalaukussa - siinä on väsky, jota toi laji ei voi vastustaa.

Meillon kylppärin lattialla mielenkiintonen projekti odottamassa. Vanha pyykkikori, jonka pohjalla on paljon hiekkaa ja lattiat ihan täyteen ruskeita puunlehtiä sekä rutussa olevia märkiä pyyhkeitä. Pienemmällä vauhtihirviöllä oli kaveri kylässä ja hankikantohiihdon sun muun ohella kerkesivät säätää kaikenlaista. Oikeesti tuli yksi iso kokonaisuus putsittua, mutta tossa iässä ei vielä odotetakaan kokonaisuuden hallintaa. Ehkä lapset jopa hoitivat jotain, mitä tunnolliset vanhemmat monesti tekevät heidän puolestaan. Mene ja tiedä. Tärkeintä, että oli omatoimista yritystä. Jäljet korjaa mielellään ja ainahan siinä tulee tarkemmin otettua yksi laiminlyöty kohde muutenkin.

Valokuvaus tunkee joka tuutista. Jos ei ihminen vähemmästä usko, niin ei sitten mistään. Hankin ehkä vielä yhden tavallisen kameran ja alotan jotain, mutta katotaan sitä järkkärijuttua sitten. Tahtoisin tehdä tämän asian ilman mitään paineita tekniikoista. Mahtaisiko melkein pelkkä oma näkemys lopputuloksesta riittää. Voihan sitä kokeilla. Yrittänyttä ei laiteta.

Mulle palautu postipaketti, joka oli ollu matkalla kuukausitolkulla. Mitätön asiakaspalautus postimyyntifirmalle rytkystä, josta olisin ottanu numeroa pienemmän. No ei väkisin. Viestintäviraston teipit ja aaneloset oli messissä, kun olivat joutuneet avata ja kattoa lähettäjän tiedot paketin sisältä. Kyseiseen postimyyntifirmaan laitan tietty palautetta ja viimeinkin vaadin mainospostin lopetuksen, mutta kengät mun on varmaan pakko sieltä edelleen tilata. Muutama muotoilija on yli muiden ja niitä meinaan hankkia jatkossakin, kun kokonumerotkin sopii täydellisesti. Popot ei myöskään lopu käyttämällä ja sekin sopii periaatteisiini, kun rahalla saa enemmän, mitä olettaa. Päätin vielä, että modistan väkisin takaisin palanneen vermeen kokoisekseni käsityöllä. On himo pistellä neulalla eriväristä lankaa ja välillä virkatakin. Napit vaihdan myös lopuksi koristelankoihin sopivammaksi. Saa sitten nähdä, mitä lopulta tulee. Ompelija-äitini veisteli aikansa tehtyään ja purettuaan, että tulisi tuppi, mutta viikolla sain muistutuksen, että kyseeseen voi tulla myös tuluskukkaro =). Työn pesussa on tietenkin välivaihe, jossa saattaa syntyä kissalle jotain. Mulla on olemassa jo muutama omin käsin neulottu kissan villatakki sekä itse kudottu kissan shaali. Niitä ei jotenkin voi heittää pois suuren työmäärän takia, mutta tiukkaa tavaraa on siis ennestään jo odottamassa kavereita.

Mitähän vielä. Voin senki kertoa, että mulla on ikävä kaikkia siskojani ja niitä on aika paljon. On sellasia, joita en ole nähny, enkä muutenkaan huomioinu asiaan kuuluvalla tavalla luvattoman pitkiin aikoihin. Sellasia, joita näen edes joskus, mutta joitten kanssa ei ole ollu mahdollisuus olla todella rauhassa tapeeksi pitkään. Niitä, joille en ole saanut vastattua perinteistä kanavaa myöten. Lopulta todella monenlaisia. Moni tietää lukea edes tämän, mutta ei se korvaa sitä, mitä kaipaan. Terveisiä kuitenkin, että olette mielessä - ehkä enemmän kuin haluaisittekaan =) Veljiä on sitten vähintäänkin saman verran. Oih.

Rohkeesti uuteen

No ni. Se on sitte vuosi 2010 katottu kohta. Rohkeesti vaan uutta kohti ja melkein on parit lupauksen tapaiset ajatukset evääksikin. Selvisin reissusta, mutta navilla saa mun puolesta heittää mitä tahansa lintua. Kai sillä oli jokin järki yrittää mua motarilta joka välissä poikkeemaan sinne ja tänne, mutta en antanu periksi. Se sitte laski kiltisti uudelleen. Vuoden vanha softa ja olihan niitä tietöitäkin ja erikoisjärjestelyitä, ettei se voinu olla kartalla, mutta meidän logiikka ei vaan kertakaikkiaan kohtaa. Tein vieraissa keskustoissa omia ratkasuita ja sitten osin kuuntelin sitä, mutta kyllä jouduin muutamat pätkät ajella niin liukkaita ja kiemuraisia sivuteitä, että hermo tuppas kiristyyn. Kunnon baanalla ei riittäny paremmankaan auton flekti tuulilasia pitään auki, kun se vaan jääty täyteen sade- ja raparoiskepilkkua mennessä. Vähensin vauhtia ja suljin kaikki aukot paitsi tuulilasiin, mutta ei paljon auttanu. Pattitilanne ja sillä mentiin, mitä vähä näky alareunasta. Opin kuitenkin sinuiksi vauhtirajottimen kanssa, kun se nyt selvästi toimi huollon jälkeen paremmin sekin. Kiihtyvyyttä ei päässyt testaileen, kun kaikki paikat oli vaan liian jäässä, mutta huomas siinäkin parannusta silti. Tykkään ajamisesta, mutta ei nää kelit nyt nautintoa lisänneet.

Tärkeintä tietysti olikin loppumatkasta poimittu inhimillinen navi ja sen kanssa logiikka löikin täysin yksiin pitkälle yli puolen yön sekä vielä aamusta hyvän tovin. Vuoden pellavalanganpäät on nyt solmittu siististi yhteen ja voi lähteä suunnittelemaan puhtaalta uutta kaikkea. Pääsin viimein sinne kirjakauppaankin ja hankin muuten Dilberttiä oikeen juhlanumeron. Nyt on hyvät naurut taattu moneksi kertaa. Pari muutakin teosta tarttui. Kuolasin lääketieteen ja anatomian paksuja englanninkielisiä opuksia sekä joitakin liiketalouden tai suuryritysten muutosjohtamisen aapisia, mutta ei niitä nyt omaksi. Ei ehkä tässä elämässä ole niin paljon käyttöä moisille viisauksille. Jos ei työt haittaisi harrastuksia, niin sellasia voisin tavailla mielikseni.

Kotona olikin satanut taas parissa päivässä koko elämän lumet ja sain keuhkot sekä ihohuokoset putsattua raavaalla työllä. Langanpäitä sidoin vielä yhden puhelun verran toisen mieliloogigon kanssa ja nyt onkin hyvä rauhottua uutta vuotta vastaanottamaan. Meneillään on piiretty filmi ja mulla hyvä kirja. Katson koirakuiskaajan kohta ja sitten varmaan on lapsen rakettien vuoro. Uni tulee tänään varhain, että varsinainen tulitus saa jäädä vaimeaksi taustahumuksi. Meillä on tosin koiramäen asukki vieraana, että nähtäväksi jää, mitä se pitää räiskinnästä. Kateilla on ollut jo monta päivää uutta kivaa ja ovat saaneet elvistellä, minkä on kantti kestänyt. Nyt ne kaikki istuskelee yläkerran rappusilla melko ylhäällä ja lausuvat vuorollaan erilaisia kommentteja. Leikkikutsun kuuloista, mutta kukaan ei kuitenkaan uskalla reippaasti alas, ellei mene sinne maanittelemaan. Jännää on olla isomman haisteltavana, mutta ei sitä kuitenkaan ihan yksin uskalla.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille ja olkoon tuleva vuosi tuntuvasti parempi kuin mennyt!

Peljättää

Stressin laukeamisen jälkimainingit pyyhkii ja lopusta selviän ehkä jollain kaurapuurokuurilla. Siinä mielessä kyllä hyvä, ettei paljon voinut liiotella syömisten tai juomisten kanssa joulun aikaan, mutta nyt alkaa tulla stressi, että saanko itseäni ajoissa työkuntoon =).

Opin uuden asian itsestäni. Menen erään toisen kissa-allergisen jalanjälkiä. Selvisi ihmeellisen ahdistuksen fyysinen aiheuttaja. Luulin pienen pakkasulkoilun jälkeen, että olen saanut rasitusastman, mutta sitten syttyi lamppu päässä. Ryhdyin purkamaan koristeita kuusesta yhtä hektiseen tahtiin kuin mitä katit olivat jo muutaman päivän tehneet. Kuului tymäkkä viuh ja hetken päästä alkoi ahdistus lientyä kummasti. Olen herkistynyt kuusellekin! Ei tullut pahempaa aivastelua tai muitakaan räkäoireita, mutta keuhkot olivat aika paineessa. Jouluahdistuksesta eroon kerralla =).

Suunnittelen pientä keikkaa paikkaan, jossa en ole käynyt ennen ja olen järjestänyt hauskaa nykyisen sekaisin menneen suuntavaistoni kanssa. Voisin mennä junallakin, mutta ei se olisi yhtään niin jännää. Navin kanssa eksyn varmasti - johonkin siihen lähelle tosin, mutta eilen sain opastuksen oikein Google Mapsin avustuksella. Se se vasta oli lopullinen niitti mun reissulle. Tiet pyöri ja rakennukset oli milloin missäkin. "Tässä nyt menet tämän bussin perässä, tätä kaistaa." Nyt mulla on vaan murhe, että mistä saan sen motskarin, bussin ja Nissanin, joitten perässä menen turvallisesti perille sekä tutut kesäiset maisemat =). Ihan sama ku mulle olis jokaisen etenemisen jälkeen heitetty random kuva eri kaupungeista; Lahti, Heinola, Turku ja väitetty, että samalla tiellä mennään ja tolkuttoman ilmansuuntapyörittämisen jälkeen, että samaan suuntaan ollaan vielä menossa. No, liiottelen tietysti ja reitti näytti kieltämättä helpolta, mutta se siinä onkin mystistä, että vaikka on kuinka selvät sävelet, niin itse tilanteessa pääsen hukkaan. Kai se on tätä normaali elämää. Sitähän tapahtuu vaikka tässä ruudun ääressä istuessa. Kyllä mä silti valitsen jännemmän vaihtoehdon. On sitten, mille nauraa jälkeenpäinkin.

Luen toiseen kertaan kirjaa Images of art therapy: New developments in theory and practice. Tosi uusia kehitelmiä, kun kirja on kirjotettu 1987, mutta kun en moisia ole kokenut, niin pohjatkin on hyvä tietää. Kai tässä on jokin ajatuksen häive, että kirkastaisin armoa ja vapaata tekemistä, jos vaikka tulisi jotain ripellettyä niiden myötä taas joskus. Olisin varmaan elinikäispotilas, jos terapiaan pääsisin. Nytkin voisin piirustella järkyttäviä monitasoristeyksiä, joissa ilmansuunnat vaihtuu kesken matkan ja tiepätkät katkeilee tai johtaa umpikujaan. Otus vankina peltihevosessaan, eikä ikinä toivoakaan perille pääsystä =).

Mulla on muuten tässä koneen vieressä yksi pikkutaiteilijan eilinen tikku-ukkopiirustus. Siinä on talon sisällä istuva ukko, joka raottaa ikkunaa etupihalle päin, mutta sen pää on käännetty kuitenkin sisällepäin ja siinä ulkona ikkunan edessä ukko, joka on selvästi peljästynyt aivan jumalattomasti. Sen edessä seisoo normaalipiirustustyyliin tehdyt valtava norsu ja kirahvi. Norsu sanoo: Törööt! Kirahvi seisoo vielä kiven päällä, että takuulla näyttää korkeelta. Sisällä istuvan ukon tuoli on muuten sellanen verotarkastajan versio, että ilmankos ukon ilme on hiukan apea. Tosi hauska jotenkin, mutta kyllä tuostakin 'tulkitsemalla' saisi kehiteltyä vaikka mitä tarinoita.

Oho. Kello on vaikka mitä. Pitää käydä herättään se taiteilija. Tämä pimeys hämää.

Matalapainella paikkahommia

Eilinen oli täyteen tungettu päivä. Jotenkin sopiva päätös koko viime viikolle. Toivottavasti vauhti ei enää kiihdy ennen kesälomia. Päällekkäisyydet ja tapahtumat eivät oikeastaan edes olleet työasiaa. No, kaikesta selvisin ja ehkä nyt viikonloppuna on vähemmän aikataulua.

Heräsin tänään puoli viisi, vaikka tulin vasta yhentoista maissa kotiin illalla. Ehkä talviturkin heitto suolammessa tai myöhäinen kahvi vaikutti. Oli harvinaislaatuinen naisten ilta; saunomista, uintia, mahtavia herkkuja, hauskaa pelaamista ja ennen muuta hyvää seuraa. Tällä kokoonpanolla ei koskaan olla vastaavaa harrastettu ja herää vaan kysymys, että miksi ihmeessä ei. Kaikki poikkeava ja uusi laajentaa ajattelua. Teki oikein hyvää monessa mielessä.

Eilen sain myös kukkapenkeille kyytiä. Pari ihmistä kävi hakemassa perennoita ja omasta mielestään veivät paljon. Vielä tietysti pitäisi vähintään armeijan verran väkeä käydä tekemässä samaa, jotta kaikki ryöstäytyneet läiskät saisi edes jotenkin hillittyä, mutta alku tämäkin. Ehkä innostun nyt edes jonkun kohdan uusimaan. Pieni kaivinkone olisi ehdoton, mutta eipä sen tason leluja vielä ole näkynyt. Isommallekin kaivurille olisi kohteita vuosiksi tällä mäellä. Ei melkein kehtaa haaveilla niin isoja ja siillä niitä ei sitten ole näkynytkään. Olisinkohan mä taitava käsitteleen kaivuria? Traktorin kanssa ainut kokeiluni ei menny kovin mallikkaasti =).

Kello kuus ja nyt alkaa taas nukuttaan. Karvasin katti on kiivenny ikkunan myykilautaa ylös terassin katolle. Se on huomannu, että yläkerrassa on ikkuna auki ja nyt se tramppaa siinä rymisevällä pleksikatolla edestakas ja maukuu kurkku suorana "Simon's cat"-tyyliin. Melkein näkee, miten se osottaa kynsi ojossa välillä ammollaan olevaan suuhunsa. Sillä on nyt jo toinen matokuuri meneillään, kun eka ei näyttäny tehoovan. Kai se nyt korventaa, kun loiset syö sen eväät. Jospa pyydän sen murkinalle, niin saadaan vielä levätä hetki.

***

Eihän sitä sitte meinaa päästä enää millään ylös, kun aamusta menee uusiks nukkuun. Menny taas luvattoman monta tuntia koneella pitkästä aikaa tänään, mutta ku kaikki oli hoitamatta. Nyt vähän helpottaa. Yhet kuvat tuli lätkittyä miten sattuu esiin, mutta on edes jotenki. Ehtii niitä sitten joskus hieroo, jos siltä tuntuu. Yhessä välissä sain palamaan pitkät tovit, kun hain ekaa kertaa elämässäni netistä puhelimeen uusia teemoja ja soittoääniä. En tiettykään osannu mitään ja latasin ne muistikortilta sitte. Löysin online-kellotaulun näytölle teemalla, mutta sit en tajuu, miks puhelimen oma soittoääni menee henkilöille asetettujen äänten edelle. Olisko siihenki joku asetus jossain. Vanha puhelin ja niukasti omaa muistia.

