Toiveikas taukohetki

Pienehkö työputki meneillään, mutta sain tähän kesken kaiken yhden huilipäivän. Passattiin vielä niin hyvin, ettei tarvinnut edes lasta viedä aamusta kouluun. Ny sitte istun tukka järkyttävässä pyörteessä yövaatteissa tässä koneella ja hoidan poissaoloviestiä työpostiin jne. Aurinko paisto virkistävästi monta päivää, mutta nyt on matalapaine =). Haukottaa tietty.

Nyt alkaa taas vuoden paras aika, kun luonto heräilee talven jälkeen. Kukkapenkeistä tunkee satoja piippoja. Eilen ilta-auringossa käytiin katsastamassa kuhisevia muurahaispesiä ja vertailemassa tulvapaikkoja sekä ihailemassa lorisevia puroja. Mieleni teki syventää yhtäkin tieltä ojaan tehtyä kanavaa, että vesi lähtisi liukkaammin, mutta onneksi olin itseäni viisaammassa seurassa; hidas lirutus ei vie niin paljon hiekkaa tieltä ojaan. Aurinko ehti jo laskea, kun yhtä omaa jäätynyttä ojarumpua vähän yritettiin auki. Tie on ensimmäistä kertaa 15 vuoteen siitä kohden nyt pienenä järvenä.

Viime aikoina mun elämään on tullut useita uusia mukavia tuttavuuksia. Joihinkin en ole oikein ehtinyt vielä tutustuakaan, mutta saan siihen tilaisuuden pian. Selvästi joitakin iänikuisia ajatusmalleja ja asiakokonaisuuksia on muuttumassa tai peräti katoamassa. Piristävää ja antaa uutta ajateltavaa.

Huvipuistolle ei oikein olla vielä keretty, mutta eilen kävin sielläkin kurkkaamassa ja tulevan päämajan sisustus alkoi kiinnostaa sekin. Sinne tulee nyt aluksi pintakäsitellä veski ja taikoa tiskipöytäsysteemit, että saadaan vesiasiat toimiviksi. Muu sisustus tulee sitten vaihtamaan paikkaansa jo pelkän irrallisuutensa takia vielä moneen kertaan. Näissäkin asioissa lähden nyt vähän eri lähtökohdista kuin koskaan ennen. On tainnut jotain muuttua koko päävärkissä ja se, jos mikä, on hyvä juttu.

Luin Roy Jacobsenin Ihmelapset ja oli hyvä. Siinä oli tuttua tarkkailijaa ja jotenkin tervettä tavallisuutta. Ilahduttavia kohtia sillai, että muistan aamulla autossa sitä tavatessani naaman menneen vähän väliä virneeseen ja välillä oli tippa linssissä. Hörhötyskirjoja on myös mennyt muutamia, mutta ei mainitsemisen arvoisia ja James Hollisin Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa oli kai ihan asiaa, mutta ehkä siinä ei juuri ollut mitään erityistä uutta. Olihan siellä tällaisia toteamuksia: "On psykologian perustotuus, että se, mitä vanhemmat eivät kohtaa omassa kehityksessään, tulee ilmi lapsessa; samalla tavoin työyhteisön tai ryhmän jäsenet kantavat taakkanaan sitä, mitä yhtiön tai yhteisön johto ei suostu katsomaan silmästä silmään." Rohkeutta vaatisi kysyä jatkuvasti, mitä sielu haluaa ja vaatia suurempaa mielekkyyttä siellä ja täällä. Laittaa piste kiukuttelulle ja kasvattaa vastuuseen. Cathy A. Malchiodin Taideterapian käsikirjaa etenen pätkittäin ja siinä on tietysti paljon mielenkiintosta. Jotenkin vaatisi aikaa perehtyä kunnolla. Saatan hankkia oman ja lukea oppikirjatyyliin merkintöineen sitten paremmin. Christopher K. Germerin Myötätunnon tie on vielä kesken ja se on aiheeltaan oikein sopivaa juttua tällaselle pingottajalle. Siinä on myös pätkiä aivotutkimuksen uusimmista löydöistä tukemassa käsiteltyä. Liittyy meditointiin ja ylipäätään sallivamman asenteen opetteluun elämässä.

Menen nyt sallimaan itselleni pari kupillista teetä.

pölö pölö

Nyt irtoo höpötystä. Enkä sitten yritä mitään rakennetta. Koska kynnet on se juttu, niin mainitsenpa vaan, että yks ajoittain ihan käden ulottuvilla on hommannu nyt sit sen laitteen ja systeemit, mistä on ollu juttua vuosikaudet. Surkeen pitkät ajat sitte mulla oli systeemit ja laittelin vastaavia, mutta vettä on virrannu monessa paikassa sittenmiten. Ei se niitä suostunu näin kriittisen ihmisen silmien eteen näyttää, mutta johan mä nyt muutamassa päivässä olen etäältäkin todennu, että siistit on ja tekninen osaaminen juur sitä luokkaa, mistä on ollu puhettakin ;). Näillä kannusteilla olisin täysin valmis menemään perässä, mutta mulla on yks oma projekti vielä kesken. Se perustuu pelkkään uskoon ja luottamukseen. Kynsi kasvaa tietyn määrän kuukaudessa ja odotan vielä jonkun aikaa =). Jos mun usko on perinteisesti joku pieni osuus vaan sitä sinapinsiementä, niin sitte otetaan systeemit harkintaan tosissaan. Eikä sitte tarvi kuvitella, että mun uskot ja luottamukset rajottuu mihkään kynsiin - oottakaas =D

Ei tu pakkasta, sillai paljon, ja mun kirpputekstiilit odottelee edelleen terassilla. Tänään siellä oli +32 lämmintä päivällä. Kävin sitte töistä tultua vähän putsaan tyynyjä. Teippirullaa kulu, kun kissankarvaa ja niitä oletettavia kirpun aihioita tarttu polttouhriksi. Heittelin kaikkea mahdollista kylmästi pyykkikoriin. Olen muutenki kyllästyny koko täivauhkoamiseen, kun ei niitä todisteita oikeen ilmaannu mistään. Kai se nyt on korkee aika hävittää koko kaaos. Systerin kanssa naurettiin kyllä suunnittelemaani roviota, mutta ehkä mä nyt en kuitenkaan sitä toteuta. Se käsitti lopulta meidän koko mökin, kun täällä on kuulunu semmosta tikitystä. Eikö se ollu joku kuoriainen, ku syö mökin ihan höystöksi sisältäpäin ja vaan tikittää nurkissa. Meillä on ehkä seki. Kuoleman kello =). Että isompia ja pienempiä kirppuja. No ei oo ja lupasin säästää kartanon vielä.

Yks meidän porukasta käväsi messuilla Frankfurtissa. No kukahan mahtais olla ja meikäläisen matkustuspiikkissä alkaa olla jo molempien käsien sormet (kivulias tilanne). Siellä ei kevät ollut vielä yhtään vihree ja muutama hassu narsissi vasta näkyvissä. Neuletakki nahkatakin alla oli tarpeen joka päivä. Aurinko paisteli täällä hienommin. Ainahan se kulkeminen avartaa ja jotain ehkä jopa huvipuistolle asti edes ajatuksissa saadaan. Yksi katti saa parhaillaankin nauttia puoliksi puretussa matkalaukussa - siinä on väsky, jota toi laji ei voi vastustaa.

Meillon kylppärin lattialla mielenkiintonen projekti odottamassa. Vanha pyykkikori, jonka pohjalla on paljon hiekkaa ja lattiat ihan täyteen ruskeita puunlehtiä sekä rutussa olevia märkiä pyyhkeitä. Pienemmällä vauhtihirviöllä oli kaveri kylässä ja hankikantohiihdon sun muun ohella kerkesivät säätää kaikenlaista. Oikeesti tuli yksi iso kokonaisuus putsittua, mutta tossa iässä ei vielä odotetakaan kokonaisuuden hallintaa. Ehkä lapset jopa hoitivat jotain, mitä tunnolliset vanhemmat monesti tekevät heidän puolestaan. Mene ja tiedä. Tärkeintä, että oli omatoimista yritystä. Jäljet korjaa mielellään ja ainahan siinä tulee tarkemmin otettua yksi laiminlyöty kohde muutenkin.

