pölö pölö

Nyt irtoo höpötystä. Enkä sitten yritä mitään rakennetta. Koska kynnet on se juttu, niin mainitsenpa vaan, että yks ajoittain ihan käden ulottuvilla on hommannu nyt sit sen laitteen ja systeemit, mistä on ollu juttua vuosikaudet. Surkeen pitkät ajat sitte mulla oli systeemit ja laittelin vastaavia, mutta vettä on virrannu monessa paikassa sittenmiten. Ei se niitä suostunu näin kriittisen ihmisen silmien eteen näyttää, mutta johan mä nyt muutamassa päivässä olen etäältäkin todennu, että siistit on ja tekninen osaaminen juur sitä luokkaa, mistä on ollu puhettakin ;). Näillä kannusteilla olisin täysin valmis menemään perässä, mutta mulla on yks oma projekti vielä kesken. Se perustuu pelkkään uskoon ja luottamukseen. Kynsi kasvaa tietyn määrän kuukaudessa ja odotan vielä jonkun aikaa =). Jos mun usko on perinteisesti joku pieni osuus vaan sitä sinapinsiementä, niin sitte otetaan systeemit harkintaan tosissaan. Eikä sitte tarvi kuvitella, että mun uskot ja luottamukset rajottuu mihkään kynsiin - oottakaas =D

Ei tu pakkasta, sillai paljon, ja mun kirpputekstiilit odottelee edelleen terassilla. Tänään siellä oli +32 lämmintä päivällä. Kävin sitte töistä tultua vähän putsaan tyynyjä. Teippirullaa kulu, kun kissankarvaa ja niitä oletettavia kirpun aihioita tarttu polttouhriksi. Heittelin kaikkea mahdollista kylmästi pyykkikoriin. Olen muutenki kyllästyny koko täivauhkoamiseen, kun ei niitä todisteita oikeen ilmaannu mistään. Kai se nyt on korkee aika hävittää koko kaaos. Systerin kanssa naurettiin kyllä suunnittelemaani roviota, mutta ehkä mä nyt en kuitenkaan sitä toteuta. Se käsitti lopulta meidän koko mökin, kun täällä on kuulunu semmosta tikitystä. Eikö se ollu joku kuoriainen, ku syö mökin ihan höystöksi sisältäpäin ja vaan tikittää nurkissa. Meillä on ehkä seki. Kuoleman kello =). Että isompia ja pienempiä kirppuja. No ei oo ja lupasin säästää kartanon vielä.

Yks meidän porukasta käväsi messuilla Frankfurtissa. No kukahan mahtais olla ja meikäläisen matkustuspiikkissä alkaa olla jo molempien käsien sormet (kivulias tilanne). Siellä ei kevät ollut vielä yhtään vihree ja muutama hassu narsissi vasta näkyvissä. Neuletakki nahkatakin alla oli tarpeen joka päivä. Aurinko paisteli täällä hienommin. Ainahan se kulkeminen avartaa ja jotain ehkä jopa huvipuistolle asti edes ajatuksissa saadaan. Yksi katti saa parhaillaankin nauttia puoliksi puretussa matkalaukussa - siinä on väsky, jota toi laji ei voi vastustaa.

Meillon kylppärin lattialla mielenkiintonen projekti odottamassa. Vanha pyykkikori, jonka pohjalla on paljon hiekkaa ja lattiat ihan täyteen ruskeita puunlehtiä sekä rutussa olevia märkiä pyyhkeitä. Pienemmällä vauhtihirviöllä oli kaveri kylässä ja hankikantohiihdon sun muun ohella kerkesivät säätää kaikenlaista. Oikeesti tuli yksi iso kokonaisuus putsittua, mutta tossa iässä ei vielä odotetakaan kokonaisuuden hallintaa. Ehkä lapset jopa hoitivat jotain, mitä tunnolliset vanhemmat monesti tekevät heidän puolestaan. Mene ja tiedä. Tärkeintä, että oli omatoimista yritystä. Jäljet korjaa mielellään ja ainahan siinä tulee tarkemmin otettua yksi laiminlyöty kohde muutenkin.

Valokuvaus tunkee joka tuutista. Jos ei ihminen vähemmästä usko, niin ei sitten mistään. Hankin ehkä vielä yhden tavallisen kameran ja alotan jotain, mutta katotaan sitä järkkärijuttua sitten. Tahtoisin tehdä tämän asian ilman mitään paineita tekniikoista. Mahtaisiko melkein pelkkä oma näkemys lopputuloksesta riittää. Voihan sitä kokeilla. Yrittänyttä ei laiteta.

