Tyhjänä katsoo aivastellen

Oli jotenki tyhjentävä viikonloppu tai ehkä pelkästään lauantain alkuillan prosessi. Se oli näitä hörhötysjuttuja. Kertas kaikkea, mitä muutenkin oli tiedossa, mutta jokin siinä jäi hautumaan. Olin viikonlopun muuten tutussa ja mukavassa seurassa; harmoonisissa hyvissä ympyröissä elikkäs tavallaan kotonani. Siinä oli puutarhaa, rakentamista, kävelylenkkejä, hiusten leikkausta, hankintoja kunnon kaupoista, autolla suhailua, lähipiirin ihmisiä ja mahtavia ilta- sekä aamuhämärän hetkiä hiljaisuudessa, mutta tutussa seurassa. Ehkä siitäkin kaikesta jäi jotain kehittymään kuoren alle, mikä ei ole ollut kaiken arkihösän keskellä sulateltavissa. Olen ollu väsyny, jossain usvassa, mutta kuitenkin hoitanut asiat suhteellisen selväpäisesti. Vapautuneesti on tullut otettua aikaa niille asioille, jotka sitä on tuntuneet vaativan.

Nyt olisi helppo luetella viikon päätapahtumia useita eri näkökulmista, mutta en tiedä, minkä ottasin ja minkä jättäisin. Ehkä pöpisen vaan tästä päivästä ja palaan, jos joku sopii.

Tänään olin yllättäen kokouksessa, jollaisessa en ikinä ennen ole ollut. Olin myös pienessä katselmuksessa, joka oli edelleen aivan uutta. Raahasin painavaa tavaraa paikasta toiseen ja taiteilin auton takaluukun kanssa mallikkaasti. Sain kaikki työt hoidettua fiksusti, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys ja lähdin kotiin kerrankin ajoissa. Putsasin jopa kolme marjapuskan alustaa lisää loppuillasta! Viikolla on ollut poikkeavaa hoitokuvio pienimmällä, 'leikkipuistossa' nallihommat, yhellä konsertti, kesäpoika meillä ja joittenkin vanhojen linkkien lämmitys. Ehkä muutakin, muttei nyt just tule mieleen. Tapahtumisen meininki.

Pikkutaiteilija on viimeistellyt aikaa sitten suunnittelemaansa synttärikakkumallia. On siis piirustus, jota on väritetty tarkemmin ja tänään aamusta se toimitettiin sitten alan ammattilaisen toteutettavaksi. Olen tässä muutenkin jälleen kerran ihmeissäni pienimmän kyvyistä. Hällä oli synttärikutsut suunniteltuna ihan itekseen koneella, mutta ongelma, kun kukaan ei tarjonnut omaa tikkua, jolla siirtää ne tulostuskykyiselle koneelle. Ei voi käsittää. Ekaluokkalainen, jolle me ei ainakaan olla opetettu mitään ja joka on ollu koneella valmiiden ohjelmien tai netin päässä joinakin sunnuntaina muutaman tunnin. Mulla jäi tänään oma puhelin kotiin ja toin ekaa kertaa työpuhelimen mukanani. Äsken löysin sen ihan muualta kuin latauksesta ja siihen oli muutettu kaiken maailman apinat taustakuvaksi ym. ym. Oih. Mihin tässä oikeen päädytään? 

Monet vanhat olemisen ja tekemisen mallit on auttamatta vanhentuneita. Hyvää herätystähän tämä kaikki vaan on. Oikein polttavia ja pitkäjuurisia nokkosia repiessäni ajattelin, miten syvään juurtuneita ja sitkeitä pidikkeitä nyt riivin irti hyvin palvelleesta maaperästään. Tajusin varsin kirkkaasti, miten toimenpide herätteli myös henkistä puolta. Kitkettävää on ja se tulee osin olemaan tiukassa. Marjapensaiden suhteen olen loppusuoralla, mutta vastaavaa muuta on paljon. Nämä ovat hyötykasveja ja oikein hoidettuna ravitsevat suurtakin joukkoa. Mikä tarve ja järki sitten löytyy kaiken maailman pensaille ja väliaikaisista istutuksista syntyneille kukkapenkeille? Karsintaa tarvitaan. Hallinnassa pidettävä loisto on mahdollista keskittää ja minimoida jatkuva kitkeminen. Tajuan nyt kirkkaammin kyllä senkin, että huolellisempi hoiva jättää tälle alkukesälle leimaa-antavat toivottomat repimiset kokonaan historiaan. Järjellä olen tämän aina tiennyt, mutta missä se järkeään hyödyntävä toteuttaja on lusmunnut viime vuodet - kysyn vaan!

Eilen illalla vaihdoin muutamat peitot kevyemmiksi ja aamulla oli sitten nokka tukossa. Arvelen, että jotain on ollut kosketuksissa johonkin karvaotukseen vintissä. Lähinnä sokkeliheikkiin, koska kissoja ei sinne päästetä. Nyt on sitten pesua tiedossa. En tiedä vaikka nukkuisin toisaalla ensi yön, kun homma jää kuitenkin viikonlopulle. Huomenna on jännää töissä ja illalla ainakin kahta aikataulutusta eri tahoilla. Yritän järjestää perjantaille rauhallisen hetken iltapäivään, mutta sitten saakin taas olla täys tohina, jos niikseen.

Kokeilin eilen muistutuksen ansiosta EFT-itsehoitoa huvikseen pitkästä aikaa ja on se vaan huvittavaa. Mun 'hoitokohteet' on sen tasosia, ettei yhestä hoitokerrasta voi ihmeitä odottaa, mutta kai sillä uskollakin joku merkitys on, kun vähän tehos. Pitäskö mennä pitkäkseen ja vaikka huvikseen naputella sen, mitä hereillä kestää. Sama kai se on. Ötyjä!