Pientä jäpätystä olen pitäny taas kerran siisteyden ylläpidosta ja siks varmaan päädyin tärytyskoneen kahvaan kiinni tunniksi. Kyllä se rauhottaa kummasti, kun saa kerranki tarpeeksi sileeks näkymät. Myöhemmin sitten koin melkein järkytyksen, kun lyhkäsellä lenkillä alko lonkka vihloa. Ei se nyt vielä aikasemmin ole kävelyä pahemmin haitannu. Toisaalta... Mitä ite tekisin, jos joku ei ottais kuuleviin korviinsa mun avunpyyntöjä. Takuulla lopulta kamppaisin kanveesiin. Tahtia pitäs varmaan himmata ja keskittyä nivelen kitinään. No, maanantaina pääsee taas uudenlaiseen hoitoon ja olihan yhdenlaisessa vasta eilenkin. Varsinainen lonkkavuosi.

Menen tavaamaan kolmea kesken olevaa kirjaa. Jos joku niistä nyt sattuis inspiroimaan.

Fiilistelyä

Onpa hienoa, kun tiet on sulanu ja kesäsemmät läskit alla. Pari päivää olen oikeen nauttinu ajelusta ja kaasujalka on ollu herkässä. Ei haise joka käänteessä kannen tiiviste, eikä tarvii jännittää serpentiiniteillä jatkuvien rotkojen reunalla tai liian kapeilla kyläkujilla. Kotomaalla riittää ilmaa, avaruutta ja baanaa. Juhlaa. Hienoa oli vaihtelukin ja kuskit niin päteviä, että vika oli omassa päässä, jos oli valittamista. Silti sanon vieläkin, että tilan tuntu sopii mulle.

Toinen yllättäväkin nautinnon aihe on ilmenny. Päätin lähteä matkaan mahdollisimman pelkkänä ja kaikki toimikin siten moitteettomasti. Eilen kuitenkin nautin kipsutella koroilla ja käsitellä toimivaa olkalaukkuani. Tuli kokonaisuudessaan olo, että mulla on oman näköiseni elämä täällä kotona ja se tuntuukin hyvältä.

Mistä päästäänkin asumismuotoon. Muutamia vuosia olen arponu, että onko tämä vielä mun unelma vai haaveilenko jo jostain muusta. Monesti erilaisilta 'jotoksilta' palattua on tuntunut välillä ankealtakin nämä olosuhteet, mutta nyt tulin jotenkin parempaan. Tietysti on kevään hohto ja kesä juuri edessä, mutta sittenkin. Aika merkittävä juttu henkilökohtaisesti todeta. Hiekkatiet ympärillä on vielä märkiä ja jäässä olevat ojarummut teettää kunnon puroja tien poikki monella paikkaa, mutta mielelläni olen kävelly silti. Oma rauha on edelleen korostuneen tärkeä asia ja tänäänkin poljin rähjästä kuntopyörääni oikein antaumuksella aitan kuistilla. Tulisko tehtyä, jos joka puolelta tuntisi naapurien silmät kropassaan. Pakkohan niitten olis seurata, että meinaako se tosiaan jaksaa nyt yhtäkkiä tota tahtia koko tunnin =). Jaksoin! Pistän itteni nyt koville, kun painotavote ei nykyisellä systeemillä ole saavutettavissa. Matkalla oli terveellistä ruokaa enimmäkseen, mutta sitä tuli kuitenkin tarpeeksi usein ja riittävästi. En näe mitään järkeä niuhottaa uusien miellyttävien kokemusten edessä, että taakka välttämättä vähän lisääntyi. Ruokien järkevä yhdistely onnistui kuitenkin hyvin ja iltasyöminen jäi aina väliin. 

Mulle on viritettynä barbileikki, johon annoin käsikirjotuksen ja kulissit on järjestettynä. Sain vielä pienen ohjelman ajaksi 'armonaikaa'. Edes matkakuvia en ole kerinny kääntää oikein päin, mutta mikäs kiire tässä on valmiissa maailmassa. Päivä meni koulutuksessa istuessa taas kerran nokka ruudussa ja melkein siinä loppupäivästä alkoi tuntua, että nytkö olen jo takas oravanpyörässä. Keskityinkin päivän jälkeen polkiessa pelkkään meditointiin ja luultavasti pelastuin =). Nyt menen avustamaan oven paikalleennostossa pihalle. 

Rautaromua

Pientä jännitysmomenttia pohjalle. Näin unta, että halusin yläleuassa olevat hammasraudat pois (pienenä on näitä ollut kaikenlaisia, kun pitemmällä aikavälillä kammettiin leukoja komeempaan asentoon). Tuntui, että suussa on turhaa tavaraa ja nyt riittää. Kertaalleen otin kitalaesta hampaisiin kiinnitetyn ns. yöraudan pois, joka oli kuitenkin ollut muka pysyvästi. Siitä katkesi lenkit ja niitä vääntelin erikseen pois hampaiden koloista. Vähän myöhemmin olin kotona exäni seurassa ja hänen ihmeekseen purkasin suustani vielä 4 cm pituisia juuriharjan piikkejä muistuttavia ruosteisia rautapätkiä melkein puolen harjan verran, punaselle viltille muuten =D. Löytyi vielä yököttäviä nukkapalloja parit lopulta. Voisi kuvitella, että helpotti, mutta unessahan jotain tollasta voi tehdä ihan ohimennen. Kyllä siinä joku nainenkin oli ällistelemässä, että miten voi olla.

Hampaiden lähtö saattaa tietää ikävyyksiä, mutta mitenhän on tällasen rautarojumäärän kanssa, kun jotenkin se kuulostaa vähän ylimääräseltä lähteepäälle. Voi johtua pelkästään siitä, etten vierottanu itteeni kahvista vielä ja se asettaa pienen haasteen tuleville päiville. Eilen polkiessa oli hienot tykytykset vähä turhan pitkään. Ritsalle kuuluu siis myös kivaa.

Minäpä tilasin eilen pilvet veks tiettyyn kellonaikaan ja kun se meni läpi, otin terassilla aurinkoa lukiessani. Eipä hienoa! En muistanu tilatessa mainita mitään ajasta, että hiukan ehkä olisin ottanu enempikin, mutta luultavasti sain juuri sen, mikä oli passeli.

Muuten kevät on perinteistä siivousaikaa, että herkästi lähtee viemään silmään pistäviä juttuja pois valokiilasta. Yleisilme onkin sitten yllättäen melko hyvä ja pari kaappiakin tuli sutastua kuntoon samalla. Jääkaapin pistin siihen malliin, että melkein valo vaan jäi. Aina vähän helpottaa tulevaa toimintaa. Yläkerrassa eteni hyyskäprojekti ja polttopuun teko pääsi alkuun, kun lumet lähti autetuilta paikoin.

Sit olis taas lähtemistä ja palaamista. Ei tarvii miettiä, että mitähän seuraavaksi tekis. Ensin kuitenkin siihen kahvin keittoon. Oih.  

Elämien reissut

Eilen löyty kirpparin läpi kävelyssä p-kirja Tamara Tarinoi, jossa Tamara Maunonen itse kertoo elämästään. Oikeastaan tapahtumaluettelo, jossa jonkin verran tunnelmakuvauksia, ettei mitään värikästä kerrontaa. Merkityksellisempää itselleni oli ehkä todeta jälleen kerran, miten 'erikoisempia' kykyjä omaava käyttää niitä pääasiassa maalaisjärjen ja sydämen ohjaamana. Näkemykset ja esim. raamatun lauseiden tulkinnat menivät yksiin sen kanssa, miten itsekin ajattelen. Jollain tavalla oli muistutuksena muutamista asioista, joihin ei ole huomannut keskittyä vähään aikaan ja vahvisti joitakin viimeaikaisia ajatuksiani. Kirjan luettuani sain pari tärkeää oivallusta ihan arkisiin asioihin liittyen ja muistin asennoitua niihin huomaavaisemmin. Mukavampi ajatella, että tuskin ne pelkästään oman fiksuuteni tuotosta olivat =).

Välillä on tuloa ja menoa. Pakkaamista ja purkamista. Eikai tässä mitään. Katon pitkästä aikaa vähä telkkaria ja sitte taas menoksi.