Valokuvaus tunkee joka tuutista. Jos ei ihminen vähemmästä usko, niin ei sitten mistään. Hankin ehkä vielä yhden tavallisen kameran ja alotan jotain, mutta katotaan sitä järkkärijuttua sitten. Tahtoisin tehdä tämän asian ilman mitään paineita tekniikoista. Mahtaisiko melkein pelkkä oma näkemys lopputuloksesta riittää. Voihan sitä kokeilla. Yrittänyttä ei laiteta.

Mulle palautu postipaketti, joka oli ollu matkalla kuukausitolkulla. Mitätön asiakaspalautus postimyyntifirmalle rytkystä, josta olisin ottanu numeroa pienemmän. No ei väkisin. Viestintäviraston teipit ja aaneloset oli messissä, kun olivat joutuneet avata ja kattoa lähettäjän tiedot paketin sisältä. Kyseiseen postimyyntifirmaan laitan tietty palautetta ja viimeinkin vaadin mainospostin lopetuksen, mutta kengät mun on varmaan pakko sieltä edelleen tilata. Muutama muotoilija on yli muiden ja niitä meinaan hankkia jatkossakin, kun kokonumerotkin sopii täydellisesti. Popot ei myöskään lopu käyttämällä ja sekin sopii periaatteisiini, kun rahalla saa enemmän, mitä olettaa. Päätin vielä, että modistan väkisin takaisin palanneen vermeen kokoisekseni käsityöllä. On himo pistellä neulalla eriväristä lankaa ja välillä virkatakin. Napit vaihdan myös lopuksi koristelankoihin sopivammaksi. Saa sitten nähdä, mitä lopulta tulee. Ompelija-äitini veisteli aikansa tehtyään ja purettuaan, että tulisi tuppi, mutta viikolla sain muistutuksen, että kyseeseen voi tulla myös tuluskukkaro =). Työn pesussa on tietenkin välivaihe, jossa saattaa syntyä kissalle jotain. Mulla on olemassa jo muutama omin käsin neulottu kissan villatakki sekä itse kudottu kissan shaali. Niitä ei jotenkin voi heittää pois suuren työmäärän takia, mutta tiukkaa tavaraa on siis ennestään jo odottamassa kavereita.

Mitähän vielä. Voin senki kertoa, että mulla on ikävä kaikkia siskojani ja niitä on aika paljon. On sellasia, joita en ole nähny, enkä muutenkaan huomioinu asiaan kuuluvalla tavalla luvattoman pitkiin aikoihin. Sellasia, joita näen edes joskus, mutta joitten kanssa ei ole ollu mahdollisuus olla todella rauhassa tapeeksi pitkään. Niitä, joille en ole saanut vastattua perinteistä kanavaa myöten. Lopulta todella monenlaisia. Moni tietää lukea edes tämän, mutta ei se korvaa sitä, mitä kaipaan. Terveisiä kuitenkin, että olette mielessä - ehkä enemmän kuin haluaisittekaan =) Veljiä on sitten vähintäänkin saman verran. Oih.

Rohkeesti uuteen

No ni. Se on sitte vuosi 2010 katottu kohta. Rohkeesti vaan uutta kohti ja melkein on parit lupauksen tapaiset ajatukset evääksikin. Selvisin reissusta, mutta navilla saa mun puolesta heittää mitä tahansa lintua. Kai sillä oli jokin järki yrittää mua motarilta joka välissä poikkeemaan sinne ja tänne, mutta en antanu periksi. Se sitte laski kiltisti uudelleen. Vuoden vanha softa ja olihan niitä tietöitäkin ja erikoisjärjestelyitä, ettei se voinu olla kartalla, mutta meidän logiikka ei vaan kertakaikkiaan kohtaa. Tein vieraissa keskustoissa omia ratkasuita ja sitten osin kuuntelin sitä, mutta kyllä jouduin muutamat pätkät ajella niin liukkaita ja kiemuraisia sivuteitä, että hermo tuppas kiristyyn. Kunnon baanalla ei riittäny paremmankaan auton flekti tuulilasia pitään auki, kun se vaan jääty täyteen sade- ja raparoiskepilkkua mennessä. Vähensin vauhtia ja suljin kaikki aukot paitsi tuulilasiin, mutta ei paljon auttanu. Pattitilanne ja sillä mentiin, mitä vähä näky alareunasta. Opin kuitenkin sinuiksi vauhtirajottimen kanssa, kun se nyt selvästi toimi huollon jälkeen paremmin sekin. Kiihtyvyyttä ei päässyt testaileen, kun kaikki paikat oli vaan liian jäässä, mutta huomas siinäkin parannusta silti. Tykkään ajamisesta, mutta ei nää kelit nyt nautintoa lisänneet.