Mulle palautu postipaketti, joka oli ollu matkalla kuukausitolkulla. Mitätön asiakaspalautus postimyyntifirmalle rytkystä, josta olisin ottanu numeroa pienemmän. No ei väkisin. Viestintäviraston teipit ja aaneloset oli messissä, kun olivat joutuneet avata ja kattoa lähettäjän tiedot paketin sisältä. Kyseiseen postimyyntifirmaan laitan tietty palautetta ja viimeinkin vaadin mainospostin lopetuksen, mutta kengät mun on varmaan pakko sieltä edelleen tilata. Muutama muotoilija on yli muiden ja niitä meinaan hankkia jatkossakin, kun kokonumerotkin sopii täydellisesti. Popot ei myöskään lopu käyttämällä ja sekin sopii periaatteisiini, kun rahalla saa enemmän, mitä olettaa. Päätin vielä, että modistan väkisin takaisin palanneen vermeen kokoisekseni käsityöllä. On himo pistellä neulalla eriväristä lankaa ja välillä virkatakin. Napit vaihdan myös lopuksi koristelankoihin sopivammaksi. Saa sitten nähdä, mitä lopulta tulee. Ompelija-äitini veisteli aikansa tehtyään ja purettuaan, että tulisi tuppi, mutta viikolla sain muistutuksen, että kyseeseen voi tulla myös tuluskukkaro =). Työn pesussa on tietenkin välivaihe, jossa saattaa syntyä kissalle jotain. Mulla on olemassa jo muutama omin käsin neulottu kissan villatakki sekä itse kudottu kissan shaali. Niitä ei jotenkin voi heittää pois suuren työmäärän takia, mutta tiukkaa tavaraa on siis ennestään jo odottamassa kavereita.

Mitähän vielä. Voin senki kertoa, että mulla on ikävä kaikkia siskojani ja niitä on aika paljon. On sellasia, joita en ole nähny, enkä muutenkaan huomioinu asiaan kuuluvalla tavalla luvattoman pitkiin aikoihin. Sellasia, joita näen edes joskus, mutta joitten kanssa ei ole ollu mahdollisuus olla todella rauhassa tapeeksi pitkään. Niitä, joille en ole saanut vastattua perinteistä kanavaa myöten. Lopulta todella monenlaisia. Moni tietää lukea edes tämän, mutta ei se korvaa sitä, mitä kaipaan. Terveisiä kuitenkin, että olette mielessä - ehkä enemmän kuin haluaisittekaan =) Veljiä on sitten vähintäänkin saman verran. Oih.

Kaiken varmuuden välttämiseksi

Hah. Mulle tyrkättiin eilen töistä lähteissä tarjous lomapäivästä ja hetihän tartuin syöttiin. Puolen vuoden loma ehkä vasta riittäis palauttaan paremman työkunnon, mutta ainahan yhden päivän pyörtyilee silti.

Se oli sitte toinen yö tota järetöntä tuulen pauhua ja pitäähän sellasta heräillä vähän väliä kuunteleen. Onneksi lunta ei tullu sitä määrää, mitä lupailtiin. Tallista kaahaus riitti pelastamaan auratulle asti, että sain lapsen heitettyä kouluun. Takas tultua innostuin pudotteleen räystäältä roikkuvia jääpaloja ja pitkiä puikkoja sellasella rautahakulla (mikä ihme senki 'koneen' nimi nyt on) eikä ollu kovin kaukana, etten saanu niitä silti päähäni. Oli vaan karmeen näkönen sellanen käppyrälle valunu hainhampaisto ja vaikka ne kattolumet ei kuulemma ikinä ole pudonneet alas, niin luotanko mä tollasiin puheisiin. Niillä piikeillä niittais isompaakin tavaraa seinään, jos kuitenkin kävis uskomaton.

Viikko on ollu yhdeltä osin kirppusirkusta. Koulusta tuli täi-lappu ja heti alko pää kutista. Sitte rupes tuntumaan, että eikös tyttökin ole puhunu, että niska kutisee. Meillä kissat tuo joskus ilmeisesti niitä lintukirppuja ja lapsen iholle ne aiheuttaa näppyjä, mutta nyt ei ole sellaset ajat. Sain sitte pakkomielteen, että katotaan kertaaleen koko show läpi, että miten sellanen hoidetaan. Eihän se mitään haittaakaan, jos putsaa paikat ja pesee täishamppoolla, kun periaatteessa koko ryhmä pitäs hoitaa samaan aikaan. Loppuviimein ei sitten ole tullut kunnon pakkasta, kun päätin, että petivaatteet ja rytkyt käsitellään sillä. Siellä on nyt terassilla pikkasen tekstiiliä mytyllään odottamassa päiviä parempia. Harjat ja kammat oli muovipussissa pakastimessa ja tytön päätä ollaan kammattu jopa täikammalla. Ainahan sitä joku rippu muka löytyy ja silleen. Nyt, kun olen kaikki tyynyt heivannut sivuun ja päiväpeitot vaihtanut, niin tulee olo, ettei kaikkea edes halua takaisin. Toisaalta nyt olis hyvää aikaa irrottaa tyynyistä päällikankaita ja pestä niitä pitkästä aikaa. Mieli tietysti muuttuu, kun kaikki on siistiä jälleen. Massiivisen siivouskohtauksen voi siis järjestää näinkin =)

Uskoisko kukaan, jos sanoisin, että avaan tänään maalipurkin ja sutasen jonku pienen kohteen edes alulle? Vaikuttaa kyllä niin paksulta jutulta jo omastakin mielestä, että vaikee suhtautua. Käyn vähän ulkona psyykkaamassa itteeni ja tulen sitten perin energisenä lähtökuoppiin katteleen. Eihän sitä koskaan tiedä....