Fiilistelyä

Onpa hienoa, kun tiet on sulanu ja kesäsemmät läskit alla. Pari päivää olen oikeen nauttinu ajelusta ja kaasujalka on ollu herkässä. Ei haise joka käänteessä kannen tiiviste, eikä tarvii jännittää serpentiiniteillä jatkuvien rotkojen reunalla tai liian kapeilla kyläkujilla. Kotomaalla riittää ilmaa, avaruutta ja baanaa. Juhlaa. Hienoa oli vaihtelukin ja kuskit niin päteviä, että vika oli omassa päässä, jos oli valittamista. Silti sanon vieläkin, että tilan tuntu sopii mulle.

Toinen yllättäväkin nautinnon aihe on ilmenny. Päätin lähteä matkaan mahdollisimman pelkkänä ja kaikki toimikin siten moitteettomasti. Eilen kuitenkin nautin kipsutella koroilla ja käsitellä toimivaa olkalaukkuani. Tuli kokonaisuudessaan olo, että mulla on oman näköiseni elämä täällä kotona ja se tuntuukin hyvältä.

Mistä päästäänkin asumismuotoon. Muutamia vuosia olen arponu, että onko tämä vielä mun unelma vai haaveilenko jo jostain muusta. Monesti erilaisilta 'jotoksilta' palattua on tuntunut välillä ankealtakin nämä olosuhteet, mutta nyt tulin jotenkin parempaan. Tietysti on kevään hohto ja kesä juuri edessä, mutta sittenkin. Aika merkittävä juttu henkilökohtaisesti todeta. Hiekkatiet ympärillä on vielä märkiä ja jäässä olevat ojarummut teettää kunnon puroja tien poikki monella paikkaa, mutta mielelläni olen kävelly silti. Oma rauha on edelleen korostuneen tärkeä asia ja tänäänkin poljin rähjästä kuntopyörääni oikein antaumuksella aitan kuistilla. Tulisko tehtyä, jos joka puolelta tuntisi naapurien silmät kropassaan. Pakkohan niitten olis seurata, että meinaako se tosiaan jaksaa nyt yhtäkkiä tota tahtia koko tunnin =). Jaksoin! Pistän itteni nyt koville, kun painotavote ei nykyisellä systeemillä ole saavutettavissa. Matkalla oli terveellistä ruokaa enimmäkseen, mutta sitä tuli kuitenkin tarpeeksi usein ja riittävästi. En näe mitään järkeä niuhottaa uusien miellyttävien kokemusten edessä, että taakka välttämättä vähän lisääntyi. Ruokien järkevä yhdistely onnistui kuitenkin hyvin ja iltasyöminen jäi aina väliin. 

Mulle on viritettynä barbileikki, johon annoin käsikirjotuksen ja kulissit on järjestettynä. Sain vielä pienen ohjelman ajaksi 'armonaikaa'. Edes matkakuvia en ole kerinny kääntää oikein päin, mutta mikäs kiire tässä on valmiissa maailmassa. Päivä meni koulutuksessa istuessa taas kerran nokka ruudussa ja melkein siinä loppupäivästä alkoi tuntua, että nytkö olen jo takas oravanpyörässä. Keskityinkin päivän jälkeen polkiessa pelkkään meditointiin ja luultavasti pelastuin =). Nyt menen avustamaan oven paikalleennostossa pihalle.