Tärkeintä tietysti olikin loppumatkasta poimittu inhimillinen navi ja sen kanssa logiikka löikin täysin yksiin pitkälle yli puolen yön sekä vielä aamusta hyvän tovin. Vuoden pellavalanganpäät on nyt solmittu siististi yhteen ja voi lähteä suunnittelemaan puhtaalta uutta kaikkea. Pääsin viimein sinne kirjakauppaankin ja hankin muuten Dilberttiä oikeen juhlanumeron. Nyt on hyvät naurut taattu moneksi kertaa. Pari muutakin teosta tarttui. Kuolasin lääketieteen ja anatomian paksuja englanninkielisiä opuksia sekä joitakin liiketalouden tai suuryritysten muutosjohtamisen aapisia, mutta ei niitä nyt omaksi. Ei ehkä tässä elämässä ole niin paljon käyttöä moisille viisauksille. Jos ei työt haittaisi harrastuksia, niin sellasia voisin tavailla mielikseni.

Kotona olikin satanut taas parissa päivässä koko elämän lumet ja sain keuhkot sekä ihohuokoset putsattua raavaalla työllä. Langanpäitä sidoin vielä yhden puhelun verran toisen mieliloogigon kanssa ja nyt onkin hyvä rauhottua uutta vuotta vastaanottamaan. Meneillään on piiretty filmi ja mulla hyvä kirja. Katson koirakuiskaajan kohta ja sitten varmaan on lapsen rakettien vuoro. Uni tulee tänään varhain, että varsinainen tulitus saa jäädä vaimeaksi taustahumuksi. Meillä on tosin koiramäen asukki vieraana, että nähtäväksi jää, mitä se pitää räiskinnästä. Kateilla on ollut jo monta päivää uutta kivaa ja ovat saaneet elvistellä, minkä on kantti kestänyt. Nyt ne kaikki istuskelee yläkerran rappusilla melko ylhäällä ja lausuvat vuorollaan erilaisia kommentteja. Leikkikutsun kuuloista, mutta kukaan ei kuitenkaan uskalla reippaasti alas, ellei mene sinne maanittelemaan. Jännää on olla isomman haisteltavana, mutta ei sitä kuitenkaan ihan yksin uskalla.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille ja olkoon tuleva vuosi tuntuvasti parempi kuin mennyt!

Mökkielämä karusellissa

En sitten ryhtynyt. Tuli muuta karusellia päällekkäin. Yritän nyt edes kuvin osallistua ja olla avuksi jossakin alustavassa.

Viikossa on ollut kohokohtia. Töissä ensin terapeuttista yksin selviämistä ja muutama hyvältä tuntuva yhteistyökuvio alullaan. Koskaan ei tiedä, mihin elämä vie, mutta aina tunnistaa matkan varrelta tahot, joihin haluaa lopun ikäänsä olla yhteydessä. Huippukohta oli tietysti uuteen elämään liittyvä kokonaisuus, joka kulminoitui 'kotikäyntiin' =). Jotain siinä vaan on, kun kaikki on kohdillaan ja jopa näin vaativaan silmään myös visuaalisesti. Ei luonnolleen voi mitään. Täydelliseen kuosiin sopi vielä inhimillisyys, tuttuus, sopiva vaatimattomuus, maalaisjärki ja kaikkea vastaavaa - ihanaa! Ehdotinkin, että jäisin sinne saunaan asumaan...kuin talviunille. Ehkä vähän itsekästä, että talon kenties paras paikka, mutta kerrankos sitä... Työssäkin viihdyn, kun aina on omalla aaltopituudella olevaa seuraa. Jo-ka-puo-lel-la! Sovittaako ne taajuutensa mun tasolle, vai toimiiko jokin magneetin tyyppinen, että vedän puoleeni omalle tasolleni sopivaa populaa. Pääasia, että sujuu ja viihtyy. Toivottavasti ne muutkin =).

