20.4.2010

Rentoutusta fyysisellä

Pysyn tiukasti omalla mukavuusalueellani, vaikka luen ja luotaan kaikenlaista laajemminkin. Uskon hokemiin: "Niin alhaalla kuin ylhäälläkin" ja "Mikrokosmos peilaa makrokosmosta". Tänään ei tule senkään vertaa korrektia faktaa, että suhtautuu nyt rennosti vaan siellä.

Menin aamulla herätyskeikalle ja piti kuvata Zu Zu Petseille roskista askarrellussa asunnossa viihtyvä uus asukas. Sillä ei vissiin ole käsitystä, miten mittasuhteet iän myötä menee ja mahdollisesti joku lapsuuden mielihyväkokemus vetää pieniin laatikoihin. Ei voi tietää, kun otus on tullu mettästä. Se on kumminki pienessä matkalaukussa tasan, jos menee jättään auki ja kaikki pienet korit ja lodjut on sitä täys, jos jättää ajelehtiin.






Kävin taas kerran mikrokosmostamassa






Huumori oli sallittu ja sisäpiirin vitseistä puhutaan vuosia myöhemmin. Tossa on mun selkä ja munuaispisteet sun muuta mukavaa käsittelyssä. Ritsan ansiota joka tuikkaus. Sain ohjauksen Aleksandertekniikan yhteen sarjaan ja meinaan testata tosissani, kun tuntu niin osuvalta. Pientä kehitystä havaittavissa. Takas 'poljin' vähän liian lujaa, mutta olipa kivaa, enkä jääny kiinni. Makrokosmoksen vastareaktioita odotellessa.

Töissä tuli yllättävää, mutta hoidin kotiin ja sain ehkä uuden kaverin jopa. Koko päivä on aamusta lähtien menny kummasti toisin. En ole stressannu tai niuhottanu mistään. Yleensä varmistelen aikataulua ja mietin juttuja etukäteen, mutta nyt annoin vaan mennä hetki kerrallaan viime minuuttiin. Todella toimiva systeemi jopa kaaoksessa ja hektisessä. Kaikkea ei tarvi hoitaa ite, mutta omassa hetkessä voi olla täyspainosesti läsnä kaikille osapuolille. Ylitippuva jää joillekin toisille, mutta se on niiden elämän sisältöä.

Tein, mitä aamulla päätin. Kolmisen tuntia huhkin tauotta ja tiesin kokemuksesta, että muurahaisen pienet askeleet johtaa massiivisiin kekoihin. Vesurin käyttely ei käynyt aivan luonnostaan pitkästä aikaa ja läheltä-piti -juttuja oli varmasti muutamat =). Kerran pamahti suuri ranka sääreen, kun heitin vielä painavamman päälle, mutta mustelmat kuuluu asiaan ja myös se, että kynnet viilasin kaikki lyhkäseksi jälkeenpäin. Savotan alkuvaiheesta pari aistimusta.



Tästä kaikesta puhutaan vielä, mutta nyt tarvii hiipata makoileen. Ritsakin irvailee tietysti. Mä muuten hankin reissusta oikeen ritsan. Kuva tulee myöhemmin. Sillä tarvii opetella myös osumaan tai edes ampumaan, ettei aparaatista jää vallan väärä käsitys. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti