Joulumörkö

Työpyörä alkaa pikkuhiljaa jarruttaa, mutta olenhan vasta viidettä päivää vapaalla. Vielä eilen tein salakurkkauksia etänä, mutta nyt pysyn tiukkana. Väsymys on ollut sitä luokkaa, että hirvittää ja on jopa outoa hengen ahdistusta ilmennyt. Kyllä pitää ihmisen olla hullu, ettei osaa olla aina vetämättä itseään piippuun. Mistä tuokin sanonta juontaa? Tuli mielikuva jostain kanuunan piipusta ja miten siitä olis kiva ampua täysin rähjäinen ja musta möntti valkoiselle pöllyävälle lumelle - tosi pitkälle! Vähän peseentyis ja sais hetken päästä kylmästä virtaakin kammeta vauhdilla järkihommiin.

Meiltä on vauhtikaksikko sinkassu aamuvarhaisella pakkassäähän ja tämä yksi täysin pyörryksissä, pahaa oloa valittaen jäi sängyn pohjalle. Puhe olikin jo etukäteen, että nukkuisin koko päivän, kun siihen on tilaisuus, mutta kymmeneltä nousin sentään. Meillä on töissäkin vitsiksi muodostunut yhden työkaverin naljailut, miten hän asiakkaitten lähestymisen huomatessaan sammuttaa valot ja heittäytyy lattialle vatsalleen. Nyt täytyy myöntää, että tämä reaktio on täysin päällä. Säikähdän jokaista auton ääntä, valoja en sytytä ja vältän käymästä jopa postilaatikolla, ettei paljastavia jalanjälkiä jää lumeen =D. Tämän aamupäivän pyhitän....ainakin siihen asti, kun on mentävä lisäämään puita pannuun ja se hetki alkaa olla käsillä, kun pakkasta on -22 astetta.

Sellanen päänjauho pitää vielä kertoa, että autohuollon jälkeen menin joulukirkkoreissun huolletulla kiesillä - enkä voi sittenkään luopua siitä. Ehkä jossain vaiheessa saan siitä puuttuvat ominaisuudet, mutta siihen asti valitsen kuitenkin saavutetun jämäkkyyden. Roju on rojua, mutta tärkeintä, että löytyi selkeä valintapäätös. Monet asiat kirkastuivat koko ajoneuvokuviossa ja nyt voi taas mennä selvin sävelin eteenpäin. Niin, jos oppii pitämään sen kytkinjalan pois jarrulta.

Nyt ei auta enää sätkiä, vaan on puettava pilkkihaalaria niskaan ja mentävä pannulle. Maisemat on niin kauniit, ettei enää hienommaksi voi taikametsä muuttua. Ehkä sitä hetken uskaltaa ihailla ja sitten äkkiä mökin lämpimään mörköilemään.