Aika hieno päivä vielä töistä tultua ja avasin auringon lämmittämälle terassille oven. Hetken päästä siellä oli rontit ottaneet parhaat paikat. Houkutteleva asento molemmilla, mutta ei auttanu heittäytyä ihan tohon malliin.
Siinä postia selvitellessä ja sapuskaa alotellessa sain heti kärkeen pakkomielteen tilata postimyynnistä sormuksen (ihminen voi vajota aika alas =)), mutta koot oli täysin omituisia. Kiukkusin ku pieni kakara pöperöä laittaessa, kun perinteiset suureet ei toiminu, eikä firman sivut tai googletus tuottanut vastauksia pikavauhtia. Toinen tuli kotiin ja otti mitään epäröimättä puhelun suoraan kyseiseen firmaan. Tyttöset palvelee miehiä aina niin auliisti, että sai tietysti vielä hyvän kohtelunkin. Siinä ohella pyöritti sapuskan loppuun ja kävi hakemassa pajasta mauserin (jota en uskonut edes löytäväni - ainakaan toimivaa) ja mittasi entiset sormukset, että sain haluamani tiedon. Kuinka voi ihmisten energiatasot olla niin kaukana toisistaan? Minäpä vastaan. Sen täytyy johtua elämänasenteesta. Yks söi, selvensi, mitä on ohjelmassa ja lähti toteuttamaan. Upeeta!
Viimein olen saanu hävitysvimman päälle ja kytkettyä käytännön toimiin. Uusia ideoita kodinhoitoon tulee nuoremmalta sukupolvelta kiitettävästi ja nautin fiksuista ratkasuista. Mulla on selvästi ollu joku vanha vinouma, että roskat piiloon. Olen tokunnu ikiaikasten muovikassien, liian pienten allaskaappien ja kaiken maailman pärekorien varassa. Auta armias, kun menen heti viikonloppuna eka kerran elämässäni Ikeaan. Mullekin tulee jätepaperit, lasitökit, metallijäte, puolipitoset vaatteet, Uffiin menevät rytkyt jne. yhteen 'kirjahyllykköön' tosi näkyvälle paikalle, mutta laatikoihin pois silmistä ja helposti ilman pusseja siirrettäviksi loppusijotukseen. Monta kuolettavan tyhmää ratkasua lähtee kämpästä iäksi, eikä tu ikävä!
Töissäkin on lentäny isän kädellä. Pikkasen hirvittää, että jotain voidaan vielä kysellä perään, mutta suurinta osaa ei kuitenkaan. Se on pikkuhiljaa pakko myöntää, että paperittomuus on aika pitkälle jo toteutunu. Pöytätilaa tarvii paljon vähemmän, kun kaikki on jo käytännössä koneella ja ainakin aina sinne vietävissä. Suurin osa töistä on myös etänä hoidettavissa. Olen ikionnellinen, että työpareina on jo useamman vuoden ollut itseäni nuorempia, näppäriä ja innovatiivisia naisia. Taas uusi kehissä ja nautin jo etukäteen, miten monikin asia kokee läpivalasun ja parit kirurgiset operaatiot. Kaavoihin jämähtäneet asiat pistetään uuteen formaattiin ja taas toimii entistä järkevämmin.
Haasteena ylipäätään tulevassa on kai kuvien osuus. Se, että osaisi tuhota tarpeeksi surutta turhia otoksia. Kuvat vie paljon tilaa ja suurien määrien sorttausta jotuu jo muutenkin tekemään ennen kuvankäsittelyä, että tuntuu melkein kohtuuttomalta ajatella, että joskus jälkeenpäin joutuisi vielä tehdä poistoja. Tarvii anoa viisautta jo lähteissä. Kansiointi on myös taitolaji sinänsä ja varsinkin niiden siivous. Huomaan, että olen samalla aallonpituudella nuorempien kanssa nimeämisessä, mutta päällekkäisyyttä on vielä sukupolvesta huolimatta kansioketjuissa. Ehkä säilytys on kollektiivisesti lapsipuolen asemassa samoin kuin jätepaperikorit. Ihailen edellen ihmistä, joka jo asiaa käsitellessään muistaa toimittaa loppuun käsitellyn loppusijotukseen saman tien. Missä on sitte se luukku kotona, johon nakataan roskapostiksi käyny sormuskuvasto, ettei siitä kuulla enää sen perään =). Joo joo. Mun piti lopettaa mainospostin vastaanotto. Tänäänkin jäi vaiheeseen juuri kyseisen firman mainospostin kielto. Teen sen kyllä, mutta eivät tee sitä tietenkään helpoksi. Enkä ole muistanut kysyä perheen mielipidettä muusta mainonnasta. Ehkä tänä iltana....
Mun selän takaa kuuluu töminä tasasin välein....tänään jo kolmatta kertaa. Kultakutri innostu kerranki ehdotuksesta, että juoksee talon ympäri. Ny meni 14. kierros. Aamulla sen oli vaikee heräillä ja lopulta sanoin, että mee seisoon nurmikolle hetkeksi paljain jaloin. Innostu heti, kävi ja kuivaili jalkojaan pyyhkeeseen. Oli jo täysin virkee, kun toisteli, ettei suosittele kelleen samaa hommaa ainakaan pitkäksi aikaa. Taisi aamukaste olla aika kirptsakkaa. Selostin vaan, miten jotkut karasee itteään pikasilla aamukastekävelyillä flunssaa sun muuta vastaan, mutta ei saa olla kauan. Koko aamu meni aika helposti sen perään. Sanokaa mun sanoneen: Vaihtelu virkistää =).
Rontteja vaihtelu ei näyttäny virkistävän. Ihan uudet unimestat oli löytäneet. Loppuviimein itekin olen ollu jo aika poikki tänään aamusta lähtien. Jotain omituista kropassa on edelleen ja aamut on hankalia. Ritsasta en periaatteessa viiti enää tilittää, mutta entisellään on tilanne. En anna pikkujuttujen masentaa. Menee tää näinki ja viikonloppuna otan kaiken irti luvassa olevista kohokohdista.
Nukkukaahan hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti