Rohkeesti uuteen

No ni. Se on sitte vuosi 2010 katottu kohta. Rohkeesti vaan uutta kohti ja melkein on parit lupauksen tapaiset ajatukset evääksikin. Selvisin reissusta, mutta navilla saa mun puolesta heittää mitä tahansa lintua. Kai sillä oli jokin järki yrittää mua motarilta joka välissä poikkeemaan sinne ja tänne, mutta en antanu periksi. Se sitte laski kiltisti uudelleen. Vuoden vanha softa ja olihan niitä tietöitäkin ja erikoisjärjestelyitä, ettei se voinu olla kartalla, mutta meidän logiikka ei vaan kertakaikkiaan kohtaa. Tein vieraissa keskustoissa omia ratkasuita ja sitten osin kuuntelin sitä, mutta kyllä jouduin muutamat pätkät ajella niin liukkaita ja kiemuraisia sivuteitä, että hermo tuppas kiristyyn. Kunnon baanalla ei riittäny paremmankaan auton flekti tuulilasia pitään auki, kun se vaan jääty täyteen sade- ja raparoiskepilkkua mennessä. Vähensin vauhtia ja suljin kaikki aukot paitsi tuulilasiin, mutta ei paljon auttanu. Pattitilanne ja sillä mentiin, mitä vähä näky alareunasta. Opin kuitenkin sinuiksi vauhtirajottimen kanssa, kun se nyt selvästi toimi huollon jälkeen paremmin sekin. Kiihtyvyyttä ei päässyt testaileen, kun kaikki paikat oli vaan liian jäässä, mutta huomas siinäkin parannusta silti. Tykkään ajamisesta, mutta ei nää kelit nyt nautintoa lisänneet.

Tärkeintä tietysti olikin loppumatkasta poimittu inhimillinen navi ja sen kanssa logiikka löikin täysin yksiin pitkälle yli puolen yön sekä vielä aamusta hyvän tovin. Vuoden pellavalanganpäät on nyt solmittu siististi yhteen ja voi lähteä suunnittelemaan puhtaalta uutta kaikkea. Pääsin viimein sinne kirjakauppaankin ja hankin muuten Dilberttiä oikeen juhlanumeron. Nyt on hyvät naurut taattu moneksi kertaa. Pari muutakin teosta tarttui. Kuolasin lääketieteen ja anatomian paksuja englanninkielisiä opuksia sekä joitakin liiketalouden tai suuryritysten muutosjohtamisen aapisia, mutta ei niitä nyt omaksi. Ei ehkä tässä elämässä ole niin paljon käyttöä moisille viisauksille. Jos ei työt haittaisi harrastuksia, niin sellasia voisin tavailla mielikseni.

Kotona olikin satanut taas parissa päivässä koko elämän lumet ja sain keuhkot sekä ihohuokoset putsattua raavaalla työllä. Langanpäitä sidoin vielä yhden puhelun verran toisen mieliloogigon kanssa ja nyt onkin hyvä rauhottua uutta vuotta vastaanottamaan. Meneillään on piiretty filmi ja mulla hyvä kirja. Katson koirakuiskaajan kohta ja sitten varmaan on lapsen rakettien vuoro. Uni tulee tänään varhain, että varsinainen tulitus saa jäädä vaimeaksi taustahumuksi. Meillä on tosin koiramäen asukki vieraana, että nähtäväksi jää, mitä se pitää räiskinnästä. Kateilla on ollut jo monta päivää uutta kivaa ja ovat saaneet elvistellä, minkä on kantti kestänyt. Nyt ne kaikki istuskelee yläkerran rappusilla melko ylhäällä ja lausuvat vuorollaan erilaisia kommentteja. Leikkikutsun kuuloista, mutta kukaan ei kuitenkaan uskalla reippaasti alas, ellei mene sinne maanittelemaan. Jännää on olla isomman haisteltavana, mutta ei sitä kuitenkaan ihan yksin uskalla.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille ja olkoon tuleva vuosi tuntuvasti parempi kuin mennyt!