Peljättää

Stressin laukeamisen jälkimainingit pyyhkii ja lopusta selviän ehkä jollain kaurapuurokuurilla. Siinä mielessä kyllä hyvä, ettei paljon voinut liiotella syömisten tai juomisten kanssa joulun aikaan, mutta nyt alkaa tulla stressi, että saanko itseäni ajoissa työkuntoon =).

Opin uuden asian itsestäni. Menen erään toisen kissa-allergisen jalanjälkiä. Selvisi ihmeellisen ahdistuksen fyysinen aiheuttaja. Luulin pienen pakkasulkoilun jälkeen, että olen saanut rasitusastman, mutta sitten syttyi lamppu päässä. Ryhdyin purkamaan koristeita kuusesta yhtä hektiseen tahtiin kuin mitä katit olivat jo muutaman päivän tehneet. Kuului tymäkkä viuh ja hetken päästä alkoi ahdistus lientyä kummasti. Olen herkistynyt kuusellekin! Ei tullut pahempaa aivastelua tai muitakaan räkäoireita, mutta keuhkot olivat aika paineessa. Jouluahdistuksesta eroon kerralla =).

Suunnittelen pientä keikkaa paikkaan, jossa en ole käynyt ennen ja olen järjestänyt hauskaa nykyisen sekaisin menneen suuntavaistoni kanssa. Voisin mennä junallakin, mutta ei se olisi yhtään niin jännää. Navin kanssa eksyn varmasti - johonkin siihen lähelle tosin, mutta eilen sain opastuksen oikein Google Mapsin avustuksella. Se se vasta oli lopullinen niitti mun reissulle. Tiet pyöri ja rakennukset oli milloin missäkin. "Tässä nyt menet tämän bussin perässä, tätä kaistaa." Nyt mulla on vaan murhe, että mistä saan sen motskarin, bussin ja Nissanin, joitten perässä menen turvallisesti perille sekä tutut kesäiset maisemat =). Ihan sama ku mulle olis jokaisen etenemisen jälkeen heitetty random kuva eri kaupungeista; Lahti, Heinola, Turku ja väitetty, että samalla tiellä mennään ja tolkuttoman ilmansuuntapyörittämisen jälkeen, että samaan suuntaan ollaan vielä menossa. No, liiottelen tietysti ja reitti näytti kieltämättä helpolta, mutta se siinä onkin mystistä, että vaikka on kuinka selvät sävelet, niin itse tilanteessa pääsen hukkaan. Kai se on tätä normaali elämää. Sitähän tapahtuu vaikka tässä ruudun ääressä istuessa. Kyllä mä silti valitsen jännemmän vaihtoehdon. On sitten, mille nauraa jälkeenpäinkin.

Luen toiseen kertaan kirjaa Images of art therapy: New developments in theory and practice. Tosi uusia kehitelmiä, kun kirja on kirjotettu 1987, mutta kun en moisia ole kokenut, niin pohjatkin on hyvä tietää. Kai tässä on jokin ajatuksen häive, että kirkastaisin armoa ja vapaata tekemistä, jos vaikka tulisi jotain ripellettyä niiden myötä taas joskus. Olisin varmaan elinikäispotilas, jos terapiaan pääsisin. Nytkin voisin piirustella järkyttäviä monitasoristeyksiä, joissa ilmansuunnat vaihtuu kesken matkan ja tiepätkät katkeilee tai johtaa umpikujaan. Otus vankina peltihevosessaan, eikä ikinä toivoakaan perille pääsystä =).

Mulla on muuten tässä koneen vieressä yksi pikkutaiteilijan eilinen tikku-ukkopiirustus. Siinä on talon sisällä istuva ukko, joka raottaa ikkunaa etupihalle päin, mutta sen pää on käännetty kuitenkin sisällepäin ja siinä ulkona ikkunan edessä ukko, joka on selvästi peljästynyt aivan jumalattomasti. Sen edessä seisoo normaalipiirustustyyliin tehdyt valtava norsu ja kirahvi. Norsu sanoo: Törööt! Kirahvi seisoo vielä kiven päällä, että takuulla näyttää korkeelta. Sisällä istuvan ukon tuoli on muuten sellanen verotarkastajan versio, että ilmankos ukon ilme on hiukan apea. Tosi hauska jotenkin, mutta kyllä tuostakin 'tulkitsemalla' saisi kehiteltyä vaikka mitä tarinoita.

Oho. Kello on vaikka mitä. Pitää käydä herättään se taiteilija. Tämä pimeys hämää.