Turha läski

Välillä ei pokka pidä. Pitkin päivää on ollu olo kun vitsikkäässä sarjakuvassa. Heti aamusta naureskelin otoksia omasta naamavärkistä. En oikeen tiedä, mitä pitäs aatella, kun elämässä on tähän vaiheeseen edetty. Pikkuhiljaa karisee viimesetkin turhat luulot. Tarkotus oli valita julkasuun kelpaavia kuvia ja tehtävä tuntu aika mahdottomalta, vaikka ammattilainen oli ollu asialla. Eihän se kuvaajan vika ole, että malli on vääntyny omituisesti. Ihmisellä on käsittämättömiä viuruhymyjä, joita peilissä ei ole näkyny ikinä. Huomenna täytyy oikeen kokeilla, että voiko semmosen saada naamalleen edes yrittämällä. Sit vois sanoa ku entinen mies, että olkoon noin kirkolle asti.

Sit oli yks tuote-esittely ja siellä piti jo oikeen pinnistellä, ettei revenny lopullisesti. Ihminen tulee esitteleen tuoteita, joista ei osaa sanoa YHTÄÄN MITÄÄN. Vaikka minkälaisen kysymyksen esitti asiakokonaisuudesta tai kyseisistä aparaateista, niin vastaus oli ku Kummelista suoraan. Juuri tästä kyseisestä asiasta ei nyt asiantuntijalla ollut mitään tietoa. Mukava tyyppi ja huumori kunnossa, mutta olis tehny mieli sanoa, että you don't impress'me much ja kiireellä pitäs asian edetä kuitenkin. Oih.
Oikeestaan jo toinen kerta tällä viikolla, kun kuuntelin etukäteen varattua aikaa 1,5 tuntia täysin turhaa infoa. Kai tästäkin jotain hyvää voi löytää. Tuli ainakin naurettua koko kuukauden edestä monille ideoille, mitä kirvotti. Kostyymikaappiin tuli oikeen käyntikortilla varustettu puvustus lisää ja eiku baanalle edustaan. Parantaisen tyhjää mappiakaan ei enää tarvita. Riittää paperikassi ja muutama muu jutska. Saatiin myös hyvää koulutusta, miten puhutaan täysin asian vierestä, nopeesti ja paljon. Oikeesti hieno rooli, josta on hyötyä monena rankkana työpäivänä.

Työhyvinvoinnin nimiin pääsi tänään myös mittauttaan ruhonsa rasvat. Tilanne oli melko hyvin tiedossa, mutta oliko sen luovuttavan määrän silti pakko olla pelkkää läskiä =). Tästä irtos vielä paljon hupia. Eipä siis niinkään paineita pelkkää syömistä säätää, vaan tärkeepi pidentää lenkkiä; ei hengästymistä, mutta hiki saa tulla. Oikeen sopivaa tällaselle rapakuntoselle. Eilen jo kokeilin taas rankahommia ja kaks tuntia jaksoin, mutta sitte tuli jo omituisia oireita. Vähä mietin, että onko piilevä flunssa vai lopultakin kehittyny joku siitepölyalleria. Tänään poljin puoli lenkkiä, mutta se ei tuottanu tuskaa. Paino ei ole vielä tavotteessa, joten viimenen kuukausi otetaan tosissaan. Päätin tässä jo aijemmin, että jatkan sitten läskinmyynnin jälkeen niin kauan, että olen ihannepainossa. Ihan vaan huvikseen ja siksikin, että kaikki lisäenergia tulee olemaan tarpeen. 'Valittava läski' ei nyt kulje mukana tulevissa kuvioissa.

Kotona suunnittelin auton pesua...taas. Eilen jo mainitsin illalla ulos katsoessa, että niin joo jätin auton ulos, kun aattelin pestä sen. Toinen siihen, että niin hänki just aatteli, että samalla kun peset omas, niin sutaset hänenkin autonsa. Niin-on-nii =). Tänään siis mietin sen autonpesun tapahtuvan pihasaunalla ja samalla kävis saunan lämmitys. Tuli paperihommia, sapuskan laittoa, pyykin ripustamista ja lopulta löysin itteni sisäsaunasta ja se auto seisoo edelleen rapasena pihalla.

Olin miettiny siinä jossain välissä fiksujen ajatusten tallennusta sanelukoneeseen ja saunassa mainitsin, että olis nyt se nauhuri, että sais toisen väläykset talteen. Kerto mulle sitte jotain putkista, mitä voi laittaa kiukaan yläpuolelle. Mietin sen aikasempaa sutkausta, mikä pitää laittaa blogiin ja hahmotin paremmin kuuntelematta, että johki lämmitysjärjestelmään voidaan imasta kiuaslämmöt talteen. Puhu kuitenki täysin tuuletusjutuista. Sitte naljaili, että tosiaan voisin laittaa kaikki hänen lauseet talteen ja sitten kuunnella absoluuttista totuutta nauhalta =). Varotin, ettei yliarvioi mun kykyjä ymmärtää, vaikka kuinka niitä kuuntelisin. Olin kuitenki jossain jyvällä, kun ilmalämpöpumppu ja se järjestelmä kuulemma jotenki ottaakin ilmastoinnista puulla lämmitetyn kiukaan energiat lattiakierron ja lämminvesivaraajan hyödyksi. Meillä ei tosin ole tämmöstä. Hitsi, kun en nyt muista sitä varsinaista vitsiä, mikä piti laittaa. Sitä varten ylipäätään lähdin jotain raapustaan. "Vanhaksi ei o himoominen".

Sovittiin toissapäivänä tyttären kanssa, että olkoon äitienpäivä ennen vappua. Askarteli koko päivän mulle paria puuta pahvista, joissa on silkkipaperista pyöritettyjä erivärisiä palloja liimattuna. Virkkasi myös pitkän punasen kaulanauhan, joka yltää löysille lenkeille kolme kertaan kaulan ympäri. Vähänkö olen nyt saanu huomiota ja hyvältähän se tuntuu.

Vieläköhän mua naurattaa? Joo. Tottakai. Seinäkello muuten lähti lyömään joku viikko sitten täysin oikein, eikä se näytä häiritsevän yhtään. Yöllä nukun, enkä kuule, mutta puoli kuuden aikaan alkaa olla tän otuksen luontainen heräämisaika ja siitä lähtien taas alkaa lyönnit kuulua. Maalla pienenä oli aina seinäkellot kaikilla herkuilla. Tää on ihan sopiva juttu näissä olosuhteissa. Ny lähen vaakatasoon kuunteleen kauanko se vielä kuuluu.