Olen käyny vetkutettavana, kokenu taas kerran jonku ihmeparantumisen keskellä viikkoa ja sitten pisteltävänä. Väriraitaa tuli kuontaloon myös. Silti on jotenkin alavireistäkin ollut. Ei melkeen viitsisi puhua lumesta tai öisestä tuulesta, mutta totuus on, että hirvitti molemmat. Isoja viisauksia on kuultu kotisykolookeilta, mutta mun härkäset senku isonnnneeee. Kuinka laitetaan peltikattoa, jos oikeen tuulee ja tulee lunta? Kuinka pysyy vesijohdot jäätymättä taivasalla, jos on tuulta ja pakkasta öisin? Olen kuullu juttua hevosten isoista päistä ja hyvinkin tajunnut oman mielenvikasen tilanteeni, mutta joku nyt pistää hermoilemaan perin järjettömästi. Kannattaa oikeen kolmen aikaan herätä ja teppuroida nurkasta toiseen leluihin kompastellen, sisälle vahingossa jääneitä kissoja ja rauhassa nukkuvaa lasta säikytellen ja sitten peittelyn, jupinan ja rauhottelun jälkeen miettiä pari tuntia syntyjä syviä. Valkotakkiset hoi!

Liikaa kaikkea ja onneksi samaa on tiedossa jatkossakin, niin ei kerkii turhia miettimään. Pari yövierasta tiedossa ja neljä huvipuistoapuria huomiseen, mikäli säät sallii. Jaan kakkua nyt omankokosiini siivuihin. Mulle ihan pieniä; ne yövieraat. En puutu huvipuistoon etukäteishermoiluitten jälkeen tipan vertaa. Ens viikkoa tai mitään en edes ajattele etukäteen. Sovittu! Oikeesti mulla on syyslomaviikko edessä ja siitä tulee....., mitä asenteellani muovaan. Nyt viimeistään meditaatiotila edes hetkeksi ja sassiin =). Ja, jos ei, niin ei sitte.

Pipa putos lattialle ja meni säpäleiks. Vessaan kannattaa aina laittaa niin iso ikkuna, että pöntöltä näkyy vyötäröstä alaspäin ja näinpä sammuttaa valot suurimman osan vuotta, ettei akvaariovalo tee tehtäväänsä. Karvaotukset pesee toistansa (kielellä) monta kertaa päivässä samassa tuolissa, mutta varsinaisista unista ei koskaan tuu mitään....järjetöntä pesemistä. Sokkeliheikit on saapunu. Yks muumioitunu löyty keväisiä myös ihan loukusta, enkä viiti kertoa tästä enempää. Meillä on kuitenki passi pelannu kiitettävästi ainakin keittiössä ja aivan turhaan, kun sokkelit on keksitty. Kiva aamulla kattoa passipoliisin korvista, missä liikettä vieläkin ilmenee.... Kumman ottasit: puu-uunit (ja sokkeliheikit) vai nykyaikasen lukaalin? "En ny oikeen tierä poijalle sanua."

Tässä nyt mennään ikuisuusasiaa läpi. Jos ei eletä poikkeusaikoja, eikä olla poikkeusoloissa muutenkaan, niin valitsenko asumismuodon, joka on kaikin puolin viimesenpäälle vai ....tyydynkö vähempään ja otan kaikenlaista epämäärästä... jopa poikkeusoloissa toimivaa. Toistaiseksi... otan kaikenlaista, vaikka en varaudukaan mihinkään. Otan jo pelkästään omaa rauhaa ja vapautta tehdä, mitä haluan. Otan etäisyyttä. Otan nipun luonnonhenkiä ja vastaavaa pörhellystä. Otan tilaa ja olosuhdemahdollisuutta vaikka minkälaisille otuksille itseni lisäksi. Otan! Ottasinko jonku koirulin kohtapuoleen? Sitä myöten jonku sille soveltuvan kulkuneuvon. Otanko? Ei kai. En juuri vielä, mutta saas näkee. Otan nyt ensin kolme riiviötä ja yön, joka on hyvää treeniä tulevaan. Otuksia on montaa laatua ja aina saan parasta!

Pihalla kattelee pieni lumiukko =).

Elämyksiä siisteihin lokeroihin

Hieno viikonloppu takana. Päässä menee taas pitkän aikaa monta raitaa ja niistä kehkeytyy jotain näkemystä ja kokonaiskuvaa ajan kanssa. Aina oppii uutta, näkee ennennäkemätöntä, kuulee ihmeellisiä ja toivottavasti muuttuu fiksummaksi kokemansa myötä. Ainakin oli kaikki seura mieleistä ja omalla aaltopituudella. Ei vienyt energiaa, vaan latasi akkuja. Elämään jää monta vitsiä ja sanontaa =D. Aivan samoin kuin muutamia viikkoja sitten. Mua on nimittäin vaivannu 'fasettilukko' kiitettävästi ja huvipuistossa valmistu hölpät. Terveisiä vaan niille, kun vielä pysyy mukana jutussa =). Tän kertasia pitää vielä toistella riittävästi, että jää pysyvä jälki eloon.

Ikea on nyt koettu. Mieluinen opas oli mukana ja kaikin puolin tarpeen, että sain perässä ajaa paikanpäälle ja kaikki krumeluurit tuli sisäistettyä. Aikaakin sai kulumaan kiitettävästi. Ensiskannauksella oli paineita hankkia tiettyä laatua ja jonkinlaisen otoksen raahasimme mukaan. Mulla oli auton perässä jo kaivurin kauha pohjilla, mutta hyvin saatiin pakattua lisää painoa. Samalla reissulla olin jo vaatesateessakin ja yksi jalkajakkara myös siellä kyyhötti kauhan vieressä. Myönnettävä on, että muutamat kynnetkin siinä katkeili, mutta eipä hätää. Sain lahjaksi elämäni parhaan kynsiviilan ja nyt toisen lahjan loimotuksessa viilailen asiat kuntoon. Tietysti hamstrasin 'siskon pajasta' lajitelman koruja, kun oli taas uusia innovaatioita syntynyt. Päällisin puolin tuntuu hyvinkin materiaaliselta, mutta väittäisin, että kaikessa on 150% henkistä sisältöä. Materia on sivuilmiönä hyvinkin merkittävissä ihmissuhteissa ja palvee käytännön toimintaa juuri tämänkertaisessa elämässäni. Aivan parhautta!

Kotona vapautin työmiehen toimintaansa ja kokosin pelastavan kalusteen lisävarusteineen. Edelleen uupuvasta sähköruuvarista olin pakotettu pitämään esitelmän myöhemmin illalla, kun moni paikka kolotti pienellä kuusiokulmavimpulalla vääntämisestä, mutta suoriuduin kaikesta aika hyvin. Saan vaikutelman, että teen muutaman lisähankinnan tulevaisuudessa ja elämä helpottuu jälleen kerran tuntuvasti. Monikin idea sisustusmielessä jäi muhimaan ja saatan harkita keittiöratkasuita samasta kohteesta tulevassa.

Vettä on tullut taivaalta, mutta kaivotilannetta säästellen kävimme pihasaunalla  edellen peseytymässä. Tänään kuutamo valaisi niin hyvin, ettei tarvinnut lyhtyjä ripustella valaisemaan ollenkaan. Toissailtana olikin erityisen idyllinen saunareissu, kun meni vähän myöhäiseksi ja neljä lyhtyä oli viritettynä valoa antamaan. Puusaunan löyly oli lempeä ja leveillä lauteilla melko hyvin rauhallisessa ja hiljaisessa tunnelmassa sai oleskella pitempäänkin. Tämäkin kaivohaaste on pakon edessä tuonut sivuunjäänyttä käytäntökulttuuria tyrkylle ja oleminen on heti hienompaa. Ei voi valittaa!

Tämän otuksen pitäisi taas jo olla nukkumassa, mutta ehkä hetken vielä kirjaan perinteistä päiväkirjaa.