Huiputtaa

Nyt mulla on meneillään taas jonkun sortin päänvippaus. Näitä on hauska seurata, mutta ei toisaalta kuitenkaan kiva käydä läpi. En kykene kirjottamaan sähköpostia. En sitten minkäänlaista lyhyttäkään kommenttia. Ei paha katastrofi, mutta aika monet varmaan ihmettelee, kun ei mitään inahdustakaan kuulu. Töissä on tietty ollu pakko naputtaa jotain, mutta kaikki vähänkin privaatti on täysin tiltissä. Luultavasti tällasta ei ole koskaan ennen käyny näin totaalisti, kun oikein kiinnitän ilmiöön erityistä huomiota. Mistähän nyt on kyse. Ehkä osuu vaan yksiin yllättäen tulleen raihnasuuden kanssa. Mitään varsinaista vikaa ei ole, mutta jos kuulisin saaneeni myrkkyä neljä päivää sitten, en hämmästyisi yhtään. Olo on tasan kuin myrkytyksen saaneella. Ihan niin ku tietäsin, mitä sellanen on, mutta voisin kuvitella sujuvasti. On sellanen olo kuin miltä pahasti krapulainen näyttää - jos oloa ja ulkomuotoa voi tällai käsitellä. No, ehkä jopa näytän hippasen krapulaiselta =). Myrkyn syöneenä olen sitten ollut pitkää päivää ja iltasäätämistä. Nyt on jo harvinainen päänsärkykin. Ei melkein huvita kysyä, että mitähän hyvää tästäkin syntyy.

Kaikenlaista mukavaa on tarjolla joka puolella, mutta ei kertakaikkiaan ole edes järkeä liian moneen lähteä mukaan. Varsinaiset kurssit ja harrastusryhmät päätin jo etukäteen jättää tällä kaudella väliin, mutta nyt saan olla tarkkana, etten lupaile paljon muutakaan. Ettei vaan iskisi perin vanhuus saman tien, kun tuntuu, että perusasioiden pyöritykseen ei kohta resurssit riitä. Taitaa olla vaan sopeutumisvaikeuksia normaaliin syksyn isoon pyörään.

Tarvii jättää nyt tämäkin selitys tähän, ettei tule liika paha olo =). Menen vaikka huilimaan, kun niin huippaa.